Anoppi ja appi pohtivat muuttoa naapuriin
Onko kokemusta anopin ja apin muuttamisesta naapuriin?
Suhde miehen vanhempiin on ihan ok. Ei mitenkään läheiset, muttei riitojakaan ole. Olen kuitenkin suhteen alusta aistinut miehen ja hänen äitinsä välit sellaisiksi, että äiti näkee aikuisen poikansa vielä lapsena ja soittelee päivittäin vaikka läheskään aina ei ole mitään sanottavaa (puhelimen molemmin puolin toisinaan hiljaista, pelkkä haukotus kuuluu muttei puhelua lopeteta).
Miehen vanhemmilla on suunnitteilla muuttaa lähemmäs, mikä on muuten ok, mutta viimeisin asunto, jota ovat pohtineet, on ihan meidän naapurissa ja kaiken lisäksi ikkunasta näkee meidän parvekkeelle ja valoisaan aikaan sisätiloihin. Ajatus hieman ahdistaa.
Voiko appivanhempien, jotka kenties näkevät lapsensa vielä pikkupoikana eikä anoppi/appi-miniäsuhde ole sen erityislaatuisempi, naapurissa asumisesta tulla mitään? Pelkään pahinta, että mieheni antaisi vara-avaimet ja kuinka puhuttaisiin rajoista, jompikumpi tulee aina yllättäen vierailemaan tai parvekkeelta tiiraillaan meille päin.
Edit: Meillä ei ole lapsia eikä lemmikkejä mieheni kanssa, emme tarvitse mummolaa tai koiralle hoitajaa tai mitään muutakaa extrakäsiä hoitamaan meidän asioita enkä muutenkaan ensisijaisesti pidä kummankaan vanhempia minään hoitajina. Kiva kuulla myös perheellisten näkökulmia naapuriasumiseen, mutta meillä ei tosiaan ole lapsia, jotka tarvitsevat mummolaa naapuriin.
Kommentit (54)
Minä alkaisin puhumaan miehelle asunnon vaihtamisesta. Muutatte toiselle puolelle kaupunkia.
Minä taas en anoppina halua asua lähellä poikaani. Siitä ei tule kuin sanomista, kun ei lainata autoa, ei asap tulla hoitamaan lapsia jne. Mieluummin etäiset välit kuin lähellä. Eikä tarvitse kuunnella sitä "varmaan luulet, että me teitä vanhuksina hoidetaan, ei pidä kuvitella moista" -juttelua, jota niin moni tuntuu harrastavan.
Eikö muka ole lakia, joka kieltää isovanhempia muuttamasta liian lähelle? Tosin kun ero tulee ja lapset on joka toisen viikon isällä, niin on kätevää, kun mummola on samassa korttelissa.
Se piti vielä lisätä, että olen ajatuksesta myös sen vuoksi huolissaan, että naapuriasunto ei vastaa ollenkaan sellaista asuntoa, jota he ovat tähän saakka etsineet. Remontin tarpeessa eikä hintakaan selkeästi ole ollut merkittävänä tekijänä, koska on samaa hintaluokkaa ja peräti kalliimpi kuin edeltävät kohteet, joita ovat katselleet. Lisäksi näkymät ovat ihan oikeasti mitään sanomattomat ja pelkään, että ainoa mielenkiintoinen asia, joka edessä tosiaan näkyy, on meidän asunnon partsi :))
Vielä päätöksiä eivät ole tehneet, toivon ettei päätös ole tuo naapuriasunto. Ollaan hiljattain muutettu mieheni kanssa tähän, joten muutto ei olisi muutenkaan mahdollinen näin nopeasti. Lisäksi oman asunnomme löysimme todellakin tuurilla kaikkien speksien suhteen, joten vaikea tästä luopua, vaikka kuka muuttaisi naapurustoonpitää vain pitää sormet ristissä, etteivät muuta näin lähelle tai jos muuttavat, että eivät takerru meihin (tai siis poikaansa).
