En kiinnosta kumppaneitani ihmisenä
Miksi löydän elämääni aina samanlaisia miehiä? Miehet puhuvat taukoamatta itsestään, omasta elämästään, työkavereistaan, entisistä kavereistaan, kaverin koiran ripulista. Mutta minä en kiinnosta heitä ihmisenä lainkaan. Kun minä alan puhua, he alkavat puhua omia juttujaan isompaan ääneen päälle tai sanovat suoraan, että ei heitä nyt kiinnosta kuunnella. Aivan kaikkien asiat tuntuvat kiinnostavan heitä, paitsi minun, heidän kumppaninsa.
Nämä ovat siis olleet pitkäaikaisia miesystäviä. Kai he alussa jotenkin skarppaavat ja kuitenkin ovat se aktiivinen osapuoli, haluavat suhteen. Haluavat minut myös aina mukaansa kavereiden illanviettoihin ja erilaisiin tapahtumiin, eli jonkinlaisena asusteena olen mieluinen.
Viimeisimmän kanssa muistan huomanneeni käytöksen pian mutta lohduttautuneeni, että ehkäpä itsekeskeinen käytös on vain alkujännitystä. Että ei tämäkin mies taas voi olla tällainen.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (154)
Et välttämättä ole läheisriippuvainen. Suositan silti tutustumaan läheisriippuvaisen käytösmalleihin. Oivaltaessasi käytösmallin osaat toivon mukasn välttää tietyn tyyppiset miehet. Triali kannattaa peruuttaa ajallaan. Kaupasta on suotavaa hakea,kynä sekä vihko avainsanojen ylöskirjaamista varten. Googleta,jos et ymmärrä jotain sanaa.
https://www.amazon.com/Healing-Your-Wounded-Relationship-Codependent-eb…
https://www.amazon.com/Love-Choice-Definitive-Unhealthy-Relationships/d…
https://www.amazon.com/Facing-Love-Addiction-Giving-Yourself/dp/0062506…
https://www.amazon.com/Boundary-Boss-Essential-Guide-Finally/dp/B09299Y…
Vierailija kirjoitti:
Tuttua minullekin. Olen ajatellut että olen tarpeellinen yleisönä ja tarpeiden tyydyttäjänä, eli mies on iso vauva jonka esityksiä pitää kuunnella mutta jos itse alkaa puhua tulee heti tuskastunut ilme ja katse harhailee. Tämmöiset miehet tarttee vain itselleen apurin, äidin jatkeen, joka ihailee koko ajan mitä kaikkea se pertti sanoo ja osaa ja huolehtii sen tarpeiden täyttämisestä. Eikä nämä sitten ymmärrä mitään oikeasta kumppanuudesta, koska ovat keskenkasvuisia.
Sama juttu, tuttua myös minulle. Etenkin tuo yleisön rooli on painottunut minun parisuhteissani. Kuormituinkin parisuhteista ihan liikaa ja nykyään olen omasta tahdostani sinkku. En enää ala yleisöksi kellekään. Olen käynyt terapiankin, mutten usko että olisin niin pohjia myöten eheytynyt, ettenkö ajautuisi enää miellyttäjän ja eläytyvän ja empaattisen yleisön rooliin oman hyvinvointini kustannuksella. Terapia auttoi lähinnä tunnistamaan ongelman ja hiukan rajojen asettamisessa, mutta hyvin läheisessä ihmissuhteessa en vieläkään oikein osaa rajojen pitämistä. Siksi olen mieluummin ilman.
Mitä jos vaikka naiset muuttuisivat aidosti kiinnostaviksi eikä vain vaadi että minut pitää kokea kiinnostavana tämmöisenä kun olen?
Vai kiinnostutko itse ihmisestä joka sinua käskee kiinnostumaan itsestään?
Olet vielä hyvillä vesillä.
