HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Ei yllätä yhtään, että miksi Suomessa on alhainen syntyvyys, kun ei osata elää edes oikeassa parisuhteessakaan. Oikeassa parisuhteessa ei eletä kuin kämppäkaverit satunnaisella seksillä jakaen kaiken eurolleen tasan. Parisuhde on yhteinen elämä ja meillä yhteisten menojen tilille maksettavat rahat suhteutetaan sen mukaan miten tienataan. Enemmän tienaava laittaa omistaan 50% ja köyhemmän kohdalla se vaihtelee 10-50% välillä. Tällä hetkellä vähemmän tienaava maksaa 30% omistaan ja enemmän tienaavalle jää yhä enemmän henkilökohtaiseen elämään. Noin 600€ enemmän

Vierailija kirjoitti:

Uskon että täytyy olla hyvä keskinäinen luottamus JA molemmilla samankaltaiset rahankäyttö tottumukset, jotta voidaan elää niin että rahat ovat täysin yhteiset. Meillä näin on, mutta on niitäkin pariskuntia joissa voi olla todella erilaiset tavat käyttää rahaa ja silloin pitää sopia heille toimivat säännöt, että homma on reilua eikä kenenkään tarvitse ahdistua ja maksella asioita joita ei halua maksaa. Raha asiat voi aiheuttaa pahaa kahnausta ja katkeruutta jos niitä ei sovita siten että kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Ei ole mielestäni esim. ok että toinen vaikka vinguttaa kysymättä yhteistä luottokorttia huvikseen shoppaillessa ja toinen saa käteen järkyttävän laskun. Mutta ei ole myöskään reilua että varsinkaan lapsiperheessä jossa toinen vanhempi jää pois töistä yhteisen lapsen takia, vaadittaisiin vielä häntä maksamaan kaikesta puolet kun ei ole tuloja. Ehkä sitten jos töissä käyvä puoliso maksaa kotiin jäävälle las

Noinhan se menee hyvässä suhteessa. Puolisoa ei nähdä loisena vaan hänelle halutaan tarjota hyvää, mutta toisaalta ei myöskään ole tarkoitus kupata siltä puolisolta kaikkia rahoja vaan molemmat osallistuu kykyjensä mukaan. 

Meillä on käytössä tuo yhteistili tulojen suhteessa, tosin tällä hetkellä sinne menevä summa on molemmilta aika lailla sama, mutta se on vaihdellut suuntaan ja toiseen vuosien varrella. Isoista ostoksista neuvotellaan, ja esim pleikkarin mies osti kun hän sen halusi, ja minä taas porealtaan kun se oli minun toive. Tietenkin myös toinen saa toisen ostamia käyttää. 

Parisuhteen samoin perheen perustamisen edellytys on nykyisin se miten MINÄ hyödyn eniten. 

Naiset eivät huoli itseään köyhempiä miehiä, ja kun he saavat itseään rikkaamman miehen, heille ei käy se, että kulut menevät tasan. Kuka vielä yrittää väittää, että naiset eivät ole lompakkoloisia? 

Vierailija kirjoitti:

"Ihan omasta halustani olen suhteessa, jossa on vain osittainen yhteistalous. Yhteiset menot puoliksi ja muuten omat rahat. 

Minulla tämä liittyy haluun pärjätä aina ja kaikissa tilanteissa. Elämässä ei ole mikään niin varmaa kuin muutos. Mitä jos puoliso on maksanut kaikesta suuren osan ja hän kokeekin äkkikuoleman? Tai jättää?"

En ynmärrä kun näitä asioita perustellaan äkkikuolemalla tms. Jos niin kävisi että puoliso kuolisi, silloinhan sitten alkaa itse maksaa niitä mitä puoliso on ennen maksanut. Jos on asuntolainaa josta ei selviä niin vaihto halvempaan jne. Ihan samalla tavoin kun että jos mies on aina imuroinut talon, ja hän sitten kuolee, niin sen jälkeen vaimo imuroi.

Äkkikuoleman varalta jokainen järkevä pariskunta hommaa tietenkin henkivakuutuksen ja pitää sen verran säästöjä, että pärjätään jokunen kuukausi jos jommankumman tai molempien tulot yhtäkkiä jäävätkin pois. Varsinkin jos tuloero on iso tai asunto suhteessa tuloihin kallis. Harvempi tasan saman verran tienaavakaan kovin kauaa yhden tuloilla pärjäisi, asuminen on niin kallista nykyään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on surullista, jos se iso rakkaus mitataan rahassa. Meillä rakastetaan täysillä, ja molemmilla on ihan omat rahat. Kumpikaan ei hyödy taloudellisesti, mutta molemmat hyötyvät kumppanuuden ja läheisyyden mittareilla.

Kukin tyylillään.

Siis se, että ei lasketa, kuka maksaa ja kumman pitää maksaa mitäkin, on mielestäsi rakkauden mittaamista rahassa? Huh, mikä asenne.

