Anoppi ja appi pohtivat muuttoa naapuriin
Onko kokemusta anopin ja apin muuttamisesta naapuriin?
Suhde miehen vanhempiin on ihan ok. Ei mitenkään läheiset, muttei riitojakaan ole. Olen kuitenkin suhteen alusta aistinut miehen ja hänen äitinsä välit sellaisiksi, että äiti näkee aikuisen poikansa vielä lapsena ja soittelee päivittäin vaikka läheskään aina ei ole mitään sanottavaa (puhelimen molemmin puolin toisinaan hiljaista, pelkkä haukotus kuuluu muttei puhelua lopeteta).
Miehen vanhemmilla on suunnitteilla muuttaa lähemmäs, mikä on muuten ok, mutta viimeisin asunto, jota ovat pohtineet, on ihan meidän naapurissa ja kaiken lisäksi ikkunasta näkee meidän parvekkeelle ja valoisaan aikaan sisätiloihin. Ajatus hieman ahdistaa.
Voiko appivanhempien, jotka kenties näkevät lapsensa vielä pikkupoikana eikä anoppi/appi-miniäsuhde ole sen erityislaatuisempi, naapurissa asumisesta tulla mitään? Pelkään pahinta, että mieheni antaisi vara-avaimet ja kuinka puhuttaisiin rajoista, jompikumpi tulee aina yllättäen vierailemaan tai parvekkeelta tiiraillaan meille päin.
Edit: Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä mieheni kanssa, emme tarvitse mummolaa tai koiralle hoitajaa tai mitään muutakaa extrakäsiä hoitamaan meidän asioita enkä muutenkaan ensisijaisesti pidä kummankaan vanhempia minään hoitajina. Kiva kuulla myös perheellisten näkökulmia naapuriasumiseen, mutta meillä ei tosiaan ole lapsia, jotka tarvitsevat mummolaa naapuriin.
Kommentit (54)
Miksi pitäisi antaa vara-avain? Minulla ei ainakaan ole kenenkään kotiin.
Kerrostaloissa toimii teillekin huoltopalvelu jos unohdatte avaimen.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että parvekkeillekin voi laittaa sellaisia näkösuojia, että ei sinne ulkopuoliset näe. Samoin valoisaan aikaan voi pitää ikkunoissa jotain kaihtimia niin, että sisälle en näe.
Ja miehelle ehdoton kielto, että ei anna avaimia vanhemmilleen, tai sinä lähdet tai vähintään vaihdat lukon.
Jos omistaisimme asunnon, laittaisinkin näkösuojat/verhot, mutta kun tänne ei voi vaan mitään omia härpäkkeitä asentaa. Valoisaan aikaan mielelläni haluan myös valoa kodin sisälle, ettei hämärässä tarvitse kulkea ja kasvit kuihdu.
Joo avain asiasta pitää puhua, jos muuttavat, mutta siskonsa on myös antanut avaimet vanhemmille eli todennäköisesti sama tapahtuu hänenkin puolelta, eikä siihen mun kiellot auta. Kiitos kuitenkin vinkeistä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi antaa vara-avain? Minulla ei ainakaan ole kenenkään kotiin.
Kerrostaloissa toimii teillekin huoltopalvelu jos unohdatte avaimen.
En minäkään anna edes omille vanhemmilleni, vaikka joskus asuin yksinkin. Tää on vaan miehen lähipiirissä tapana eikä mulla olisi siihen mitään sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja poika pitää vanhempiensa vara-avaimen vaimoltaan piilossa ettei vaimo pääse tonkimaan appiksien tiliotteita ja papereita.
Kuten näiss no juuä keskusteluissa käy ilmi miniä tietää appiksien säästöt ja sijoitukset " kun on nähnyt papereita. "
Miten tämä nyt liittyy tähän keskusteluun? Irrotit kirjoittamastani avauksesta vaan sanan vara-avaimet. Varmasti kuvailemiasi naisia on olemassa ja olen pahoillani, jos sinulle tai läheisillesi on näin käynyt, kun asia juolahti mieleesi, mutta tämä vastauksesi meni nyt kyllä ohi aiheen.
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja poika pitää vanhempiensa vara-avaimen vaimoltaan piilossa ettei vaimo pääse tonkimaan appiksien tiliotteita ja papereita.
