HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

laitetaan kunkin/kummankin tuloista sama prosenttiosuus yhteiseen kassaan ja katotaan, millaiseen elämänmenoon se riittää

 

Ei. Päätetään elämisen taso ja hankitaan siihen tulot 50-50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä menot ovat rikkaamman tason mukaan muodostuneet: köyhempi huomaakin että maksaa extraa. Lamppu 100€ vai lamppu 300€. Rikas saa kalliin puoleen hintaan, köyhä pulittaa enemmän kuin tulot sallisi. 

Eikö se useammin ole niin että pienituloinen nainen nimenomaan haluaa erittäin kalliita asioita, eli menot ovat nimenomaan hänen halujensa mukaan muotoutuneet, mutta häntä ei huvittaisi halujensa tyydyttämisestä maksaa edes omaa puolikastaan.



Lähinnä siis tarkoita vauvakuumeessa munasarjojen käskyjen palvomista ja monenmoista pesänrakennusleikkiä, ynnä suuremman kodin tarvetta em. kotileikkeihin.

Mistä nämä oppisi saat? Et ainakaan oikeasta elämästä. Elät jossain vaihtoehtotodellisuudessa.

Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää.



Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty.

Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka.

Lopputuloksena perhe asuu monen huoneen kodissa (koska perhe), minkä suuremmalta osin kustantaan mies (koska parempi palkka) ja elättää (koska menot tulojen suhteessa) valtaosin mies.



-> Matalapalkkanainen saa elättinä elämän ja puitteet joita ei ole omalla tekemisellään ansainnut.

Ei ole oikeudenmukaista. Kulut pitää jakaa vaakan näyttämien kilomäärien suhteessa.

Tätä olen usein ihmetellyt - eikö ihmisillä matikkapää riitä vai mistä on kyse kun ei ilmiselvää järkimallia sovelleta.

Mielestäni järkimiehen ja naisen malli on jakaa kulut nettotulojen suhteessa. Jos toinen saa vaikka  käteen 2500 euroa ja toinen 1900 euroa kuussa, yhteiset kulut jaetaa samassa suhteessa - 57% enempi tienaavalle ja 43% vähempi tienaavalle. 

Kun tulee työttömyyttä tms, katsotaan taas jako uusiksi. Ehkäpä yhteisiä kuluja myös karsitaan samalla.

Näin ei tule veroprogressiosta rangaistusta enempi tienaavalle. Ja sitten tuon lisäksi omat menot on omia menoja jos rahaa vielä jää. Hienosti on toiminut.

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää.

Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty.

Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka.

Lopputuloksena perhe asuu monen huoneen kodissa (koska perhe), minkä suuremmalta osin kustantaan mies (koska parempi palkka) ja elättää (koska menot tulojen suhteessa) valtaosin mies.

-> Matalapalkkanainen saa elättinä elämän ja puitteet joita ei ole omalla tekemisellään ansainnut."

Millaisina tossuina sinä miehet näet? Eikö heillä ole munaa sanoa naiselle "meidän toiveet elämälle ovat niin erilaiset, että parasta on erota"? Jos mies suostuu hankkimaan lapsia ja perheasunnon, niin se ei ole vaimon vika. Nainen ei ole elätti vaikka hänellä on pieni palkka. Mies voi jo tapailun alkuvaiheessa kysyä naisen koulutuksen, ammatin ja palkan. Jos ei kysy, niin oma moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

laitetaan kunkin/kummankin tuloista sama prosenttiosuus yhteiseen kassaan ja katotaan, millaiseen elämänmenoon se riittää

 

Ei. Päätetään elämisen taso ja hankitaan siihen tulot 50-50.

 

Sille isompituloiselle ei kuitenkaan kelpaa, kun pienituloinen sanoo, että vain yksi siivua juustoa tai kinkkua riittää eikä leivälle laiteta samalla kertaa molempia.

Vierailija kirjoitti:

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää.

Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty.

Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka.

Lopputuloksena perhe asuu monen huoneen kodissa (koska perhe), minkä suuremmalta osin kustantaan mies (koska parempi palkka) ja elättää (koska menot tulojen suhteessa) valtaosin mies.

-> Matalapalkkanainen saa elättinä elämän ja puitteet joita ei ole omalla tekemisellään ansainnut."

 

Millaisina tossuina sinä miehet näet? Eikö heillä ole munaa sanoa naiselle "meidän toiveet elämälle ovat niin erilaiset, että parasta on erota"? Jos mies suostuu hankkimaan lapsia ja perheasunnon, niin se ei ole vaimon vika. Nainen ei ole elätti vaikka hänellä on pieni palkka. Mies voi jo tapailun alkuvaiheessa kysyä naisen koulutuksen, ammatin ja palkan. Jos ei kysy, niin oma mok

Juurikin näin.

