En kiinnosta kumppaneitani ihmisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole muuta kuin kannattaa olla mielenkiintoisempi.

Joopa joo. Jotain miehiä kiinnostaa suurin piirtein viina ja tissit. Että ei sinänsä kiinnosta olla heille mielenkiintoisempi. 

Omanarvontunto ja itsetunto on sen verran kunnossa, että tiedän olevani hyvinkin mielenkiintoinen riittävän suurelle joukolle ihmisiä. Jos joku pitää minua epäkiinnostavana, ei minulla ole pienintäkään mielenkiintoa alkaa muuntaa itseäni hänelle kiinnostavammaksi vaan hakeudun toiseen seuraan. 

Sitten on aivan turha vikua miksi sinua ei koeta kiinnostavaksi kun et edes itse halua muuttua kiinnostavaksi. Ja miehenä voin sanoa että miehiä ei kiinnosta ne asiat nitä naiset ovat keskenään päättäneet että miehiä kiinnostaa vai nämä asiat

Vierailija kirjoitti:

Tää video kuvaa hyvin eri tapoja miten miehet kohtelee naisia. Taitaa ap olla tuossa "epätoivoisen naisen" kategoriassa: https://www.youtube.com/watch?v=pSBjthqxiR8

Sillähän ei sinänsä ole väliä, mikä se nainen oikeasti on, mies on siis laittanut tuonne epätoivoisen naisen kategoriaan, kuten itselleni on joskus tapahtunut, mutta kas kun en oikeasti ole epätoivoinen niin siihen se sitten kosahtaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole muuta kuin kannattaa olla mielenkiintoisempi.

Joopa joo. Jotain miehiä kiinnostaa suurin piirtein viina ja tissit. Että ei sinänsä kiinnosta olla heille mielenkiintoisempi. 

Omanarvontunto ja itsetunto on sen verran kunnossa, että tiedän olevani hyvinkin mielenkiintoinen riittävän suurelle joukolle ihmisiä. Jos joku pitää minua epäkiinnostavana, ei minulla ole pienintäkään mielenkiintoa alkaa muuntaa itseäni hänelle kiinnostavammaksi vaan hakeudun toiseen seuraan. 

Sitten on aivan turha vikua miksi sinua ei koeta kiinnostavaksi kun et edes itse halua muuttua kiinnostavaksi. Ja miehenä voin sanoa että miehiä ei kiinnosta ne asiat nitä naiset ovat keskenään päättäneet että miehiä kiinnostaa vai nämä asiat

Ei minun tarvitse muuttua kiinnostavaksi. On miehiä, jotka mielellään viettävät aikaa kanssani ja keskustelevat eri aiheista. Ovat muuten aikalailla korkeatasoisia. Miksi muokkaisin itseni kelvolliseksi jollekin itseäni tyhmemmälle luuserille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole muuta kuin kannattaa olla mielenkiintoisempi.

Joopa joo. Jotain miehiä kiinnostaa suurin piirtein viina ja tissit. Että ei sinänsä kiinnosta olla heille mielenkiintoisempi. 

Omanarvontunto ja itsetunto on sen verran kunnossa, että tiedän olevani hyvinkin mielenkiintoinen riittävän suurelle joukolle ihmisiä. Jos joku pitää minua epäkiinnostavana, ei minulla ole pienintäkään mielenkiintoa alkaa muuntaa itseäni hänelle kiinnostavammaksi vaan hakeudun toiseen seuraan. 

Sitten on aivan turha vikua miksi sinua ei koeta kiinnostavaksi kun et edes itse halua muuttua kiinnostavaksi. Ja miehenä voin sanoa että miehiä ei kiinnosta ne asiat nitä naiset ovat keskenään päättäneet että miehiä kiinnostaa vai nämä asiat

Aiotko sinä laittaa itsesi kiinnostavaksi 125-kiloiselle lyhyttukkaiselle viiden lapsen (kolme eri isää) yksinhuoltajalle, jolla on kolme koiraa, kaksi kissaa ja akvaario?  

