Lue keskustelun säännöt.
Voiko onnellinen ihminen kiusata?
15.11.2023 |
Tarkoitan, että jos on omien sanojensa mukaisesti kaikki elämässä kunnossa, on löytänyt elämänsä kumppanin, on työpaikka jossa viihtyy, on rahaa, terveyttä ja näistä kertoilee laveasti kaikille, jotka haluavat kuunnella, että kuinka hänen elämänsä on mahtavaa ja silti tiedän että on kiusannut ja mustamaalannut yhtä ihmistä todella rankasti. Mietin vain, että jos on kaikki hyvä elämässä miten tuntee tarvetta kiusaamiseen? Ekö aika mene sen kaiken hyvän auttimiseen ja onnesta säteilemiseen?
Kommentit (52)
Väittäisin että aidosti onnellinen ihminen ei halua kiusata. Kun olen itse joskus ollut onneni huipulla, siinä tulee vähän jopa syyllinen olo siitä että miten hyvin minulla on asiat ja alkaa katsoa muita vähän säälien. Viimeisenä siinä kiusaaminen tulee mieleen, päinvastoin haluaisi jakaa sitä onnea muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vaaleanpunaisten lasien tai oman voimafantasian kautta todellista asiaa aletaan "ratkomaan" - oikeammin sotkemaan.
Mokomasta sekoilusta vain lisähaittaa kiusatuille.
Tulkaa edes tähän todellisuuteen sieltä haaveistanne ja harhoistanne!
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että aidosti onnellinen ihminen ei halua kiusata. Kun olen itse joskus ollut onneni huipulla, siinä tulee vähän jopa syyllinen olo siitä että miten hyvin minulla on asiat ja alkaa katsoa muita vähän säälien. Viimeisenä siinä kiusaaminen tulee mieleen, päinvastoin haluaisi jakaa sitä onnea muillekin.
Juuri näin!
Aidosti onnellinen ihminen ei provoile koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme juttu tuo kuvitelma on, että kiusaajan pitäisi olla jotenkin onneton? Ainakin mun koulukiusaajat oli niitä luokan täydellisiä tyttöjä, rikkaista kodeista, koulu meni hyvin, olivat nättejä, menestyivät kaikessa, olivat iloisen ja onnellisen oloisia. Sattuivatpa vaan myös nauttimaan vallan tunteesta, jota saivat kiusaamalla sopivia uhreja.
Ne ovatkin sitten tyhmyyden lisäksi psykopaatteja.
Psykopaatteja on noin prosentti väestöstä ja naisista paljon vähemmän. Vaikea uskoa, että nämä kaikki osuisivat samalle luokalle.
Mutta täällähän jokainen on narsistikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kun koulussa kaveriporukalla haukuitte jotain nössöä/nimeä inhokkisi niin olitte onnettomia?
tai työporukassa naureskellaan jollekulle einiinpätevälle, niin surua pukkaa samalla?
IHANTODELLA?
Vaikea kuvitella, että onnellinen ihminen systemaattisesti ja pitkäaikaisesti haluaisi aiheuttaa toiselle ihmiselle pahaa oloa. Mistä sellainen tarve tulisi?
Onnellinen voi kyllä olla ajattelematon ja sen takia kohdella toista huonosti, jos ei ole muutenkaan erityisen empaattinen ja hienotunteinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että aidosti onnellinen ihminen ei halua kiusata. Kun olen itse joskus ollut onneni huipulla, siinä tulee vähän jopa syyllinen olo siitä että miten hyvin minulla on asiat ja alkaa katsoa muita vähän säälien. Viimeisenä siinä kiusaaminen tulee mieleen, päinvastoin haluaisi jakaa sitä onnea muillekin.
Sääli nyt on pahin tunne toista kohtaan. Todellista kiusaamista asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Mutta tätäkin on ylänuolitettu ahkerasti.
Kiusaaja ei ole todellakaan onnellinen vaan on luonut itselleen muka onnelliset kulissit.
Minun kiusaajani oli nopeasti luonut itselleen onnellisen ja täydellisen perhe kulissin mutta kylmistä silmistä paistoi ihan kaikkea muuta kuin onnellisuus kun kerran törmättiin ravintolassa ja miksi hän oli siellä ihan yksin. Minä olin vielä silloin sinkkuna ja vähän ihmettelin miksi onnellinen perheellinen käy yksin ravintolassa eikä ole yhtään ystäviä. Minä sain yleensä aina heti juttu seuraa ravintolassa ja kun kiusaajani tuli seuraan niin hänestä ei tykätty ja vaistosin sen.
