Koti-ikävä taivaaseen. Onko muita, jotka ikävöivät jonnekin selittämättömään "kotiin"?

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ympärivuorokautisessa hoidossa osastolla, jossa on kymmenen vaikeasti dementoitunutta. Kaikki he puhuvat koko ajan kotiin lähdöstä, siis ne jotka vielä pystyvät puhumaan.

Niin, siis dementikot elävät omaa nuoruuttaan jälleen todeksi. Sellainen kuuluu siihen taudin kuvaan.

T: hoitaja

En ole uskovainen, mutta minulla on koko elämäni ollut juuri tuo tunne. Kaipaan sinne jonnekin ja tiedän, että siellä on kaikki hyvin. Ehkä johtuu siitä, että niin moni asia on ollut täällä aina huonosti, en tiedä. Kuitenkin se tunne on niin vahva, en kuulu tänne vaan siellä jossain on se koti, jossa on kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Mitään yliluonnollista ei ole olemasta.

Taivasta ei ole olemassa.

Sinua ei ole missään muodossa kuoleman jälkeen, ellei muiden muistoja ja mätänevää ruumista lasketa.

Parasta kohdata todellisuus ja nauttia tästä ainoasta elämästä mitä tulet koskaan elämään.

Sinä raukka olet ihan lapsenkengissä tässä elämässäsi. On niin paljon muuta. Mutta kyllä ne sinullekin valkenee, muutama kymmen kierrosta kun olet käynyt ;) 

Niinpä. Se on hauska, miten nämä nuoret sielut uskoo, että he on kaikkein edistyneimpiä, koska he eivät usko yliluonnolliseen ja taikauskoihin, mutta kun oikeasti kyse on siitä, että heillä ei vielä ole kykyä kokea muita tasoja kuin tämä "lihan" taso. Heidän tehtävänsä kun on toistaiseksi vielä oppia elämään tällä tasolla, ei pyrkiä riittävästi seikkailtuaan takaisin Isän kotiin tuhlaajapojan retkiltä.

Tunteelle on nimikin: kaukokaipuu.

Minä taas juuri tajusin etten ole ollut kotona koskaan.

Mulla on koti-ikävä mun rakkaaseen kesäkotiin  

Asuin muutaman vuoden NYssä, kaipasin Turkuun. 

Palattuani Turkuun, kaipasin NYhyn. 

Muutin Pariisiin, kaipasin Turkuun ja NYn. 

Nyt taas Turussa, kaipaan Pariisiin ja NYhyn. Tuntuu välillä että sydän halkeaa surusta. Mutta ei se muuttamalla taida oarantua. 

Vierailija kirjoitti:

En ole uskovainen, mutta minulla on koko elämäni ollut juuri tuo tunne. Kaipaan sinne jonnekin ja tiedän, että siellä on kaikki hyvin. Ehkä johtuu siitä, että niin moni asia on ollut täällä aina huonosti, en tiedä. Kuitenkin se tunne on niin vahva, en kuulu tänne vaan siellä jossain on se koti, jossa on kaikki hyvin.

Koti ja hyvä ja tasapainoinen elämä luodaan. Huomisenkin yli. Kaukokaipuulla ulkoistaa oman vastuunsa elämänsä rakentamisesta toisaalle. Se on monesti tuhoisaa myös kaukokaipaajalle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole uskovainen, mutta minulla on koko elämäni ollut juuri tuo tunne. Kaipaan sinne jonnekin ja tiedän, että siellä on kaikki hyvin. Ehkä johtuu siitä, että niin moni asia on ollut täällä aina huonosti, en tiedä. Kuitenkin se tunne on niin vahva, en kuulu tänne vaan siellä jossain on se koti, jossa on kaikki hyvin.

Koti ja hyvä ja tasapainoinen elämä luodaan. Huomisenkin yli. Kaukokaipuulla ulkoistaa oman vastuunsa elämänsä rakentamisesta toisaalle. Se on monesti tuhoisaa myös kaukokaipaajalle itselleen.

Osittain noin, mutta ei aina aivan niinkään.

Kaikkeen et voi koskaan vaikuttaa. Muiden tekemisiin, sairastumisiin, kuolemiin.

Itse olen tuntenut tuota ikävää ihan lapsesta asti, tuskin silloin olen yrittänyt ulkoistaa mitään vastuuta yhtään kenellekään. Olen myös rakentanut kodistani viihtyisän, kaikki mitä ikinä olen toivonut ja kaupasta saatavissa on käytännössä toteutettu. Pidän huolta läheisistäni ja he minusta, mutta silti tiedostan, että meille on olemassa parempi paikka. Ei ole kyse siitä ettenkö olisi tyytyväinen tähän tilanteeseen tai että minulla olisi liian suuret unelmat. Ei. Se on jotain ihan muuta.

Omalla kohdallani uskon, että se paikka jonne kaipaan ei ole paikka laisinkaan. Se on jotain mitä ei voi sanoin selittää. Luulenpa, että sellainen joka ei sitä ikävää tuonne tunne, ei voi sitä käsittää. Jos yrittäisin kuvailla, ehkä se on vähän jotain sellaista, että se kaikki hyvä energia jota minussa ja rakkaissani tai kenessä tahansa muussa on ollut löytää sieltä rauhan ja rakkauden lämmön.