Kenenkään miehen ei ole pakko otta kumppanikseen vähemmän tienaavat naista. Jokainen mies on täysin vapaa ottamaan saman verran tai enemmän tienaavan.

Myöskään niitä lapsia ei ole pakko tehdä naisen mieliksi. Siitä vaan laittamaan ne piuhat poikki. Lapset on myös miehillä täysin oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää.

Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty.

Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka.

Lopputuloksena perhe asuu monen huoneen kodissa (koska perhe), minkä suuremmalta osin kustantaan mies (koska parempi palkka) ja elättää (koska menot tulojen suhteessa) valtaosin mies.

-> Matalapalkkanainen saa elättinä elämän ja puitteet joita ei ole omalla tekemisellään ansainnut."

 

Millaisina tossuina sinä miehet näet? Eikö heillä ole munaa sanoa naiselle "meidän toiveet elämälle ovat niin erilaiset, että parasta on erota"? Jos mies suostuu hankkimaan lapsia ja perheasunnon, niin se ei ole vaimon vika. Nainen ei ole elätti vaikka hänellä on pieni palkka. Mies voi jo tapailun alkuvaiheessa kysyä naisen koulutuksen, ammatin ja palkan. Jos ei kysy, niin oma mok

Elätti on jokainen joka kuluttaa talouden kassasta enemmän kuin tuo sinne. Tai maksattaa omien haaveidensa toteutuksen jollakin muulla.

Voit yrittää hämärtää asiaa millä tahansa "prosenttisuhteissa"- tai "meillä kaikki on yhteistä"-silmänkääntötempuilla, mutta se ei faktoja muuta.

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää. Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka."

Mikä sinussa ja lähipiirissäsi on oikein vikana kun te ette saa koulutettuja kohtuutuloisia naisia? Niitähän on nykyään vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää.

Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty.

Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka.

Lopputuloksena perhe asuu monen huoneen kodissa (koska perhe), minkä suuremmalta osin kustantaan mies (koska parempi palkka) ja elättää (koska menot tulojen suhteessa) valtaosin mies.

-> Matalapalkkanainen saa elättinä elämän ja puitteet joita ei ole omalla tekemisellään ansainnut."

 

Millaisina tossuina sinä miehet näet? Eikö heillä ole munaa sanoa naiselle "meidän toiveet elämälle ovat niin erilaiset, että parasta on erota"? Jos mies suostuu hankkimaan lapsia ja perheasunnon, niin se ei ole vaimon vika. Nainen ei ole elätti vaikka hänellä on pieni palkka. Mies voi jo tapailun alkuvaiheessa kysyä naisen koulu

Juurikin näin.

Kenenkään miehen ei ole pakko otta kumppanikseen vähemmän tienaavat naista. Jokainen mies on täysin vapaa ottamaan saman verran tai enemmän tienaavan.

Myöskään niitä lapsia ei ole pakko tehdä naisen mieliksi. Siitä vaan laittamaan ne piuhat poikki. Lapset on myös miehillä täysin oma valinta.

Pitäminen kiinni tarkasta euromääräisestä 50/50 jaosta on myös oma valinta. Siihen ei pidä alistua laiskemman puolison painostuksesta.

Tämäkin lienee myös naisella tiedossa ennen lisääntymistä. Turha ulista jälkikäteen.

"Elätti on jokainen joka kuluttaa talouden kassasta enemmän kuin tuo sinne. "

No sovitaan sitten niin. Mutta mikä se on nimeltään joka kuluttaa talouden kodinhoito- ja lapsenhoitopalveluita paljon ennemmän kuin niitä sinne itse tuo? Käki?

Kylla mun mielesta Sen joka tienaa enemman kuuluu maksaa enemman kun yhteista taloutta pyoritetaan. Meilla se oon mina 🙃 

Ei se oo mitaan parisuhdetta et toinen syo pihvia viikon kanssa ja toinen makaronilaatikkoo ja vissya

Vierailija kirjoitti:

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää. Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka."

Mikä sinussa ja lähipiirissäsi on oikein vikana kun te ette saa koulutettuja kohtuutuloisia naisia? Niitähän on nykyään vaikka kuinka paljon.

Romanttinen mieli ja hölmö nuori sydän varmaan alkujaan. Silloin ei ole vielä ihan niin tarkkanäköinen kuin jälkiviisaat rillit päässä.



Nyt on ikäluokka jo semmoinen, että ei ole äitikandidaattien seulominen ollut enää ajankohtaista moniin moniin vuosiin.

Mulla menee ruokaan n. 200 euroa kuussa, enkä aio tuota summaa kasvattaa. Eli miehen olisi sitten syytä olla pieniruokainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Katsomalla omaa ja lähipiirini elämää. Näillä lisääntymisintoisilla naisilla useimmilla matala palkka."