 

 

 

Niin, siis se että esitetään ettei omia rahoja ole jolloin valtaosassa tapauksia toinen saa tilanteesta taloudellista hyötyä. Siitä on rakkaus mielestäni kaukana, mutta osalle se on ilmeisesti sitä aitoa rakkautta. Minun ja mieheni rakkaus ei perustu rahaan, siksi maksamme molemmat

MIten voi edes ajetella että jompikumpi saa taloudellista hyötyä, kun ollaan yksi (talous)yksikkö, jossa koko elämä, ml. rahat ja omaisuus on yhteistä? Täysin vieras ajatus tuommoinen.

50-50 systeemi on ihan reilu jos on erikseen huomioitu äitiysvapaa tms ja myös kotityöt ja vastuu lapsista ja lemmikeistä on 50-50.

Vierailija kirjoitti:

50-50 systeemi on ihan reilu jos on erikseen huomioitu äitiysvapaa tms ja myös kotityöt ja vastuu lapsista ja lemmikeistä on 50-50.

Ei ole reilu, jos pariskunnalla on eri tulotaso. Samassa perheessä ei voi olla niin, että joku kiristää vyötä kun toinen kuluttaa huoletta. 

"Ei niin, vaan jompikumpi maksaa molempien annokset. Ei ravintolassa aikuinen pariskunta ala erikseen maksella."

"Miksei? Me maksetaan aina omat ruokamme erikseen, yhdessä pian 10 vuotta.Ohis"

Koska onhan se omituista ja vähän lapsellistakin että molemmille pitää tuoda omat laskut, vaikka on parisuhde ja yhteinen koti. Ja me yhdessä 29 vuotta ja ihan alusta alkaen vain yksi lasku jonka maksaa kumpi milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden jakoriitojen juurisyy on useimmiten nähdäkseni ihmisen alisuorittajamainen koulutusalan valinta ja/tai into vaihdella työpaikkaa paremman palkan ja position perässä.

Se oma palkkataso on ihan jokaisen oma valinta.

Normaalilla keskitason palkalla ei ole ongelmaa maksaa omaa puolikasta kuluista, ilman nihilististä kyttäämistä ja palkkaosuusprosenttileikkejä.

Kuvitteletko  takuueläkkeen nuorena olevan oma valinta? Ei todellakaan ole, vaan siihen on yleensä syynä joku sairaus, joka aiheuttaa kuluja. Kaikilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta keskitason palkkaan. Ei varsinkaan työttömänä eikä silloin kun on perhevapaalla. 

Onko reilua, jos toinen syö tavallista edullista ruokaa eikä tarvitse mitään erikoisuuksia, toinen on suursyömäri ja vaatii erikoisruokavalion j

Todennäköisesti ei. Silloin tää rahajuttu estää parisuhteen. Se vois tietty olla hyväkin suhde. Mutta ei toki ihmisen kanssa, jolle raha on merkittävin määre.

Sinkkuna joutuukin tyytymään usein vähempää kuin parisuhteessa; sinkkuna on pääsääntöisesti kalliimpaa elää kuin parisuhteessa.

 

Sen hinnan maksaa mielellään. Se on joka sentin arvoista.

"Niinpäin kun nainen on suurempi tuloinen ei koskaan edes vaadita että suurempi tuloinen maksaa enemmän. Se vaatimus koskee ainoastaan tapauksia missä mies on suurempituloinen kun nainen kun parisuhteen pitää aina hyödyttää pelkästään naista"

Meillä vaimo ansaitsee pari tonnia kuussa enemmän kuin minä ja on aivan selvää että hän myös maksaa enemmän. En ymmärrä miksi näin ei olisi?

T. kohta 30 vuotta yhdessä.

Omituinen ajatusmalli monella että parisuhteesta pitäisi jotenkin hyötyä muuten kuin siten, että saa elää elämäänsä rakkaansa kanssa. 

Meillä on yhteinen elämä, ja se sisältää elämän kaikki osa-alueet. Myös talouspuolen vaikka molemmilla onkin omissa nimissään omaisuutta. Yhteiseen hyvään tuloja kuitenkin käytetään. 

Kun sain lapsen ja olin kotona äitiysvapaalla niin puoliso kantoi valtaosan perheen elatuksesta. Tietenkin. Kun hän puolestaan sai lapsen niin minä huolehdin perheen elatuksesta pääosin. Tietenkin. Suhteemme alussa minä olin vielä opiskelija ja silloin en maksanut esimerkiksi asumisesta mitään.

"Äkkikuoleman varalta jokainen järkevä pariskunta hommaa tietenkin henkivakuutuksen ja pitää sen verran säästöjä, että pärjätään jokunen kuukausi jos jommankumman tai molempien tulot yhtäkkiä jäävätkin pois. Varsinkin jos tuloero on iso tai asunto suhteessa tuloihin kallis. Harvempi tasan saman verran tienaavakaan kovin kauaa yhden tuloilla pärjäisi, asuminen on niin kallista nykyään."

