Koti-ikävä taivaaseen. Onko muita, jotka ikävöivät jonnekin selittämättömään "kotiin"?

Taitavat nämä kaipuut olla heijasteita sikiö- ja vauva-ajoilta, kun vanhemman syli tai kohtu oli se turva.



Takaisin sinne ei pääse ja taivasta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla kenties rankempaa taustaa päihteiden kanssa? 

Kyllä voi ihminen olla simppeli ja typerä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitä kaukokaipuuta, wonderlust? Vai onko se vaan halu nähdä ja kokea mitä tällä maapallolla on koettavissa. 

Siihen luuppiin kun jää niin elämä voi olla aika epävakaata.

Ainakin iän myötä, kun yhä useampi läheinen on edesmennyt, kaipuu kotiin tai pois vahvistuu. Vaikka ei tarkemmin tiedäkään, mitä kuoleman jälkeen seuraa, on jo niin moni rakas ihminen ja eläinkin jättänyt tämän elämän, että sen muun veto kasvaa. Ikävä ja toivo elävät.

Minulla tulee joskus suunnaton ikävä jotain ihmistä jota en ole vielä tavannut tässä elämässä, ja en varmaan koskaan tule tapaamaankaan jos elämäni jatkuu sellaisena kuin se nyt on. Kävin lähellä kuolemaa (aivoverenvuoto) En kokenut mitään kuolemanrajakokemusta,mutta ajattelen nyt elämästä ja kuolemasta ihan eri tavalla.

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Mitään yliluonnollista ei ole olemasta.

Taivasta ei ole olemassa.

Sinua ei ole missään muodossa kuoleman jälkeen, ellei muiden muistoja ja mätänevää ruumista lasketa.

Parasta kohdata todellisuus ja nauttia tästä ainoasta elämästä mitä tulet koskaan elämään.

Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tulee joskus suunnaton ikävä jotain ihmistä jota en ole vielä tavannut tässä elämässä, ja en varmaan koskaan tule tapaamaankaan jos elämäni jatkuu sellaisena kuin se nyt on. Kävin lähellä kuolemaa (aivoverenvuoto) En kokenut mitään kuolemanrajakokemusta,mutta ajattelen nyt elämästä ja kuolemasta ihan eri tavalla.

Voisiko tässä olla kyseessä twin flame, kaksoisliekki, sielusi toinen puolisko. Täälläkin palstalla on ollut aiheesta tosi mielenkiintoinen pitkä keskustelu. Googlaa jos termi ei ole tuttu.

Itse tunnistan myös tämän kaipuun jotain kohtaan. En edes tiedä onko se kaipaamani asia joku ihminen vai paikka, mutta olen lähes koko (aikuis)ikäni kaivannut ja ikävöinyt jotain. 

Mä tiesin jo lapsena että oon syntynyt ihan väärään maahan, 

kovasti oon kaivannut kans johonkin pois. Nykyään tiedän syynkin tähän, juontuu jo edellisestä elämästä tämä vierauden tunne. Pystyn nykyään paremmin olemaan täällä ja hyväksymään tämän ikävän, kun tiedän että mistä tämä kaikki johtuu.

Olisi kyllä ihana päästä vielä tässä elämässä omiensa joukkoon, eikä vasta tuonpuoleisessa. Lapsenteko valitettavasti on kohta myöhäistä, kun en halunnut lasta suomalaisen miehen kanssa, kun tiedän että ne minun miehet eivät ole täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tiesin jo lapsena että oon syntynyt ihan väärään maahan, 

kovasti oon kaivannut kans johonkin pois. Nykyään tiedän syynkin tähän, juontuu jo edellisestä elämästä tämä vierauden tunne. Pystyn nykyään paremmin olemaan täällä ja hyväksymään tämän ikävän, kun tiedän että mistä tämä kaikki johtuu.

Olisi kyllä ihana päästä vielä tässä elämässä omiensa joukkoon, eikä vasta tuonpuoleisessa. Lapsenteko valitettavasti on kohta myöhäistä, kun en halunnut lasta suomalaisen miehen kanssa, kun tiedän että ne minun miehet eivät ole täällä. 

Mikä on se maa johon kuuluisit?

Tuohan se meitä ihmisiä vaivaa.

Kaipuu itseä suuremman yhteyteen.

Joo, mutta mulla on perinteisen uskonnon tie jo koluttu enkä sieltä löytänyt. Nyt etsin sitä, mitä itämaisissa uskonnoissa sanotaan valaistumiseksi. Jonkinlaista ykseyttä universaalin kanssa.

Itse kävin eräässä pienessä kylässä missä en koskaan ennen ole käynyt. Mulle tuli ihmeen rauhallinen ja ihmeellinen olo ihan kuin olisin ennen asunut siellä.

Tiedän tunteen.

Olin kerran yksin kotona omissa ajtuksissani löhöilin sohvalla. Ihan yhtäkkiä tuli ylhäältä päin jokin outo "repeämä". Ihan kuin jotain olisi auennut ja olisin noin tuhannesosasekunnin ajan nähnyt jonnekin. Ihan kuin taivas olisi revennyt ja näin kirkkaan valon.

Puhkesin kyyneliin. Tuli aivan valtava koti-ikävä. Tuli sellainen olo, etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää olla täällä, haluaisin takas kotiin, että onko nyt pakko vielä olla täällä.



Tunne koti-ikävästä jatkui monta päivää ja sittemmin toivuin siitä. Teidän että mun pitää olla täällä ja tehdä mitä mun pitää. Tuntuu vaan epäreilulta että täällä pitää olla. Jotenkin en yhtään enää pelkää mitään. En tieten tahtoen halua täältä pois, koska tiedän että pitää tehdä asiat loppuun. Kuitenkin odotan sitä päivää kuin kuuta taivaalta, että vihdoin pääsen takas kotiin...

Ikävöin valkoista suomea.

Olen elänyt hyvän elämän ja olen kiitollinen kaikesta, mitä on ollut. Nyt 4-kymppisenä ei ole enää mitään odotettavaa. Toivon, että pääsisin jo pian taivaaseen ja näkisin taas kaikki poisnukkuneet rakkaat.

Minä kaipaan kotiplaneetalle. Täällä elämä on niin karkeaa jotenkin. Toiset ihmiset eivät useinkaan ymmärrä minua. Ja itsekin kommunikoin huonosti enkä saa heitä ymmärtämään minua. Sellainen surun ja ikävän tunne ja samalla toisaalta pakahduttaa kaiken kauneus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Mitään yliluonnollista ei ole olemasta.

Taivasta ei ole olemassa.

Sinua ei ole missään muodossa kuoleman jälkeen, ellei muiden muistoja ja mätänevää ruumista lasketa.

Parasta kohdata todellisuus ja nauttia tästä ainoasta elämästä mitä tulet koskaan elämään.

Sinä raukka olet ihan lapsenkengissä tässä elämässäsi. On niin paljon muuta. Mutta kyllä ne sinullekin valkenee, muutama kymmen kierrosta kun olet käynyt ;) 

En löydä YouTubesta sitä hyvää Jaakko Löytyn 'KAHDEN MAAN KANSALAINEN'... tosi hyvä kappale ja kuvaa kyllä hyvin sitä, että meillä on kaipuu pois täältä... Kaiken lisäksi Raamatussa sanotaan että olemme täällä muukalaisia ja oikea kotimme on se Taivaassa Jumalan luona. Näin helppoa... Elä se aika jonka olet tällä planeetalla - aika täällä päättyy sinunkin kohdalla aikanaan. ÄLÄ MUREHDI!