Vierailija kirjoitti:
Minä alkaisin puhumaan miehelle asunnon vaihtamisesta. Muutatte toiselle puolelle kaupunkia.
Vielä päätöksiä eivät ole tehneet, toivon ettei päätös ole tuo naapuriasunto. Ollaan hiljattain muutettu mieheni kanssa tähän, joten muutto ei olisi muutenkaan mahdollinen näin nopeasti. Lisäksi oman asunnomme löysimme todellakin tuurilla kaikkien speksien suhteen, joten vaikea tästä luopua, vaikka kuka muuttaisi naapurustoonpitää vain pitää sormet ristissä, etteivät muuta näin lähelle tai jos muuttavat, että eivät takerru meihin (tai siis poikaansa).
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole lakia, joka kieltää isovanhempia muuttamasta liian lähelle? Tosin kun ero tulee ja lapset on joka toisen viikon isällä, niin on kätevää, kun mummola on samassa korttelissa.
Minustakin vanhemmat voivat asua esim. samassa kaupungissa helpottaakseen mummolakäyntejä, mutta tosiaan olla toistaiseksi lapseton pariskunta eikä hoitopaikalle ole vielä tarvetta moneen vuoteen.
Siis oikeastiko appivanhemmat kertovat teille, minkähintaista kämppää etsivät? Ei kävisi edes mielessä jutella lasten kanssa omista yksityisasioista tuolla tasolla. Johan ne hermostuisi, jos sanoisi, että etsitään 460 000 e arvoista kämppää ja heillä itsellään olisi vuokrakolmio.
Työkaverin appiukko harkitsi muuttoa heidän naapuriinsa. Työkaveri myi asunnon ja rakennutti uuden omakotitalon muualle.
Sinulla ei ole omia lapsia etkä niitä kykene saamaan? Vai miksi ihmeessä kiellät sen tosiseikan, että puolisosi on äitinsä lapsi, tuo fakta ei katoa, vaikka mitä tekisit.
Kaikkein parasta on asua kokonaan eri kaupungissa lasten kanssa. Näin on hyvä.
Ja vielä kun muistaa olla soittelematta joa ei ihan tuiki tärkeää asiaa.
Voit sanoa hyvästit omalle elämällesi, anoppi on kuitenkin uteliaana tunkemassa nenänsä joka asiaan.
Ketään ei voinut tavata kotona ilman, että anoppi tunki itsensä paikalle, kun hän asui naapurissa. Appi asuu vaimonsa kanssa toisella puolen maata, heistä tuskin olisi moista ongelmaa naapurissakaan.
Lapsi voi takertua vanhempiinsa tai jopa appivanhemhempiinsa odottaen jatkuvaa lastenhoitoapua, siivousapua, eläinten lomakotina olemista, täältä oppinut odottaen myös rahaa ja talousapua.
Mutta jos ko. Isovanhemmat soittavat väärään aikaan tai kutsumatta tulevat vain ilmoittaen ovat takertuvaisia.
Joo totta. Jos on oikeasti odotettavissa, että näitä isovanhempia alettaisiin käyttää hyväksi niin siinä kuin tässäkin, on parempi heidän pysyä kaukana.
Ja jos taas isovanhemmilla on ajatuksena se, että he haluavat asua mahdollisimman lähellä lapsensa perhettä siksi, että nämä sitten heitä aina vaan enenemässä määrin auttaisivat ja hoitaisivat, sekään ei ole hyvä asia. Jollei tätä molemmin puolin yhdessä harkita ja sovita pelisäännöistä, vaan vain toinen osapuoli tekee päätöksen.
Ketäänhän ei voi estää muuttamasta mihin haluaa. Sitten on vaan koitettava luovia parhaimman mukaan, jos tuntuu huolettavan.
