Mitä tehdä 14v pojalle, joka uhkaa aina itsemurhalla kun ei saa tahtoaan läpi?
Olen ihan loppu tähän tilanteeseen. Ymmärrän, että tällaiset pitäisi aina ottaa vakavasti, mutta tuntuu että poika on alkanut käyttää tätä aseenaan. Jos vaikka ei saa jotain haluamaansa tavaraa heti, niin sanoo että hän tiesi ettei vanhemmat rakasta ja ettei ansaitse sellaista ja kertoo menevänsä päättämään päivänsä milloin milläkin tavalla. Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? On tosi raskasta kuunneltavaa ja etenkin tietysti pelottaa se, että mitä jos toteuttaakin uhkauksensa joskus.
Kommentit (169)
Tuo saattaa jatkua hänellä vielä aikuisena, jopa silloin kun vanhemmat eivät enää ole elossa. Silloin hän voi kohdistaa sen sisaruksiinsa. Olen tällainen sisar jota uhkaillaan ja uhkailija on siis aikuinen. On liian myöhäistä saada asiaan muutosta. Lapseen vielä voisi vaikuttaa.
Annetaanko hänelle periksi kun sanoo noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tuoda ilmi vielä sellaisen seikan, että nämä uhkailut eivät oikeastaan koskaan ole mitään draamantäyteisiä raivokohtauksia, eikä niihin liity mitään draamaa. Toteamuksenomaisesti vain yleensä sanoo aivan normaalilla puheäänellä johonkin asiaan kommentin tyyliin: "Tiesin että te ette rakasta minua vaan olen ollut pelkkä vahinko" tai "Voi olla että en tule koulusta enää huomenna kotiin kun en halua tulla kotiin missä minusta ei välitetä". Koskaan ei ole mitään huutoa että "tapan itseni nyt". Jos kyse olisi jostain raivareista, niin niihin olisi paljon helpompi suhtautuakin. Tällaiset rivien välissä esitetyt uhkaukset pelottavat paljon enemmän.
ap
Kerro itse seuraavalla kerralla että voi olla ettet tule enää huomenna töistä kotiin.
Tämä. AP sanoo tuon ja järjestää itsensä jonkun ystävän sohvalle viikoksi, sammuttaa puhelimen ja antaa teinin olla itsekseen kys. viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika osoittanut muuten mitään mt-oireilua? Jos on, niin lääkäriin/psykologille mars. Jos ei ole, teidän on jämptisti kiellettävä tuollainen manipulointi.
Ei ole ainakaan diagnosoitu mitään. On kyllä tosi syrjäänvetäytyvä ja viettää mieluiten aikaa itsekseen, mutta ilmeisesti kavereitakin kuitenkin on, mutta näkee heitä vain koulussa. Ei harrasta oikein mitään. Koulusta tulee numeroiksi melkein pelkkiä kymppejä. Vaikea sanoa, onko tuossa jotain ongelmia taustalla, mutta koskaan ei ole tuonut ilmi ainakaan, että tarvitsisi jotain apua tai että olisi masentunut. Todennäköisesti jos hänet väkisin raahaisi johonkin psykologille, niin näyttelisi siellä että kaikki on hienosti tai ei puhuisi mitään.
ap
Aika vaan psykologille tai muuhun terapiaan. Kerro lapselle, että nyt aiot varata ajan, kun seuraavaksi uhkailee. Näkeepä että toimit, vaikka et muuta tahtoa toteuttaisikaan.
Minä olin noin 11 vuotias kun uhkasin tekeväni itsemurhan kun en saanut tahtoa läpi, olisiko ollut etten päässyt jollekin kaverille kylään. Kysyin äidiltä lupaa mennä kylään, en saanut. Soitin äidille töihin. Sain luvan. Illalla isä ja äiti sanoivat ettei niin saa sanoa ja isä toi leluja... Olen nyt 53 v ja ollut 8 kertaa pakkohoidossa ja yrittänyt i.m yhtä monta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika osoittanut muuten mitään mt-oireilua? Jos on, niin lääkäriin/psykologille mars. Jos ei ole, teidän on jämptisti kiellettävä tuollainen manipulointi.
