Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia kuolemasta?
15.11.2023 |
Mulla todettiin vasta parantumaton sairaus, joka johtaa kuolemaan, ja olen saattohoidossa. Olisiko kenelläkään kuolemanrajakokemuksia, että miltä se tuntuu? En tahtoisi kuolla vielä, kun lapset ovat vielä päiväkodissa.
Kommentit (31)
Tiedän jonkin verran elämästä kuoleman jälkeen. Itsellä on kokemus, jossa synnytyksen jälkeen vahvasti lääkittynä jouduin liian pitkäksi aikaa pois kehostani, näin tunnelin ja siinä tunnelin suulla olivat vastassa äitini ja tätini. (tilanne meni ohi ja elämä jatkuu) Tiedän tästä, että vastassa ollaan.
Itse olin myöhemmin jossain "taivaallisessa salissa" vastassa edesmennyttä. Siinä paikassa oli enemmän rakkautta kuin maan päällä olin koskaan kokenut. Todella ihanaa.
Yksi edesmennyt käy toisinaan luonani, muita tärkeitä edesmenneitä tapaan unissa. Elämä siis jatkuu, se on varmaa ja yleensä oikein ihanana. Aluksi kuoleman jälkeen voi olla lyhyt välivaihe, joka on "ei niin kiva", siirtymä. Sitä ei ole kaikilla. Tänne jääviä läheisiään pääsee tapaamaan, on vapaa kehon kahleista. Tuonpuoleiseen jo siirtyneet läheiset tapaa. Ei tarvitse pelätä, kuolema ei ole paha, se on ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaksi kuolemanrajakokemusta. toisesta en muista juurikaan mitään, paitsi tunne siitä, että olin jossain ja piti palata takaisin.
toisesta muistan paljonkin. En halua kertoa yksityiskohtia, mutta kävi ilmi minulle sen kokemuksen aikana, että olen kuolemassa ja katsoin ylhäältä ruumistani ja lääkintähenkilökuntaa, jotka tekivät kaikkia toimenpiteitä ruumiilleni. ihmettelin mitä he touhuavat, koska kaikkihan on hyvin ja minä olen täällä heidän takanaan. Siellä oli ihanaa ja kaikki vaivat olivat menneet, saatoin olla hyvin tietoinen kaikista läheisistäni, siis kaukanakin asuvista ja tunsin heidän tunnekokemuksiaan, joita kävivät silloin läpi (enkä puhu nyt tästä sellaisesta, että olisivat kuulleet, että minua elvyteltiin, vaan vaikka sellaisesta, että yksi ajattelee jotian hyvin intensiivisesti eikä osaa päättää, toista sattuu jalkaan ja niin edelleen ja saatoin käydä heitä katsomassa ihan vain suuntaamalla ajatukseni heihin. Minusta se oli mahtavaa). Ajattelin, että tämähän on mahtavaa olla täällä kynnyksen toisella puolen.En pelännyt mitään, oli vain yksi tunne. jotkut voisivat kuvata sitä rakkaudeksi, minä kuvaisin sitä täydellisyydeksi tai eräänlaiseksi pulssiksi, joka on kaikkialla samanlainen.
Minut kuitenkin saatiin sitten virvoiteltua ja tipahdin todella vauhdikkaasti kehooni.
Kun eräs miespuolinen sukulaiseni kuoli (olin hyvin läheinen hänen kanssaan), niin hän teki kyllä selväksi kuolemansa jälkeen, että on läsnä ja auttelee minua rajan tuolta puolen. Olin kertonut hänelle monista elämääni kuuluvista ongelmista, joiden kanssa kamppailen ja hänen kuolemansa jälkeen kaikki sitten alkoi yhtäkkiä ratketa. E ollut epäilystäkään, että joku siellä toisella puolen autteli ja minä lähetin kiitoksia avusta ja pyysin jatkamaan, koska oli niin hauskaa nähdä ja kokea kaikkea kummallista. SEllaista arkipäivän hauskuutusta se oli. En viitsi näisätkään mitään ersmerkkejä kertoa, mutta minulle ainakin on tullut täysin selväksi, että elämä ei lopu kuolemaan. Se vain muuttaa muotoaan.
Voimia sulle! Minut on sairaalassa elvytetty, menetin paljon verta synnytyksessä. Näin pelkkää mustaa menetettyäni tajuntani.
Jos englanti taittuu, niin täällä on mielenkiintoisia kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat ns. "käyneet rajan toisella puolella":
Kenelläkään elävällä ei ole omakohtaisia kokemuksia kuolemasta. Jos ihminen "palaa eloon" hän ei ole missään vaiheessa ollut kuollut. Kuolema on tieteellisesti todistetusti peruuntumaton tila. Tämän soisi teologien, taikauskoisten tekosielutieteillijöiden ja muiden hihhuleiden ymmärtävän. Eniten ärsyttää kun korkeakoulutetut papit ja "leviitat" puhuvat sujuvasti tv-ohjelmissa "kuolleista heränneistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leijuin vain mustassa tyhjyydessä.
Olo oli niin hyvä,etten ois halunnut pois ollenkaan.
Olo oli niin rento, onnellinen, ja täydellinen.
Ei oo ikinä ollu niin hyvää oloo.
Melkein vitutti tulla takas tajuihin.
Eipä ole kokemusta kuolemisesta...muistan vaan kun synnyin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä , kuolema on ehkä helpotus,kun on henkistä ja fyysistä sairautta kuten minulla.
Mä oon kokenut täällä maan päällä niin paljon pahaa että ei edes kuolema pelota. Melkein odotan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me synnymme taas uudelleen... mekanismi on vain sellainen että tarkoitus on ettemme muista aiempia elämiämme. Joskus tässä on mennyt jokin vikaan. Youtubessakin on näitä tarinoita miten joku muisti aiemman elämän toisella puolella maapalloa ja kuvaili maisemia siellä vaikkei ollut ikinä käynytkään siellä ja ne vastasivat todellisuutta. Miten tämä muuten olisi mahdollista kuin syntymällä uudelleen?