Minä näen toistuvasti unta talosta, jossa en ole koskaan käynyt ja joka on unessa kotini. En kutsuisi koti-ikäväksi, viihdyn nykyisessä, mutta olisihan paikka joskus kiva nähdä. Lisärakennuksineen sen verran tunnistettava, että hyvällä säkällä tulee joku päivä vastaan. Talo siis ihan Maan päällä, Suomessa, nykyaikana.

Kolmevuotias juttelee sujuvasti edellisestä elämästään ja kertoo myös toistuvasti aiemmasta kodistaan. Vuosikymmentä voi haarukoida siitä, että talossa oli lankapuhelin, jossa oli näppäimistö (ei kiekkoa). Elämien välissä kävi kotiplaneetallaan.

Oman "kosmisen tehtäväni" luulen tietäväni ja koitan hoitaa parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Mitään yliluonnollista ei ole olemasta.

Taivasta ei ole olemassa.

Sinua ei ole missään muodossa kuoleman jälkeen, ellei muiden muistoja ja mätänevää ruumista lasketa.

Parasta kohdata todellisuus ja nauttia tästä ainoasta elämästä mitä tulet koskaan elämään.

           ASIAA!

Tunnen selittämätöntä kaipuuta ja haikeutta aina välillä, en yhtään tiedä mitä ikävöin.

Joo, olen jo melkein parikymmentä vuotta ikävöinyt siihen tilaan, jota olin ennen syntymääni. Eli siihen, etten ole olemassa, en fyysisesti, psyykkisesti tai sielullisesti (tuota viimeistä kyllä ei ole edes olemassa, mutta mainitaan nyt se silti).

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?

Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan

Tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?

Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan

Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä.

Ikävä, ikävä

Sinitaivas

..kaipaan sinisillalle sen, korkeuteen huimaavaan, päästä kahleista maan...

Oon aina ollut avoin kaikille selityksille, mutta enemmän sellainen scifityyppi. Näen paljon lentounia ja tosi merkillisiä unia. Mutta en osanut ikinä kuvitella sitä unta, kun universumi kerran vei mut mukanaan korkeammalle kuin koskaan ennen ja antoi mun olla hetken yhteydessä --- yhteyteen? Se tunne on jotain, mikä menee kaiken ymmärryksen yli. En ole ollut entiselläni sen jälkeen. Se mikä on musta mukava kuulla, on se, että on myös muita uneksijoita, lentäjiä, matkalla kotiin matkaavia. 

Aloittajalle ja muille etsijöille --- sellaista, mitä kuuntelen nykyään paljon utubesta, esim. Wired Mind (Dolores Canon ja viides ulottuvuus), Meditational State ja The Power of You. 

Let's go home.

Kyllä.  Aina irrallisuuden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Onko joku muuten täällä kokenut kuolemanrajakokemuksen? 

Mitään yliluonnollista ei ole olemasta.

Taivasta ei ole olemassa.

Sinua ei ole missään muodossa kuoleman jälkeen, ellei muiden muistoja ja mätänevää ruumista lasketa.

Parasta kohdata todellisuus ja nauttia tästä ainoasta elämästä mitä tulet koskaan elämään.

No on kyllä röyhkeää tekstiä asiasta, jota sinä et ole vielä kokenut niin kuin ei täällä kirjoittavista kukaan muukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ollut avoin kaikille selityksille, mutta enemmän sellainen scifityyppi. Näen paljon lentounia ja tosi merkillisiä unia. Mutta en osanut ikinä kuvitella sitä unta, kun universumi kerran vei mut mukanaan korkeammalle kuin koskaan ennen ja antoi mun olla hetken yhteydessä --- yhteyteen? Se tunne on jotain, mikä menee kaiken ymmärryksen yli. En ole ollut entiselläni sen jälkeen. Se mikä on musta mukava kuulla, on se, että on myös muita uneksijoita, lentäjiä, matkalla kotiin matkaavia. 

Aloittajalle ja muille etsijöille --- sellaista, mitä kuuntelen nykyään paljon utubesta, esim. Wired Mind (Dolores Canon ja viides ulottuvuus), Meditational State ja The Power of You. 

Let's go home.

Minä näin kerran sellaista unta,että olin putoamassa jostain korkealta, pidin siis kiinni vielä jostain,ja jokin sanoi minulle telepaattisesti että "Päästä vain irti ja luota siihen,että joku ottaa sinut kiinni" Pelkäsin hirveästi mutta päästin irti. Vähän aikaa putosin vapaasti,kunnes joki näkymätön otti kiinni ja sitten leijailin ilmassa ja minut valtasi rauha ja tuli melkeinpä euforinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?

Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan

Tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?

Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan

Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, mi

Lapseni kuoli 7vuotta sitten. Minulla on suunnaton ikävä. 

No toivon pääseväni tempaukseen