Ei ole ainakaan diagnosoitu mitään. On kyllä tosi syrjäänvetäytyvä ja viettää mieluiten aikaa itsekseen, mutta ilmeisesti kavereitakin kuitenkin on, mutta näkee heitä vain koulussa. Ei harrasta oikein mitään. Koulusta tulee numeroiksi melkein pelkkiä kymppejä. Vaikea sanoa, onko tuossa jotain ongelmia taustalla, mutta koskaan ei ole tuonut ilmi ainakaan, että tarvitsisi jotain apua tai että olisi masentunut. Todennäköisesti jos hänet väkisin raahaisi johonkin psykologille, niin näyttelisi siellä että kaikki on hienosti tai ei puhuisi mitään.
ap
Poikasi kuulostaa asperger-nuorelta. Tosi älykäs, kun numerot noin hyviä. Herkkä. Tarvitsee henkistä tukea, mutta vaikea ottaa vanhemmilta vastaan. Koulussa joutuvat nämä lapset ponnistelemaan paljon enemmän, koska sosiaalinen ympäristö kuormittaa. Siksi lepää iltaisin kotona ilman kavereita.
Kerro joka päivä lapsellesi, että rakastat häntä. Kerro, että hän on juuri hyvä. Kerro, että välität paljon. Kerro, että puheet itsemurhasta järkyttävät sinua ja hänen kuolemansa romahduttaisi sinut.
T. As-nuoren äiti
Vierailija kirjoitti:
Minä olin noin 11 vuotias kun uhkasin tekeväni itsemurhan kun en saanut tahtoa läpi, olisiko ollut etten päässyt jollekin kaverille kylään. Kysyin äidiltä lupaa mennä kylään, en saanut. Soitin äidille töihin. Sain luvan. Illalla isä ja äiti sanoivat ettei niin saa sanoa ja isä toi leluja... Olen nyt 53 v ja ollut 8 kertaa pakkohoidossa ja yrittänyt i.m yhtä monta...
Mikä diagnoosi sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin noin 11 vuotias kun uhkasin tekeväni itsemurhan kun en saanut tahtoa läpi, olisiko ollut etten päässyt jollekin kaverille kylään. Kysyin äidiltä lupaa mennä kylään, en saanut. Soitin äidille töihin. Sain luvan. Illalla isä ja äiti sanoivat ettei niin saa sanoa ja isä toi leluja... Olen nyt 53 v ja ollut 8 kertaa pakkohoidossa ja yrittänyt i.m yhtä monta...
Mikä diagnoosi sinulla on?
Epävakaa persoonalloisuushäiriö seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi, masennus tietenkin myös mutta sitähän on nyt ihan kaikilla...
No siis ihan sekaisinhan tuollainen lapsi on. Hänet pitää viedä psykiatrin juttusille ja diagnosoitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni poika käyttäytyy samoin. Mielestäni reagoi siihen, kun vanhempansa ovat alkoholisteja. Itse eivät tunnusta alkoholismiaan, ovathan sentään työssäkäyviä ja hyvin varakkaitakin, mutta viiniä ja muutakin kuluu niin paljon, että ovat periaatteessa koko ajan pienessä hönössä. Viikonloppuisin sitten sammutaan. Räyhäämistä ei kuitenkaan ole, ovat "lupsakoita juoppoja". Poika on myös aika lellitty, joten ei ole paljon kavereita, koska kuvittelee olevansa jotain aivan erityistä ja on siksi ylimielinen muita kohtaan.
Eiköhän se lelliminen myös aiheuta tota, että alkaa uhkailemaan jos ei saa tahtoaan läpi. Hänelle ei ole koskaan sanottu ei, joten hän ei osaa käsitellä sellaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin noin 11 vuotias kun uhkasin tekeväni itsemurhan kun en saanut tahtoa läpi, olisiko ollut etten päässyt jollekin kaverille kylään. Kysyin äidiltä lupaa mennä kylään, en saanut. Soitin äidille töihin. Sain luvan. Illalla isä ja äiti sanoivat ettei niin saa sanoa ja isä toi leluja... Olen nyt 53 v ja ollut 8 kertaa pakkohoidossa ja yrittänyt i.m yhtä monta...
