Lue keskustelun säännöt.
Millään ei ole oikein enää mitään väliä. Otan lainaa, ryyppään, elän kuin kaikki olisi turhaa.
16.11.2023 |
En ymmärrä mitä minulle on tapahtunut. En välitä terveydestäni, rahasta tai muustakaan. Tämä alkoi reilu kaksi vuotta sitten.
Välillä yritän käydä töissä mutta eipä siitäkään mitään ole enää tullut. Välillä olen juomatta mutta lopulta ei enää kiinnosta. Velkaa on hirveästi, kämppä sotkuinen, itse näytän aika karulta (ennen tosi nätti) ja muutenkaan en enää juuri liiku missään. Elämältä on yksinkertaisesti kadonnut pohja enkä välitä siitäkään.
Voisin vain mennä baariin ja ryypätä. Harrastaa vaikka yhden illan juttuja tai muuta. En välitä itsestäni ollenkaan. Olisi sama se vaikka kohta kuolema tulisi. Huumeita en kuitenkaan halua, edes jotain hyvää.
Muuten niin ajattelin huomenna mennä ostamaan ison määrän juotavaa. Aloittelen aamupäivällä. Kuuntelen musiikkia ja annan mennä. Mitä väliä.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainiota! Alkoholisti löytää aina hyvän syyn ryypätä. Nyt on on dyynä elämisen tyhjyys ja turhuus, joka tietysti sekin on muiden vika, ei toki alkoholistin itsensä joka on elämänsä siihen pisteeseen jo juonut.
Olet kuluttanut jo 10 vuotta aikuiselämästäsi ilman että olet vakiintuneessa parisuhteessa, eikä lapsia ole tiedossa.
Tietenkin tuntuu siltä ettei elämällä ole mitään merkitystä.
Loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä. Tämä kaikki ympärillämme on pelkkää harhaa ja varjojen tavoittelua. Miltäs tämä kuulostaa näin aluksi?!
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä. Tämä kaikki ympärillämme on pelkkää harhaa ja varjojen tavoittelua. Miltäs tämä kuulostaa näin aluksi?!
kuulostaa aki kaurismäeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan tuolla baareissa minun ikäiselle 28-vuotiaalle seuraa? Sellaisia ok tyyppejä olisi kiva tavata. Ajattelin huomenna mennä johonkin kuppilaan. Ei haittaa vaikka on vähän elämää nähnyt, sellaisten kanssa vois olla kotoisa olo. -ap
Ok tyyppejä? Eli kaltaisiasi alkoholisteja? No niitä löytyy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Ota ilo irti vielä kun pystyt eli vielä kun pikavippiä irtoaa. Aika karu tulee olemaan se tilanne siinä vaiheessa, kun lainat tulee maksuun ulosoton kautta ja vuokrat pitäisi hoitaa ja syödä jotain.
Suosittelisin yrittämään töihin menoa ja miettimään mitä muuta haluaisit tehdä. Työn rutiini voisi auttaa siihen, että voisit saada juomiseen 2-3 päivään viikossa.
Suunnilleen samat fiilikset ja muutokset, mutta sillä erotuksella että tämä aivansama-evvk-olo tuli vasta pari-kolme vuotta sen jälkeen kun lopetin kokonaan alkoholin käyttämisen. En ollut siis ennenkään alkoholisti vaan jotenkin siinä vain tuli kiintiö täyteen niin lopetin. Etenkin kun enää ei kiinnostanut pätkääkään pyöriä baareissa viikonloppuisin ja niissä taasen en selvinpäin koskaan viihtynyt.
Toki se baarielämä-kiintiö oli tullut täyteen jo vuosia aiemmin, mutta kun kukaan ei tule kotoakaan hakemaan ja blaablaablaa niin yritin sitten vaan sinnikkäästi jaksaa jotta olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin ja vaikka siihen oikeaankin.
Sen pari-kolme vuotta tosiaan sitä jaksoi katsoa positiivisesti tulevaan, kävi lenkillä ja keskittyi itseä oikeasti kiinnostaviin asioihin, mutta sitten tuli stoppi kun jotenkin havahtui ettei mikään kuitenkaan elämässä etene vaan sitä on edelleen yksinäinen, sinkku ja jumissa pätkäpskatyö-kierteessä.