Vierailija kirjoitti:

Mitä rakkaus on?

Rakkaus on tekoja toisten hyväksi. Rakkaus on läsnäoloa, luottamuksen osoittamista ja lohdutuksen jakamista. Rakkaus on myös toiseen ihmiseen sitoutumista. Rakkauden avulla olet toisia varten ja se tuo elämääsi merkityksen kokemusta. Rakkauden kokeminen on järisyttävän voimakas tunne, joka liikuttaa ihmistä monella tasolla. Rakkauteen sisältyy kyky ottaa välittämistä vastaan toisilta, olla rakastettavana ja huolehdittavana.

https://www.terveyskirjasto.fi/lnv00009

Duodecimin voidaan ajatella omaavan objektiivisesti määriteltynä käsityksen siitä, mitä rakkaus on. Se ei ole mitään sokeaa toisen hyväksymistä kaikkine paskatemppuineen ja puutteineen vaan se sisältää myös vastuun omasta käytöksestä, aktiivista toimimista suhteen hyväksi. 

Ei tarvitse rakastaa ketään yksipuolisesti vaan on oikeus vaatia tervettä rakkautta myös kumppanilta, eikä häntä voi rakstaa ehjäksi ja kyvykkääksi

Teit viittauksen tuohon mihinlie "DUOdecim-terveysKirjastoon", sen artikkeliin nimeltä "rakkaus". No, tuo "Duo-kirjasto" ei ole tieteellinen julkaisu. Tuo "kirjasto" ei ole mitään. Sillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa, ei mitään faktataustaa. Tuo kirjasto on ihan täysin pelkkää fiktiokirjallisuutta. Tuo kirjasto ei objektiivisesti määrittele yhtään mitään.

Sanalle "rakkaus" ei ole ainuttakaan tieteellistä määritelmää. Ei ainuttakaan. Yksikään tiede ei ole kyennyt osoittamaan että mitä ihmettä jokin ihmeen "rakkaus" mukamas olisi. Yksikään tiede ei ole kyennyt osoittamaan että mitään ihmeen "rakkautta" edes olisi olemassa.

Ja tuo Duo-kirjasto, sen pääaihe on ilmeisesti terveys. Ja: yksikään tieteellinen julkaisu ei ole koskaan kyennyt osoittamaan minkäänlaista yhteyttä rakkauden ja terveyden välillä. Eli saatat olla vaikka kuinka rakastava tai kuinka vihaava... ja silti vaikka kuinka terve tai vaikka kuinka epäterve.

Ja myös kirjoitit että ei tarvitse rakastaa ketään yksipuolisesti. Mutta minun näkemykseni: jos et kykene rakastamaan yksipuolisesti - niin et kykene rakastamaan ollenkaan. Koska mikään rakkaus ei tarvitse "vastapuolisuutta", vaan kaikki rakkaus toimii myös ihan täysin yksipuolisesti. Ja kirjoitit että rakastajalla on "oikeus vaatia..." Mutta minun näkemykseni: rakastava ihminen ei ikinä vaadi mitään, ei keneltäkään.

Jeesus Kristus rakastaa sinua, vaikka sinä et rakastaisi häntä. Mikään mitä sinä saatat tehdä, ei voi saada Jeesusta rakastamaan sinua yhtään vähempää. Ainoastaan tuota on rakkaus, minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää. Oletko löytänyt nämä netistä? Nettimiehillä tuntuu olevan tätä haastetta.

Kannattaa ottaa puheeksi.

Joo ne miehet jotka ei ole netissä ei saa naista kirveelläkään kun korkeintaan yhdeksi illaksi. Niille jos edes vihjaa mahdollisesta pimpasta, niin kuuntelevat kun Jeesusta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten välinen rakkaus ei ole ehdotonta. Kaipaat vissiin jonkinlaista äidin rakkautta.