Ei minua anoppina kiinnostaisi tippaakaan kyttäillä lapseni ja hänen perheensä elämää mistään parvekkeelta eikä mistään. Olen tyytyväinen, etteivät ihan lähellä asukaan.
Meillä mieheni vanhemmat asuivat naapurissa. Todella kätevää, kun piti hakea lapsia päiväkodista tai katsoa alakoulun aloittaneen perään.
Käyttäjä1923 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole lakia, joka kieltää isovanhempia muuttamasta liian lähelle? Tosin kun ero tulee ja lapset on joka toisen viikon isällä, niin on kätevää, kun mummola on samassa korttelissa.
Minustakin vanhemmat voivat asua esim. samassa kaupungissa helpottaakseen mummolakäyntejä, mutta tosiaan olla toistaiseksi lapseton pariskunta eikä hoitopaikalle ole vielä tarvetta moneen vuoteen.
Ai siis hoitopaikka on yhtä kuin mummola?
Kanatisi ajoissa muutta mahdolismman kauas. Jos pelkoa tulevat iholle. Omat aikuiset lapset muutivat perheineen ajat sitten toinen Ulkomaille toinen lähes 400km päähän. Varmistaen vanhana mamma ei yksin elässessä riesana,vaan pysyy Helsinki autotomana ja hieman pöhkönä.Onhan Helsinki hyvä koti hoito .
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka ole lakia, joka kieltää isovanhempia muuttamasta liian lähelle? Tosin kun ero tulee ja lapset on joka toisen viikon isällä, niin on kätevää, kun mummola on samassa korttelissa.
Joo just. Tiedän montakin tapausta, jossa lapsi on sen isäviikkonsa mummolla.
Edesmennyt anoppini, vaikka oli huonokuntoinen, joutui joka toinen viikonloppu hoitamaan toisen poikansa kahta lasta. Näin se liiankin selvästi, koska asuimme mummon kanssa samassa pihapiirissä, osin samassa taloudessakin.
Se oli kuin nakutettu. Mies haki lapset perjantai-iltana, ajoi samantien äidilleen ja joskus lähti samantien omille teilleen tai jäi itsekin sinne äidilleen, kävi saunassa ja puki ykköset päälleen ja lähti. Tuli yöllä tai seuraavana päivänä, illalla ja yöllä taas omat menot ja sunnuntai-iltapäivänä olikin sitten jo lasten kyytiminen äidilleen.
Helppoa kuin heinän teko.
Sittemmin kun on tullut yleisemmäksi nämä viikko-viikko -systeemit, tiedän siis montakin tapausta, joissa se isän viikko tarkoittaa mummolla olemista. Kenties yksi tai kaksi yötä isällä, näön vuoksi.
Joskus se onkin jopa parempi, lapsen kannalta, mutta mummo ei välttämättä ole ollut mukana sopimassa asiasta. Ja se saattaa olla ikääntyvälle ihmiselle turhan raskasta. Mummon on vaikea ottaa asia puheeksi, koska helposti syntyy väärinkäsityksiä ja voi tulla jopa välirikkojakin. Mummo kuitenkin rakastaa niitä lapsia eikä halua epäsopua.
Minä yritin tälle miehen veljelle asiasta sanoa, niin se ei kuulemma kuulunut minulle. Vaikka itse asiassa minäkin jouduin ottamaan osaa siihen hoitotyöhön, kun näin anopin väsymyksen.
Lasten äitiä asia ei liikuttanut ja ei ihme, koska kyllä hänkin tiesi, että paremmin se lasten hoitaminen sujuukin mummolassa. Ja niin ne kaikki vuodet menivät sitten.
Mitäs tänne itket. Jos he haluaa muutosta ni se suotakoon.
Minusta olisi kiva, jos anoppi ja appi asuisivat lähempänä mutta ihan naapurissa en haluaisi asua. Oikeastaan en haluaisi asua kenenkään sukulaisen tai ystävän naapurissa vaikka toki niiden naapureiden kanssa voi myös ystävystyä.