Ei hän kauaa ehtinyt minua kiusata kun ystävät puuttuivat asiaan mutta yritti ainakin. Oliko hän suosiostani niin kateellinen ettei sitä kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vaikea kuvitella, että onnellinen ihminen systemaattisesti ja pitkäaikaisesti haluaisi aiheuttaa toiselle ihmiselle pahaa oloa. Mistä sellainen tarve tulisi?
Onnellinen voi kyllä olla ajattelematon ja sen takia kohdella toista huonosti, jos ei ole muutenkaan erityisen empaattinen ja hienotunteinen.
"hei tuolta se nössö taas tulee, pidetäänpä vähän hauskaa!"
vai: "Kiusaanpa tuota, vaikka minulle tuleekin paha olo ja huono omatunto"
kumpi todellisessa maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että aidosti onnellinen ihminen ei halua kiusata. Kun olen itse joskus ollut onneni huipulla, siinä tulee vähän jopa syyllinen olo siitä että miten hyvin minulla on asiat ja alkaa katsoa muita vähän säälien. Viimeisenä siinä kiusaaminen tulee mieleen, päinvastoin haluaisi jakaa sitä onnea muillekin.
Sääli nyt on pahin tunne toista kohtaan. Todellista kiusaamista asettaa itsensä muiden yläpuolelle.
Mutta tätäkin on ylänuolitettu ahkerasti.
Jos ei sitä näytä ulospäin, niin on inhimillinen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivat niille kiusatuille joille tulee päivittäin turpaan kaiken muun ohessa - samalla kun täällä väännellään käsitteitä!
Kyllä voi. Tuo on sellaista toiveajattelua, että vain pahoinvoivat ihmiset tekisivät pahoja asioita. Oikeasti ihminen voi olla ilkeä ja hyvinvoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme juttu tuo kuvitelma on, että kiusaajan pitäisi olla jotenkin onneton? Ainakin mun koulukiusaajat oli niitä luokan täydellisiä tyttöjä, rikkaista kodeista, koulu meni hyvin, olivat nättejä, menestyivät kaikessa, olivat iloisen ja onnellisen oloisia. Sattuivatpa vaan myös nauttimaan vallan tunteesta, jota saivat kiusaamalla sopivia uhreja.
Ne ovatkin sitten tyhmyyden lisäksi psykopaatteja.
Psykopaatteja on noin prosentti väestöstä ja naisista paljon vähemmän. Vaikea uskoa, että nämä kaikki osuisivat samalle luokalle.
Mutta täällähän jokainen on narsistikin.
Voi olla myös niitä pelkureita jotka menee jengiin ja sitten se tyhmyys tiivistyy. Narsisti psykopaatti kiusaaja idiootti. Sairas mikä sairas. En sen kummemmin jaottele asioita. Tässä asiassa.
Monet menevät kiusaamiseen mukaan, etteivät itsekin joutuisi kiusatuksi. Mutta silti jotkut joutuvat kiusatuksi, vaikka valitsevat kiusaajan puolen.
Vierailija kirjoitti:
eli kun koulussa kaveriporukalla haukuitte jotain nössöä/nimeä inhokkisi niin olitte onnettomia?
tai työporukassa naureskellaan jollekulle einiinpätevälle, niin surua pukkaa samalla?
IHANTODELLA?
Olin nuorena jo niin topakka ja vahva että pistin työpaikan kiusaajia kuriin ja kaikki kiusatut tulivat itkemään minulle. Minä en pelännyt kiusaajia. Laitoin jopa kiusaajasta huhuja liikenteeseen että sillä oli suhde pomoon kun se nuoli pomon persettä ja kiusasi muita. 🤣 Oli se ihmeissään kuka tämmöistä oli laittanut eikä kukaan puhunut sille mitään. Saapahan kiusaaja jotain muuta ajateltavaa kuin ihmisten kiusaamista.
Ikinä koulussa en ole kiusannut ketään. Päin vastoin minua kiusasi ala- asteella poika ja yläasteella tyttö tai yritti sitä mutta ei onnistunut.
Hyvinvoivat pahoin tekevät ovat kyllä sairaita ettei ainakaan mieleltään hyvinvoivia.
Tuskin mahdollista. Moisen aiheuttaminen ei tule terveestä psyykkeestä. Voidaan miettiä presidentti vaihtoehtojamme tässä tilanteessa
Ei se että on perhe jne tarkoita ettei ko henkilö olisi mt feministi.
Eli kyllä tälläinen henkilö ilolla kyttää mitä muut tekee ja kateellisena levittelee juoruja
kun oma elämä ei olekkaan täydellinen.
Pahuus on valinta silloin, kun ei ole sairautta.