Henkivakuutusta ei kaikki saa. Esimerkiksi minä en saa, koska aikanaan jouduin olemaan 2 kk määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä selkäleikkauksen takia. Leikkaus paransi minut ja olen täysin työkykyinen, mutta tuohon 2 kuukauden aikana saamaani etuuteen tyssää vakuutukset. Säästöt siis ainoa "vakuutus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Samaa mieltä. Jos ei voi maksaa puolikasta yhteisistä  menoista, niin millä hitolla maksaa sinkkuna kaiken itse?

 

Mietin että onko porukka näin tyhmää ettei yhtään tule mieleen että millähän ihmeellä? 

Itse saisin asumistulkea vuokra-asuntoon jossa asuisin yksin, mieheni kanssa meidän yhteisessä talossa asuessa en saa asumistukea. Saattaisin saada yksin asuessani jopa tt-tukea, ainakin joinain kuukausina. 

En siis ole työkykyinen.

Ennen kuin muutimme yhteen varmistin että mies ymmärtää mitä yhdessä asuminen tarkoittaa kannaltani, eli

Sanoisin, että tässä suhteessa on arvot kohdillaan. Kuulostaa hyvältä ja onnea teille!

Pointti ei ole se, kumpi ansaitsee enemmän, tai maksaa. Vaan se, että ovat onnellisempia yhdessä, kuin erikseen. Aamen.

Olen aina pitänyt luonnollisena, että aviopari muodostaa perheen, jossa talous on yhteinen. Rahankäytöstä sovitaan yhdessä ja rahat otetaan sen tililtä, kumpi milloinkin pystyy maksamaan.

Neljäänkymmeneen vuoteen meillä ei ole rahasta riidelty. Jos haluaisi pitää ansaitsemansa rahat itsellään, olisi parasta pysyä sinkkuna. Perhe ei olisi silloin minkäänlainen vaihtoehto.

 Aluksi itketään tasa-arvon perään, sitten kun asioita tehdään tasa-arvoisesti niin se ei kelpaakaan :DD Kannattaa miettiä ennenkuin alkaa ottamaan niitä rusinoita pullasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kun mennään naimisiin niin eikö kaikki ole silloin yhteistä

Niinhän naiset kuvittelevat että saa miehen omaisuuden itselleen käytettäväksi pelkällä naimisiin menolla. Ja sen takia naiset sitä avioliittoa vaatii

Se on niin kiva, kun lähes kaikki suomalaiset miehet ovet niin varakkaita. Heillä on omaisuutta ja messevät tulot. Ja lisäks niin tyhmiä, etteivät tajua, kuinka kaikki, painotan KAIKKI naiset heitä vedättää koko ajan, siis IHAN kaikki ja IHAN koko ajan. Ja sit kaikki on tyytyväisiä!!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samansuuruiset maksuosuudet eivät ole reiluja oikein millään porukalla minkään maksamisessa. Nuukat hyvätuloiset vain kyykyttävät köyhempiä kavereitaan. Suomessa on kiellettyä sanoa, että ihmiset tienaavat hyvinkin erilailla ja että se pitäisi huomioida yhteisissä kuluissa. Siksi pienituloisena jään mielelläni pois sosiaalisista tilanteista, joissa rahaa tarvitaan. Toki on ihmisiä, jotka huomioivat asian erittäin kivasti. 

Miten use nuuka ketään kyykyttää jos maksuosuudet ovat samat? Nuukahan tilaa edullisimman. 

Jos toinen tilaa ravintolassa kalliin annoksen ja toinen halvan, laskua ei todellakaan laiteta tasan.

Tekevätkö teidän vanhemmatkin noin, että kummallakin on tiukasti omat rahat? 

Äidille jäi sairastuneen isän jäljiltä verovelkaa maksettavaksi,isä ei harhoissaan suostunut hoitamaan takautuvasti saamiensa eläkkeiden verotusta. Isäpuolella oli 18% korolla vaimonsa aiheuttamaa kulutusluottoa, ajalta jolloin puoliso voi mennä pankkiin ja laittaa velan yhteiseksi.

Mm. näistä syistä mulla on omat rahat ja säästöt sekä 50-50 jaettu yhteiset menot. Selkämys on turvattu, jos mies jättää tai kuolee, mulla ei ole hätääpäivää. Toisaalta olen turvannu miehelle taloudellisen mahdollisuuden jäädä yhteiseen kotiin ja kasvattaa lapsemme jos käy toisin päin.

Se joka haluaa uusia kuluja tai hankintoja, ottaa ne puheeksi, jos toista ei kiinnosta osallistua niin sitten voi maksaa ihan itse tai luopua toiveestaan. Eikä tässä puhuta mistään sähkölaskusta, nuohouksesta tai muusta välttämättömyydestä vaan vaikkapa asumismuodosta, netflixistä tai mönkijästä metsätöihin. Vaikka mönkijää käytetään talouden polttopuiden hankitaan, en osallistu, mulle kelpaa ihan hyvin pihaan toimitetut ostoklapitkin joista olen valmis maksamaan puolet. Toisaalta olin myymässä tarpeettomaksi jäänyttä perintöperäkärryäni, silloin mies otti puheeksi sen mönkijän ja että kärryä tarvittaisiin siihen. Kärry siis jäi, mutta sen vakuutuslasku siirtyi yhteisiin menoihin.