Miehen saamattomuus pännii

Kirjoitit, että suhde on muuten hyvä. 

 

Ei se kyllä ole. Mies ei kunnioita sun kotia eikä välitä sun hyvinvoinnista tarpeeksi että jaksaisi tehdä edes perusasiat (=olla sikailematta ja sotkematta toisen kämppää). Olin sun ikäisenä samanlaisen miehen kanssa parisuhteessa ja paras päätös ikinä oli lähteä menemään. 

Mies pitää sinua äidin korvikkeena jo passaa ja hoivaa. Sitten jos tulee  tuohon vielä lapsi sinun hoivattavaksi, niin on mustasukkainen lapselle kun hoidat lasta etkä miestä. Mieti mitä haluat ja pistä mies kotiinsa kasvamaan aikuiseksi.

Kannattaa puhua, että jos meno ei muutu, niin suhteella tuskin on valoisaa tulevaisuutta.

Eli kissa pöydälle, ymmärtääkö mies ettei näin voi jatkua?

Vastaan nyt yleisesti viesteihin, joita ketjuun on tullut.

1. Pyykinpesun voisinkin jättää tekemättä, mutta astioiden peseminen on välttämätöntä. Asun yksiössä jossa tilaa saati astioita ei ole yllin kyllin, joten hyvin pian kaikki tasot on täynnä tiskiä eikä itsellenikään jää puhtaita astioita. Tiskikonetta kämpässä ei ole eikä mahdu, sen takia se loputon tiskimäärä pänniikin yksin hoitaa.

2. Mies todella auttaa kotonaan, mutta enpä tiedä tekeekö sen oma-aloitteisesti vai vanhempiensa käskystä, koska en ole kärpäsenä katossa. Tiedän vain että tekee. Joten en ymmärrä miten luonani osallistuminen yhtään mihinkään on niin vaikeaa, kun pyydän ainoastaan siivoamaan omat sotkunsa. Kun ehdotan yhdessä siivoamista, niin valitsee jonkin pienen ja nopean homman (pölyt, wc-pönttö tms), tekee sen ja menee takaisin tekemään jotain omia hommia. Yleensä reagoi niin hitaasti (1-2 tuntia), että ehdin tehdä itse kaiken ja sitten tullaan ihmettelemään, että mikä homma oli. Hänen yksin tekemät sotkut (kaatuneet maidot/mehut, ylikiehuneet pastavedet, tomaattikastikkeet hellassa/seinässä jne) jäävät poikkeuksetta minun siivottavaksi, ja jos en jonakin päivänä ole jaksanut esim hellaa pestä niin ne sotkut palavat hellaan kiinni kun hän tekee seuraavana päivänä ruokaa.

3. Mielestäni miehen kenties erilainen siisteyskäsitys on epäoleellista silloin, kun asutaan erikseen ja ollaan MINUN asunnossa. Minun nimeni on sopparissa, minulla on kaikki vastuu joten en voi vain jättää tekemättä. Mies ei ole asunnossa kokoajan, vaan noin puolet ajasta.

4. Itselleni ei ole ongelma se, että hän asuu edelleen kotona. Ymmärrän, että asuinkustannukset on ihan naurettavan korkeat. Meillä molemmilla on mt-haasteita joten tärkeintä on että molemmat saisi opiskelut hoidettua, eikä työnteko opiskelun ohella ihan vain jotta mies asuisi omillaan. Yhteen muuttaminen ei siis ole ajatuksena aivan heti, eikä lapsia olla hankkimassa.

5. Suhteessamme ei ole mitään muita ongelmia kuin kodinhoito, jonka osalta joo tunnen oloni ajoittain arvottomaksi, mutta kaikki muu suhteessa kertoo täysin päinvastaista. Eli en tahtoisi heittää muin tavoin täydellistä suhdetta romukoppaan, vaan kaipaisin neuvoja, miten selvitä tästä hetkestä, ja sen takia täältä niitä kysyin. Esim tiskausongelmahan on helposti ratkaistavissa tiskikoneella jonka saisi sitten isommassa kämpässä, eli opiskelujen jälkeen.

ap

Niin siis tuo ei ole mies vaan poika.