Enää ei innosta lenkkeily eikä oikeastaan mikään muukaan. Ei kiinnosta edes alkoholinkäytön aloittaminen vaan olen miettinyt että samapa se vaikka vetäisi luotot tappiin, eläisi hetken kuin huomista ei olisi ja sitten huomista ei enää tulisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä. Tämä kaikki ympärillämme on pelkkää harhaa ja varjojen tavoittelua. Miltäs tämä kuulostaa näin aluksi?!
Mä havahduin tuohon just viikko sitten Ahtisaaren hautajaisia katsellessa. Se ihminen saavutti vaikka ja mitä, mutta silti millään ei lopulta ole mitään väliä eikä mitään mukaansa saa.
Mulle tuli tällainen fiilis lopullisesti tällä viikolla. En kyllä ehkä ryyppäämään ala, mutta aivan sama kyllä sekin olisi vaikka alkaisinkin, mutta kun ei huvita sekään.
Mitä v!tunväliä yhtään millään tai edes koko elämällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä. Ehkä löydät onnen myöhemmin.Mutta tylsyys tappaa varmasti.
Tuttua. Lisäksi vie viimeisenkin mielenkiinnon mihinkään lähtemiseen/tekemiseen just tuo, että sitä on muuttunut aivan nuutuneen näköiseksikin eikä peiliin oikein huvita enää edes vilkaista.
Se on ihan yksi lysti vaikka laittaisi meikkiä tai miettisi sitä mitä päälleen pistää kun koko olemus on ihan kuin vieraan ihmisen ja oma ulkonäkö on niin muuttunut lyhyelle aikaa. Eikä auta vaikka kuinka taas puhdistaa ihoa, lotraa rasvoilla, juo vettä ja vetää omegakolmosia ym kun naama on kuin velttoa taikinaa ja silmien ympärillä aivan järkkyä ryppypussia.
Ja niin, ikääntyminen on sinänsä ihan ok ja saakin näkyä aikanaan, mutta tällainen ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä! Tämän päivän Hesarissa asiantuntijahenkilö vastasi lapsosen kyselyyn, että ihmiselämällä on ihan sama tarkoitus tällä maan päällä kuin silakallakin, elää aikansa.
Itselläni on vähän sama. Minulla ei ole puolisoa, ystäviä eikä oikein ketään joka välittäisi minusta. Paheneva sairauskin löytyy. Niin eipä tää olo yleensä tunnu mitenkään mielekkäältä. Tämä vaan on tällaista tarkoituksetonta hengailla tää elämä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama. Minulla ei ole puolisoa, ystäviä eikä oikein ketään joka välittäisi minusta. Paheneva sairauskin löytyy. Niin eipä tää olo yleensä tunnu mitenkään mielekkäältä. Tämä vaan on tällaista tarkoituksetonta hengailla tää elämä.
*Tarkoituksetonta.
Niin ja moni läheiseni on kuollut, eli ei ole sukulaisistakaan seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut melko varmasti.
Eikös se ole ihan luonnollinen reaktio silloin kun elämässä ei ole mitään mielekästä eikä mitään odotettavaa? Tyhjästä on paha innostua.
Mullakin samaa, mutta olen sen ajatellut johtuvan syksystä ja pimeydestä. Ei huvita työnteko eikä opiskelu, ei harrastukset eikä liikunta, ei itsestä eikä kodista huolehtiminen, ei ruoanlaitto eikä kenenkään näkeminen. En käytä alkoholia ja elämänhallinta on kunnossa, mikään ei vaan enää kiinnosta eikä motivoi.
Oliskohan tuolla baareissa minun ikäiselle 28-vuotiaalle seuraa? Sellaisia ok tyyppejä olisi kiva tavata. Ajattelin huomenna mennä johonkin kuppilaan. Ei haittaa vaikka on vähän elämää nähnyt, sellaisten kanssa vois olla kotoisa olo. -ap