Minulle on kertoillut entisistä tyttöystävistä ("olisin toivonut, että se suhde olisi toiminut"), valiteltu kun deittiapissa ollut vaikea saada hyviä mätsejä (joihin en sitten vissiin kuulunut), ja miten olisi ollut niin hienoa olla suositumpi naisten silmissä.
Ja nämä kokemukset eri miesten kanssa.
Joo. En enää edes yritä etsiä suhdetta. Olin jokin jämä, johon tyydytään, eikä jakseta nähdä vaivaa edes siihen, että vähän suodattaisi puheitaan. Joskus miettinyt, miltähän tuntuisi olla jollekin aidosti tärkeä ja niin rakas, ettei tulisin mieleenkään heittää tuollaista. Mutta sellaista en taida tulla koskaan kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten puhuisit? Uusista meikeistä?
Tässä esimerkki miehestä joka ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan mitä nainen sanoo. Hän ei tiedä mistä naiset puhuu koska ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan.
Uhh. Kuulostaapa tämä tutulta.
Itse koen olevani parisuhteessa, jossa toimin miehelleni lähinnä patjana.
Ihmisenä en ole kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka naiset muuttuisivat aidosti kiinnostaviksi eikä vain vaadi että minut pitää kokea kiinnostavana tämmöisenä kun olen?
Vai kiinnostutko itse ihmisestä joka sinua käskee kiinnostumaan itsestään?
Mutta ethän sinäkään ole kiinnostava ja silti oletat että sinulla pitää olla yleisö joka kuuntelee halusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on miehissä, mutta myös sinussa kun valitset kerta toisensa jälkeen tuollaisia miehiä. Tutkailisin tätä asiaa itsessäni. Muistuttavatko nämä miehet esimerkiksi jompaakumpaa vanhempaasi, tai ovatko kenties täydellinen vastakohta? Liittyykö piirre jotenkin itseesi, oletko esimerkiksi itse ujo ja vetäytyvä ja sinua viehättää yli-itsevarmuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, koska haluaisit itse näitä ominaisuuksia lisää?
Osuit naulan kantaan. Isäni oli tuollainen, mutta en kyllä ymmärrä miksi viehättyisin miehissä piirteestä, joka isäni käytöksessä ärsytti ja loukkasi jo lapsena. Mutta hakeutuvathan alkoholistienkin lapset usein suhteisiin alkoholistien kanssa. Myös arvelusi omasta vetäytyneisyydestäni ja jonkin asteisesta ujoudestani osuu oikeaan.
Pitäisiköhän tässä hakeutua jonkun psykoanalyytikon sohvalle miettimään asiaa. b
Tiedostetusti et pidä isäsi kaltaisista miehistä, etenkään, kun he eivät osoita sinulle välittämistä/ luet heistä lehtijuttuja/ olet riittävän etäisyyden päässä. Mutta kun isäsi kaltainen mies antaa sinulle huomiotaan ja aikaansa ja ehkä sanoo rakastavansa, se osuu alitajuntaasi ja hermostoosi, joka on muotoutunut lapsena - saat sitä mitä olisit halunnut ja tarvinnut lapsena, sellaiselta ihmiseltä, jolta sitä kaipasit.
Seuraava askel on ymmärtää, että nämä miehet ovat yhtä tunnekylmiä kuin isäsi, eivätkä muuksi muutu. Saadakseen muuta, pitää hakea toisenlainen ihmnen, sellainen, jonka toivoisit oikeasti ja olisi kyvykäs suhteeseen.
Noilla on laaja kaveripiiri yhdestä syystä. Ja se syy ei ole se, että ovat niin sosiaalisia tai mukavia vaan se, että he ovat "hyväksikäyttäjiä". Isossa joukossa on aina enemmän resrsseja saada ties mitä palveluksia, vähintään tarvitsemaansa huomiota ja ihailua. Jos pärjäät itse ylsinkin, valitse sellainen, joka pärjää myös yksinkin, mutta on sosiaalinen - ei ylisosiaalinen.
Miehissä on paljon itsekkäitä tapauksia. Kai kasvatus edelleen vaikuttaa.