 

Koko minun loppuelämäni ajan sinä tulet saamaan minulta ehdotonta rakkautta. Yhtään mitään muuta sinä et ikinä tule minulta saamaan.

t. aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vikaa on miehissä, mutta myös sinussa kun valitset kerta toisensa jälkeen tuollaisia miehiä. Tutkailisin tätä asiaa itsessäni. Muistuttavatko nämä miehet esimerkiksi jompaakumpaa vanhempaasi, tai ovatko kenties täydellinen vastakohta? Liittyykö piirre jotenkin itseesi, oletko esimerkiksi itse ujo ja vetäytyvä ja sinua viehättää yli-itsevarmuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, koska haluaisit itse näitä ominaisuuksia lisää?

Osuit naulan kantaan. Isäni oli tuollainen, mutta en kyllä ymmärrä miksi viehättyisin miehissä piirteestä, joka isäni käytöksessä ärsytti ja loukkasi jo lapsena. Mutta hakeutuvathan alkoholistienkin lapset usein suhteisiin alkoholistien kanssa. Myös arvelusi omasta vetäytyneisyydestäni ja jonkin asteisesta ujoudestani osuu oikeaan. 

Pitäisiköhän tässä hakeutua jonkun psykoanalyytikon sohvalle miettimään asiaa. 

Noita voi miettiä ihan itsekin, ei vaadi välttämättä terapiaa.

Viehätyt isäsi kaltaisiin, koska he tuntuvat sinusta tutuilta ja turvallisilta. Isäsi kaltaiset henkilöt edustavat sitä mihin olet koko ikäsi tottunut. Heidänlaistensa kanssa osaat toimia, sillä olet harjoitellut sitä koko ikäsi. Tämä tuttuuden tuoma mukavuus ajaa sen yli, että valitsisit miehen jollain muulla perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä miehiä yhdistää? Sinä?

Sen kyllä olen huomannut! Mutta olisin toivonut kuulevani joltakulta vastaavaa kokeneelta, kuinka hän on ehkä onnistunut vaihtamaan kurssia. 

Kun itse nuorena huomasin, että miessuhteeni epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen, niin aloin miettimään mikä kaava siinä on. Ensin yritin etsiä kaavaa suhteiden kronologisesta etenemisestä. Toki siitä jonkinlainen kaava löytyi, mutta se ei selittänyt sitä miksi kaava meni niin, että suhde päättyi.

Sitten hoksasi tarkastella tuota mitä ap, että mikä miehiä yhdistää. Päättelin, että miehiä yhdistää jokin, mikä aiheuttaa sen, että suhteet aina etenevät saman kaavan mukaan päättymiseen. Eikä se yhdistävä tekijä lopulta sen eksoottisempi ollut kuin että huomasin kiinnittäväni huomiota liikaa ulkonäköön ja liian vähän luonteeseen. Ja kun luovuin ulkonäkokriteereistä, niin heti löytyi mies, joka oli luonteeltaan kiltimpi, huomaavaisempi ja nöyrempi, eli ihan tavallinen mukava mies.

Ap:llä se yhdistävä tekijä voi olla jokin ihan muu. Mutta jo se yhdistävän piirteen löytäminen ja sen tiedostaminen voi auttaa muuttamaan suuntaa. Ei se saata sen kummempaa vaatia.

Lainaukset eivät vaihteeksi toimi, joten kiitän kaikkia ja vastaan yleisemmin pohtien.

Ehkäpä sitten pitäisi lähentyä vain miesten kanssa, jotka eivät juuri puhu. Alussa sitä epätasapainoa ei niin herkästi huomaa, koska tietysti kiinnostavasta ihmisestä haluaa tietää kaiken ja mielellään kuuntelee, kun toinen kertoo. Sitten yhtäkkiä tosiaan vain tajuaa, että hetkinen, eihän toinen ole oma-aloitteisesti kysynyt minusta mitään. Ajattelee, että ehkä minun vain pitää olla aktiivisempi ja kertoa kysymättä, kuten mieskin. Sitten alkaakin se päälle puhuminen tai parin muunkin mainitsema katseen harhailu.