Aikoinaan minä rupesin seurustelemaan parikymppisen miehen kanssa, jonka kanssa muutin yhteen niin, että hän muutti suoraan lapsuuskodistaan. Se oli iso virhe. Olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi asia vähintään vuosi yksin. Ole sinä tiukempi asian suhteen, säästyt paljolta, jos teidän suhde jatkuu.

Aplle muutama tarkentava kysymys

1. miten hoidattaa talousasiat? Maksatteko aina kaiken puoliksi? Miten mies osallistuu ruokakuluihin luonasi /sähkö ja vesimaksuun jotka luonnollisesti paljon isommat kun kaksinhenkeä elää siellä paljon?

2. onko mies huomaavainen sängyssä? Vai onko oma ilo se ainoa tärkeä asia? 

 

3. Onko miehen puheet ja teot keskenään samanlaisia vai puhuuko yhtä ja tekee toista? 

 

4. Mitä mies sanoo syyksi jos kysyt esim miksi ei ole siivonnut lattialle kaatunutta maitoa heti pois? 

"Aplle muutama tarkentava kysymys

1. miten hoidattaa talousasiat? Maksatteko aina kaiken puoliksi? Miten mies osallistuu ruokakuluihin luonasi /sähkö ja vesimaksuun jotka luonnollisesti paljon isommat kun kaksinhenkeä elää siellä paljon?

2. onko mies huomaavainen sängyssä? Vai onko oma ilo se ainoa tärkeä asia? 

 

3. Onko miehen puheet ja teot keskenään samanlaisia vai puhuuko yhtä ja tekee toista? 

 

4. Mitä mies sanoo syyksi jos kysyt esim miksi ei ole siivonnut lattialle kaatunutta maitoa heti pois?"

Molemmat maksaa omat menot. Ajoittain olen hänelle lainannut rahaa, koska minulla sitä enemmän on kuin hänellä (ei tosin saikulla itsellänikään hirveästi), mutta pääasiassa hoitaa itse omat ruokansa (sekä ostamisen että tekemisen) ja lainoja makselee takaisin kun rahatilanne sen sallii. Muuhun kuin ruokaan en rahaa lainaa. Vesi- ja sähkölaskut maksaa tällä hetkellä Kela, joten en niistä jaksa miehen kanssa taistella.

Häntä kiinnostaa sängyssä paljon enemmän minä kuin oma napa, ja jos kodinhoitoa ei lasketa niin miehen teot ja sanat täsmäävät. Kun kysyn miksei ole sotkuja siivonnut niin vastaus on pääasiassa että ei huomannut, mikä on turhauttavaa koska itse kyllä huomaan sotkut heti tekohetkellä enkä vasta sitten kun sukka tarrautuu lattiaan kiinni.

Nyt kertakaikkiaan teet selväksi tuolle teini-ikään jämähtäneelle sottapytylle että sinun luonasi lojuminen loppuu.

Tapailkaa vain silloin tällöin päiväseltään jos välttämättä haluat tuon aarteen elämääsi.

Olet nuori vielä, haluatko oikeasti tuollaista elämää? Hän ei siitä muuksi muutu. Tuskin osallistuu ruokakuluihinkaan?