Kenties ne miehet ovat niin viattomia että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Ole ihan millainen vain, tee ihan mitä vain,... mies silti hyväksyy sinut. Tekisit sitten ihan mitähyvänsä hirveyksiä, ryhtyisit vaikkapa uudeksi Hit leriksi, niin silti mies hyväksyy sinut.
Kuin vauvat tai pikkulapset. Vauva menee kohti äitiään, aivan onnessaan on äitinsä sylissä, ihan riippumatta siitä minkälainen se äiti on, ihan riippumatta siitä onko se äiti Hit ler vai Neitsyt Maria. Vauvaa ei tippaakaan kiinnosta kuulla äidistä mitään, oppia äidistä mitään, tietää äidistä mitään,... miksi ihmeessä kiinnostaisi? Eihän se vauvan rakkaus äitään kohtaan siitä enää suuremmaksi eikä puhtaammaksi tulisi, kun se rakkaus on jo täydellisen suurta ja puhdasta.
Niin puhtaasti vauvat äitiään rakastavat. Niin puhtaasti sinun miehesi sinua rakastavat. Olet onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaikka naiset muuttuisivat aidosti kiinnostaviksi eikä vain vaadi että minut pitää kokea kiinnostavana tämmöisenä kun olen?
Vai kiinnostutko itse ihmisestä joka sinua käskee kiinnostumaan itsestään?
Mitäs, jos itse osoittaisit kiinnostusta vain naiselle, josta olet aidosti kiinnostunut. Tuo kun on se lähtöoletus normaalilla ihmisellä. Miksi nainen kuvittelisi, ettei kiinnosta sinua, jos olet itse hänet iskenyt? Ja suhteessa on ihan luvallista vaatia kiinnostusta itseään kohtaan. Se vähän niin kuin on suhteen perustarkoitus.
Terapia ei olisi pahitteeksi sinullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten puhuisit? Uusista meikeistä?
Tässä esimerkki miehestä joka ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan mitä nainen sanoo. Hän ei tiedä mistä naiset puhuu koska ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan.
Se mitä nainen oikeasti puhuu ja se mitä nainen keskustelupalstoilla väittää puhuvansa ei koskaan mene yksi yhteen. Miehet kun muodostavat mielipiteensä aidosta kokemuksesta. Sillä ei ole mitään merkitystä jos täällä väität että naiset kyllä puhuvat monista asioista kun todellisessa tilanteessa naiset puhuvat meikeistä, vaatteista ja juoruista. Todellisuus kun vaatii muutakin kun halun ja väittämän
Vierailija kirjoitti:
Uhh. Kuulostaapa tämä tutulta.
Itse koen olevani parisuhteessa, jossa toimin miehelleni lähinnä patjana.
Ihmisenä en ole kiinnostava.
Ei tee hyvää jo valmiiksi runnoutuneelle psyykeellesi. Mikset lähde?
Vierailija kirjoitti:
Kenties ne miehet ovat niin viattomia että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Ole ihan millainen vain, tee ihan mitä vain,... mies silti hyväksyy sinut. Tekisit sitten ihan mitähyvänsä hirveyksiä, ryhtyisit vaikkapa uudeksi Hit leriksi, niin silti mies hyväksyy sinut.
Kuin vauvat tai pikkulapset. Vauva menee kohti äitiään, aivan onnessaan on äitinsä sylissä, ihan riippumatta siitä minkälainen se äiti on, ihan riippumatta siitä onko se äiti Hit ler vai Neitsyt Maria. Vauvaa ei tippaakaan kiinnosta kuulla äidistä mitään, oppia äidistä mitään, tietää äidistä mitään,... miksi ihmeessä kiinnostaisi? Eihän se vauvan rakkaus äitään kohtaan siitä enää suuremmaksi eikä puhtaammaksi tulisi, kun se rakkaus on jo täydellisen suurta ja puhdasta.