Mikä sinussa ja lähipiirissäsi on oikein vikana kun te ette saa koulutettuja kohtuutuloisia naisia? Niitähän on nykyään vaikka kuinka paljon.

Romanttinen mieli ja hölmö nuori sydän varmaan alkujaan. Silloin ei ole vielä ihan niin tarkkanäköinen kuin jälkiviisaat rillit päässä.



Nyt on ikäluokka jo semmoinen, että ei ole äitikandidaattien seulominen ollut enää ajankohtaista moniin moniin vuosiin.

Miehet ei ole romanttisia, ihan itse olette noin kertoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa yli 10 vuotta. Meillä oli puolisoni kanssa omat tulomme ja tilimme. Tasasimme tilanteen mukaan esimerkiksi maksamalla vuokraa enemmän, kun toisen tulot tippuivat tai tienasi vähemmän. Ruuat olivat yhteisiä, mutta raha oli sen, joka tienasi. Laki edellyttää, että avioliitossa elintason pitäisi olla sama. Tähän on oikeus. Mutta en ikinä suostuisi siihen, että nainen päättää tienaamistani rahoista ja pääsee käsiksi tiliini. Minulla on omat menoni ja oma käsitykseni rahasta ja sen käytöstä. 

Kerros, missä kohtaa lakia sanotaan, että elintason pitää olla puolisoilla sama? Ainakaan avioliittolain 4. luvun, 46. pykälän 1. momentti ei näin sano, vaikka tähän herkästi viitataan.

 

https://www.taloustaito.fi/Rahat/tiesitko-etta-avioliitossa-on-elatusve…

Toistan kysymyksen: "missä kohtaa lakia sanotaan, että elintason pitää olla puolisoilla sama"?

Lainaus linkkaamastasi artikkelista: "Mikään laki ei pakota puolisoita jakamaan perheen tuloja tasan, vaikka perheensisäinen elintasokuilu ei yleisen moraalin mukaan oikein olekaan. Nälässä ja vilussa ei kuitenkaan voi puolisoaan pitää."

"Harva mies mitenkään erityisen innostunut perheestä alkujaan, jossain vaiheessa kuitenkin puolison mieliksi lisäännytty."

Mun tuttavapiiriin taas kuuluu monenlaisia miehiä.

On näitä "perhe-elämään ajautuneita" joita sinä ilmeisesti lähinnä tunnet ja joita itse pidän vähän rassukoina, mutta sitten myös miehiä jotka ovat aina halunneet lapsen tai lapsia. Itse taas en ole koskaan halunnut lapsia enkä sellaisia siksi myöskään hankkinut sen kumemmin tahallaan kuin vahingossakaan. 

Suurin osa myös kumppaninsa löytänyt suurinpiirtein samasta sosioekonomisesta piiristä, kuten aika tavanomaista nykyään muutenkin on. On duunariperhettä, lääkäriperhettä ja niin poispäin. Perhe-elämään ajautuneet ehkä löytyy enemmän tuolta duunariosastolta, joilla elämä on ehkä muutenkin vähemmän suunniteltua keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jo 30 vuotta toimittu niin, että molemmilla on oma pankkitili mihin palkka menee. Se kellä on enempi rahaa kulloinkin maksaa kauppalaskun, laskun, lainan..  Välillä toinen on ollut työttömänä. Talonlainat maksettiin toisen tililtä ja toisen tilillä elettiin ja ostettiin tarpeelliset tavarat ja vaatteet 

 

Tavallaan siis yhteiset, mutta kuitenkin omat. 

Meillä myös on omat tilit, mutta rahaa käytetään laskematta sitä. Myös sijoitukset ovat yhteiset, vaikka minä ne teen, kun puolisoa ei viitsi niihin paneutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa neuvoni kaikille on, että valitkaa AINA kumppani jolla tulotaso noin suurinpiirtein sama. Riitojen ja eron jälkipuinnin kohdalla tulette huomaamaan, mikä etu siitä tulee.

Romanttista. 

Käyttäisin termiä "käytännöllistä" ja molemmat voivat jatkaa omaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti.

Onko tässä kumppanin valinnassa raha edellä sijaa rakkaudelle? Kun ainakin omalla kohdalla kävi niin että rakkaus valitsi mun puolesta. 

Sitten on myös hyvä muistaa sellainen vanha sanonta, että "kun loppuu rahat, loppuu rakkauskin".

Hävettäis jos oikeesti maksettaisiin 50/50 kaikesta. Ihan ensinnäkin jo se, että mun mies syö paljon enemmän kun minä. Siitähän hyötyisi vaan se mies, jos puolitetaan menot. Onneks oon löytänyt miehen kuka maksaa mielellään munkin elämästä :)