Kuten näiss no juuä keskusteluissa käy ilmi miniä tietää appiksien säästöt ja sijoitukset " kun on nähnyt papereita. "
Miten tämä nyt liittyy tähän keskusteluun? Irrotit kirjoittamastani avauksesta vaan sanan vara-avaimet. Varmasti kuvailemiasi naisia on olemassa ja olen pahoillani, jos sinulle tai läheisillesi on näin käynyt, kun asia juolahti mieleesi, mutta tämä vastauksesi meni nyt kyllä ohi aiheen.
Ihan siitä kun täällä kirjoitettiin jos anoppi saa vara-avaimet, nuuskii paikat. Kyllä se sama käy siltä miniältäkin.
Kyllä vuokra-asuntoon saa laittaa ikkunaverhot. Käsittääkseni voi laittaa parvekekaihtimetkin, tosin on hyvä kysyä niistä.
Ja kun anoppi ei ole vielä edes muuttanut eikä edes ostanut sitä asuntoa. Heh.
Vierailija kirjoitti:
Tuo että ollaan hiljaa puhelimessa, on niin läheisriippuvaista kuin olla voi. Joko on asiaa tai ei ole. Äidit ei napanuoraa katkaise, lasten on se tehtävä.
Kiitos kommentista! En ollut varma, onko tämä vaan minusta kummallista. Ei minulla sitä vastaan, etteikö koskaan saisi soittaa ihan huvikseenkin, mutta soitot on sekä isän ja äitin puolelta jokapäiväistä, käyvät samat asiat joka ikinen päivä läpi ja sitten on niitä hiljaisia haukotteluhetkiä. Kuulen kyllä miehenikin vastaavan välillä hyvin lyhyesti juu..nii..aivan kyllästymiseen saakka, mutta silti kysymykset samoista asioista jatkuvat vanhempien puolelta. Tulee vaan itselle surullinen olo, mikseivät voisi vähentää puheluiden määrää sen vertaa, että puhelimessa juttelu tuntuisi niinä hetkinä mukavalta eikä väkinäiseltä ja kiusalliselta.
Toi on ihan totta, että lapsen on sen tehtävä, jos vanhempi meinaa liikaa takertua lapsen ollessa jo aikuinen. Huomasin samaa omassa äidissäni, että joissain tilanteissa meni hieman yli, kun hän ei ehkä halunnut vielä päästää aikuisesta lapsestaan irti, ja nyt kun en asu enää lähellä ja näen harvemmin, tapaamiset ovat paljon lämpimämmät, rakastavaisemmat ja läheisemmät.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja poika pitää vanhempiensa vara-avaimen vaimoltaan piilossa ettei vaimo pääse tonkimaan appiksien tiliotteita ja papereita.
Kuten näiss no juuä keskusteluissa käy ilmi miniä tietää appiksien säästöt ja sijoitukset " kun on nähnyt papereita. "
Miten tämä nyt liittyy tähän keskusteluun? Irrotit kirjoittamastani avauksesta vaan sanan vara-avaimet. Varmasti kuvailemiasi naisia on olemassa ja olen pahoillani, jos sinulle tai läheisillesi on näin käynyt, kun asia juolahti mieleesi, mutta tämä vastauksesi meni nyt kyllä ohi aiheen.
Ihan siitä kun täällä kirjoitettiin jos anoppi saa vara-avaimet, nuuskii paikat. Kyllä se sama käy siltä miniältäkin.
Kyllä vuokra-asuntoon saa laittaa ikkunaverhot. Käsittääkseni
Niin aivan, voi näinkin olla, mutta minulla ei mitään vara-avaimia ole miehen vanhemmille enkä niitä kaipaakaan.
Joihinkin joo luvalla, mutta meillä ei mahdollista valitettavasti. Muutenkaan en verhoja halua päivisin pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun anoppi ei ole vielä edes muuttanut eikä edes ostanut sitä asuntoa. Heh.
No sitten on liian myöhäistä näitä pohtia, kun se on tapahtunut. Siksi kysyn kokemuksista. Hohhoijaa
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että ollaan hiljaa puhelimessa, on niin läheisriippuvaista kuin olla voi. Joko on asiaa tai ei ole. Äidit ei napanuoraa katkaise, lasten on se tehtävä.
Kiitos kommentista! En ollut varma, onko tämä vaan minusta kummallista. Ei minulla sitä vastaan, etteikö koskaan saisi soittaa ihan huvikseenkin, mutta soitot on sekä isän ja äitin puolelta jokapäiväistä, käyvät samat asiat joka ikinen päivä läpi ja sitten on niitä hiljaisia haukotteluhetkiä. Kuulen kyllä miehenikin vastaavan välillä hyvin lyhyesti juu..nii..aivan kyllästymiseen saakka, mutta silti kysymykset samoista asioista jatkuvat vanhempien puolelta. Tulee vaan itselle surullinen olo, mikseivät voisi vähentää puheluiden määrää sen vertaa, että puhelimessa juttelu tuntuisi niinä hetkinä mukavalta eikä väkinäiseltä ja kiusalliselta.