Mitä diagnooseja sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin noin 11 vuotias kun uhkasin tekeväni itsemurhan kun en saanut tahtoa läpi, olisiko ollut etten päässyt jollekin kaverille kylään. Kysyin äidiltä lupaa mennä kylään, en saanut. Soitin äidille töihin. Sain luvan. Illalla isä ja äiti sanoivat ettei niin saa sanoa ja isä toi leluja... Olen nyt 53 v ja ollut 8 kertaa pakkohoidossa ja yrittänyt i.m yhtä monta...
Mikä diagnoosi sinulla on?
Epävakaa persoonalloisuushäiriö seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi, masennus tietenkin myös mutta sitähän on nyt ihan kaikilla...
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Olet arvokas ihminen. Muista se. Muiden kamalat teot eivät saa määrittää sinun arvoasi.
Autismia voi olla.. Tunnen muutaman aikuisen autistin, jolla menee ihan nollasta sataan ajatukset, käytös ja puheet, kun kaikki ei mene heidän ennalta miettimällään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon olisi pitänyt puuttua heti ottamalla yhteys esim koulukuraattoriin.
Nyt heti keskustelu nuoren kanssa. Kerrot tuntemuksesi, huolesi ja ilmoitat, että seuraavan uhkailun jälkeen lähtee asia vireille kouluterveydenhuoltoon ja kuraattorille ja iso pyörä lähtee pyörimään. Kerrot myös,, että tiedossa voi olla koulun taholta lastensuojeluilmoitus, psykiatrinen poliklinikka ja ikuiset merkinnät näistä asioista. Nämä toteutat myös. Kyseessä on lapset ja koko perheen etu.
Heti olisi pitänyt laittaa saamaan apua. Ja nyt on siihen hyvä hetki.
Nuo muut "kerro" lauseesi ovat lähinnä uhkailua ja pelottelua! Ei noin!
Vierailija kirjoitti:
Teet siitä lasun ja kerrot myös pojalle miksi.
Ei!!
Vaan varaa aika lääkäriin. Lapsi tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poika osoittanut muuten mitään mt-oireilua? Jos on, niin lääkäriin/psykologille mars. Jos ei ole, teidän on jämptisti kiellettävä tuollainen manipulointi.
Ei ole ainakaan diagnosoitu mitään. On kyllä tosi syrjäänvetäytyvä ja viettää mieluiten aikaa itsekseen, mutta ilmeisesti kavereitakin kuitenkin on, mutta näkee heitä vain koulussa. Ei harrasta oikein mitään. Koulusta tulee numeroiksi melkein pelkkiä kymppejä. Vaikea sanoa, onko tuossa jotain ongelmia taustalla, mutta koskaan ei ole tuonut ilmi ainakaan, että tarvitsisi jotain apua tai että olisi masentunut. Todennäköisesti jos hänet väkisin raahaisi johonkin psykologille, niin näyttelisi siellä että kaikki on hienosti tai ei puhuisi mitään.
ap
Aika vaan psykologille tai muuhun terapiaan. Kerro lapselle, että nyt aiot varata ajan
Ei tällaista uhkailua vanhemmalta vaan välittämistä ja rakkautta. Toki varataan aika heti lääkärille, muttei se ole mikään "rangaistus".
...olet antanut ilmeisesti hänen ongelmiensa vaan olla?
Ei ihme että on lisäksi vihainen ja katkera...
Huoltajien velvollisuus on huolehtia myös psyykkisestä hyvinvoinnista ja auttaa tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalaan joutaa. Tee lastensuojeluilmoitus. Meillä koulu teki lapsesta ilmoituksen kun lapsi uhkaili koulussa aina että tappaa itsensä. Loppui muuten ne uhkailut siihen kun joutui istumaan muutaman kerran sossujen kanssa palavereissa.
Sinusta sossujen kera painostaminen on oikein itsarista puhuvalle? Must be joking....?
Sairaalaan joutaa. Tee lastensuojeluilmoitus. Meillä koulu teki lapsesta ilmoituksen kun lapsi uhkaili koulussa aina että tappaa itsensä. Loppui muuten ne uhkailut siihen kun joutui istumaan muutaman kerran sossujen kanssa palavereissa.