Niin puhtaasti vauvat äitiään rakastavat. Niin puhtaasti sinun miehesi sinua rakastavat. Olet onnekas.
PS. Aikoinaan tunsin tuollaisen vauvamiehen. Eräänä kesänä paikkakunnalla vieraili joku ulkomaalainen neiti. Se vauvamies ja neiti tykästyivät toisiinsa heti ensisilmäyksellä ja siitä eteenpäin he viettivät melkein kaiken vapaa-aikansa yhdessä, touhusivat yhdessä kaikenlaista, kävivät ihan kaikkialla, jne. Kun tuota tapailua oli takana pari viikkoa, niin kysyin siltä vauvamieheltä kuinka vanha se neiti on. Vauvamies ei tiennyt! Vauvamies tiesi neidistä vain etunimen ja kotimaan, ei mitään muuta, ei edes sukunimeä tiennyt. Tosi hyvä tyyppi! Eikös kaikkien miesten pitäisi olla tollasia? Ja kaikkien naistenkin?
Kaikki muut tuttavat tiesivät siitä neidistä paljon enemmän kuin se vauvamies, vaikka se neiti vietti melkein kaiken aikansa sen vauvamiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua minullekin. Olen ajatellut että olen tarpeellinen yleisönä ja tarpeiden tyydyttäjänä, eli mies on iso vauva jonka esityksiä pitää kuunnella mutta jos itse alkaa puhua tulee heti tuskastunut ilme ja katse harhailee. Tämmöiset miehet tarttee vain itselleen apurin, äidin jatkeen, joka ihailee koko ajan mitä kaikkea se pertti sanoo ja osaa ja huolehtii sen tarpeiden täyttämisestä. Eikä nämä sitten ymmärrä mitään oikeasta kumppanuudesta, koska ovat keskenkasvuisia.
Kiitos tästä! Vastenmielisyydessään hauska kuvaus, joka tuntuu todella tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet törmännyt vääriin tyyppeihin.
Etsi normaali mies.
Mistä niitä saa? Jaa ihmeessä läheisen Prisman osoite josta voi noutaa tietyn kellonajan jälkeen passelin tuntuisen miehen.
En ehdi prismaan ennen klo 18. Nähdään siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten puhuisit? Uusista meikeistä?
Tässä esimerkki miehestä joka ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan mitä nainen sanoo. Hän ei tiedä mistä naiset puhuu koska ei ole ikinä vaivautunut kuuntelemaan.
Se mitä nainen oikeasti puhuu ja se mitä nainen keskustelupalstoilla väittää puhuvansa ei koskaan mene yksi yhteen. Miehet kun muodostavat mielipiteensä aidosta kokemuksesta. Sillä ei ole mitään merkitystä jos täällä väität että naiset kyllä puhuvat monista asioista kun todellisessa tilanteessa naiset puhuvat meikeistä, vaatteista ja juoruista. Todellisuus kun vaatii muutakin kun halun ja väittämän
Olen ollut lähes 50 vuotta tällä pallolla naisena ja tiedän vallan hyvin mistä naiset puhuu eikä se ole meikit.
Vierailija kirjoitti:
Miehissä on paljon itsekkäitä tapauksia. Kai kasvatus edelleen vaikuttaa.
Siltähän se vaikuttaa kun yhteiskunnallisesti miesten itsekkyys ei ole hyväksyttävää kun samaan aikaan kaikkien pitää hyväksyä naisten itsekkyys.
Kun ainoastaan toisen sukupuolen itsekkyyttä haukutaan ja toiselta se hyväksytään niin tottakai niitä näkyy enemmän jolta ei hyväksytä kun niitä aktiivisesti etsitään.
Ei siihen vaikuta kasvatus vaan siihen vaikuttaa ainoastaan kaksoisstandardit
Eivät kaikki ole tuollaisia kuin AP.n mies. Naiset nyt yleensä ovat puheliaampia muutenkin.
Kritisoit minä minä minä miehiä kun ei tue sinun minä minä minä ajattelua