Osaisikohan sitä nyt jo useamman ikävän suhteen kärsineenä lopettaa ajoissa? Kuitenkin viimeksi suhteen varhaisessa alussa jo huomasin, että taas on tällainen mies, joskin silti yritin eteenpäin kuin mummo lumessa, että jospa se muuttuu. Ehkä ensi kerralla olen taas vähän fiksumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rakkaus on?

Rakkaus on tekoja toisten hyväksi. Rakkaus on läsnäoloa, luottamuksen osoittamista ja lohdutuksen jakamista. Rakkaus on myös toiseen ihmiseen sitoutumista. Rakkauden avulla olet toisia varten ja se tuo elämääsi merkityksen kokemusta. Rakkauden kokeminen on järisyttävän voimakas tunne, joka liikuttaa ihmistä monella tasolla. Rakkauteen sisältyy kyky ottaa välittämistä vastaan toisilta, olla rakastettavana ja huolehdittavana.

https://www.terveyskirjasto.fi/lnv00009

Duodecimin voidaan ajatella omaavan objektiivisesti määriteltynä käsityksen siitä, mitä rakkaus on. Se ei ole mitään sokeaa toisen hyväksymistä kaikkine paskatemppuineen ja puutteineen vaan se sisältää myös vastuun omasta käytöksestä, aktiivista toimimista suhteen hyväksi. 

Ei tarvitse rakastaa ketään yksipuolisesti vaan on oikeus vaatia tervettä rakkautta myös kumpp

Ihan vaan tiedoksi, että vaikka Jumala ja Jeesus rakastavat ehdoitta niin pelastu et silti ehdoitta. Sinun tulee tiedostaa itsesi syntiseksi ja uskoa, että Jeesus on juuri myös ne sinun syntisi kantanut. Jeesuksen ja Jumalan rakkaus on sitä, että he antavat sinulle mahdollisuuden ja toivovat, että käytät sen.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät vaihteeksi toimi, joten kiitän kaikkia ja vastaan yleisemmin pohtien.

Ehkäpä sitten pitäisi lähentyä vain miesten kanssa, jotka eivät juuri puhu. Alussa sitä epätasapainoa ei niin herkästi huomaa, koska tietysti kiinnostavasta ihmisestä haluaa tietää kaiken ja mielellään kuuntelee, kun toinen kertoo. Sitten yhtäkkiä tosiaan vain tajuaa, että hetkinen, eihän toinen ole oma-aloitteisesti kysynyt minusta mitään. Ajattelee, että ehkä minun vain pitää olla aktiivisempi ja kertoa kysymättä, kuten mieskin. Sitten alkaakin se päälle puhuminen tai parin muunkin mainitsema katseen harhailu.

Osaisikohan sitä nyt jo useamman ikävän suhteen kärsineenä lopettaa ajoissa? Kuitenkin viimeksi suhteen varhaisessa alussa jo huomasin, että taas on tällainen mies, joskin silti yritin eteenpäin kuin mummo lumessa, että jospa se muuttuu. Ehkä ensi kerralla olen taas vähän fiksumpi.

Minä en etsi miestä, joka ei puhu tai miestä, joka puhuu paljon ja liidaa. Minä etsin miestä, joka keskustelee.

Meillä kaikilla on omat ongelmamme. Yksikään niistä miehistä joista minä olen kiinnostunut, ei ole kiinnostunut minusta ihmisenä, naisena, potentiaalisena seksikumppanina tai millään muullakaan tavalla. Olen täysin ilmaa näille miehille.

N34

Kiitos sille törkymöykylle, joka nyt lyhentää ketjua.