Toi on ihan totta, että lapsen on sen tehtävä, jos vanhempi me
Sun pitää kiljua siellä takana että nyt heti tiskaamaan, levittämään pyykkiä, viemään roskat, nukuttamaan lapset. Ei sun tarvitse kestää että miehesi on puhelimessa. Eikä muita ihmisiä miehesi piirissä
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja poika pitää vanhempiensa vara-avaimen vaimoltaan piilossa ettei vaimo pääse tonkimaan appiksien tiliotteita ja papereita.
Kuten näiss no juuä keskusteluissa käy ilmi miniä tietää appiksien säästöt ja sijoitukset " kun on nähnyt papereita. "
Miten tämä nyt liittyy tähän keskusteluun? Irrotit kirjoittamastani avauksesta vaan sanan vara-avaimet. Varmasti kuvailemiasi naisia on olemassa ja olen pahoillani, jos sinulle tai läheisillesi on näin käynyt, kun asia juolahti mieleesi, mutta tämä vastauksesi meni nyt kyllä ohi aiheen.
Ihan siitä kun täällä kirjoitettiin jos anoppi saa vara-avaimet, nuuskii paikat. Kyllä se sama käy siltä miniältäkin.
Kyllä vuokra-asuntoon saa
En ole kuullut asunnosta johon ei saisi ikkunaverhoja laittaa.
Siis sinä olet päivät kotosalla eikä anoppikaan työelämässä. Hankkikaa viel vaikja kiikarit, voitte katsella toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole lakia, joka kieltää isovanhempia muuttamasta liian lähelle? Tosin kun ero tulee ja lapset on joka toisen viikon isällä, niin on kätevää, kun mummola on samassa korttelissa.
Minustakin vanhemmat voivat asua esim. samassa kaupungissa helpottaakseen mummolakäyntejä, mutta tosiaan olla toistaiseksi lapseton pariskunta eikä hoitopaikalle ole vielä tarvetta moneen vuoteen.
Ai siis hoitopaikka on yhtä kuin mummola?
Täällä joku mainitsi sanan hoitopaikka, oli kyse mummolasta tai vaikka koiranhoidosta. Meillä ei ole lapsia, ei eläimiä, ei mitään mihin tarvitaan extra-apua. Mielestäni mummolassa käydään eikä ole ensisijassa mikään hoitopaikka tai niin ei voi olettaa. Isovanhemmat saavat kuitenkin halutessaan hoitaa lapsenlapsiaan, mutta ei minulla ollut koskaan isovanhempia tai muitakaan sukulaisia, jotka olisivat hoitaneet, kun vanhemmat halusivat jonain harvinaisena hetkenä olla kahdestaan. Mummolaan/vaarilaan mentiin vierailemaan. Kuitenkin nykypäivänä kuulee sanottavan, että lapsi tarvii viikonlopuksi hoitopaikan, johon on saattanut esim mummi suostua, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sillä, että mummi olisi pakotettu hoitajaksi tai näin ei kuulu olla. Etenkin, jos pieni lapsi on yötä isovanhemmillaan, ei hän itse vaippaansa osaa vaihtaa, jolloin häntä hoitaa isovanhempi. Edelleen kuitenkin korostan, että mummola ei ole yhtäsuuri kuin hoitopaikka. Vanhemmat hoitavat lastaan ensisijaisesti, joten ei nyt ymmärretä asioita tahalleen väärin.
Kiva kuulla myös positiivisista kokemuksista. Toivottavasti, jos muutto tapahtuu, kokemus olisikin mukava. Toki et maininnut, millaiset välit sinulla on miehesi vanhempiin ja toisinpäin. Tai miehesi suhde omiin vanhempiin. Hyvässä lykyssä kaikki sujuu positiivisesti.
Meillä ei ole vielä lapsia enkä usko, että nykyisellä alueella muutenkaan asuttaisi enää silloin jos lapsia saataisiin. Miehen ja hänen äitinsä välinen suhde ja sen vaikutus naapurissa asumiseen ja meidän väliseen suhteeseen mietityttää. Toki jos asiat olisivat toisin, naapurissa asuminen ei olisi niin suuri murheenaihe.