Tuolla menolla suhde ei tule kestämään, jos muutatte joskus yhteen niin sama meno jatkuu. Mies joko oppii tekemään osansa, vaikka siivoaminen olisi pakkopullaa, tai sitten ei opi ja sinä teet tai eroat, jos et jaksa menoa katsella. En tiedä onko tuossa kyse arvostuksen puutteesta vai siitä, ettei mies osaa tai viitsi, koska ei näe ongelmaa. Siisteyskäsitykset voivat olla iso riidan aihe, jos ne eroavat toisistaan rajusti. Osa ihmisistä voi asua läävässä pitkään, ennen kuin asia alkaa häiritsemään. Sinuna ottaisin nyt asian puheeksi ja asettaisin rajoja. Ensinnäkin lakkaat tekemästä miehen puolesta muuta, kuin kaikista välttämättömimmän (esim. kaatuneet nesteet pitää siivota, ettei pinnat mene pilalle). Et tiskaa tai pese vaatteita hänelle jne. Tyttökaveri/puolisopalvelut pitää ansaita, miehesi ei selvästi ole pistänyt tikkua ristiin kodinhoidon suhteen sen eteen että voisit tulla vastaan ja siivota hänen puolestaan joskus. Sanot suoraan että tilanteen pitää muuttua, joko vietätte vähemmän aikaa luonasi ja mies sikailkoot muualla, tai sitten mies alkaa siivoamaan jälkensä ja käyttäytymään kuten aikuinen joka ottaa vastuun asuintilastaan. Kerrot ihan konkreettiset esimerkit, mitä tahdot että alkaa tapahtumaan. Jos ei tapahdu, niin alatte viettää oikeasti aikaa sitten vaan miehen vanhempien luona tai ihan missä tahansa, paitsi omassa kodissasi. Erokortin voi mielestäni vetää pöydälle myös, koska jos siisteys on oikeasti sinulle noin tärkeää ja lisäksi mielenterveyden kanssa on työtä niin sotkeva ukko nurkissa ei vaan tuo pidemmän päälle sulle parisuhteessa iloa ja suhde menee vähitellen huonoksi, kun tuo käytös alkaa kalvamaan lisää.

Ap ei taida ehtiä päivittämään tilannetta kaikelta passaamiseltaan?!

"Olen hänelle lainannut rahaa". Joo röllihän tämä on.

MIehen kannattas mittauttaa ferritiini ja kilppari.

Olet noin nuori ja olet ajanut itsesi jo tuollaiseen tilanteeseen? Luuletko oikeasti että se muuttuu? Ehei, pahenee vain. Sitten 30 vuoden päästä mietit katkerana että uhrasit elämäsi ilmaisena piikana. 

 

Olen suunnilleen ap:n ikäinen enkä ikipäivänä suostuisi siihen että kotiani käytetään hotellina ja minua jonain yleispalvelijana. 

Onnea, olet parisuhteessa henkisen yläasteikäisen kanssa.

Siis miksi pitäisi siivota toisen asuntoa jos siellä vain vierailee? Asunnon haltijan velvollisuus on pitää kotinsa siistinä ei vieraan.

Ja mieshän pitää omasta kodistaan huolta, eli eihän miehessä se vika ole vaan naisessa.

Eroa. Ei se siitä ole muuttumassa. Olen itse samanlainen enkä ole tähän päivään mennessä muuttunut, ja olenkin pysytellyt sinkkuna omasta tahdostani juurikin siksi. En halua olla taakkana kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis tuo ei ole mies vaan poika.

Just tuollaisia poikia ne yyhhoot kasvattaa. Ne kun inhoavat miehiä niin kasvattavat pojistaan vain..poikia.

Lapasia. Tossukoita. Mammanpoikia joista ei ole koskaan mieheksi. Tätä se miesviha teettää. Poikia joilta puuttuu miehen malli kokonaan.

Jaa, unohdin laittaa ap viestini perään mutta tuo kysymyksiin vastaaja viestissä 68 olen minä. Tahdon myös korjata vastaustani tuosta "tekee ruokansa itse" -kohdasta: tekee ruokansa itse mutta tarvitsee joka kohdassa apua, esim jos keittää makaronia ja paistaa jauhelihaa samaan aikaan niin minun pitää tehdä niistä toinen, koska ilmeisesti makaroni keittyy yli ja jauheliha kärähtää jos molemmat pitää tehdä itse. Ja tekee hyvin selväksi että olen itsekäs ja "sulta ei sit heru koskaan apua", jos vain kerrankin istun sohvalla jalat ylhäällä ja yritän katsoa telkkaria.

Se että koko ajan ollaan vailla jotain on tuntunut viime aikoina jotenkin erityisen väsyttävältä. Mies oli luonani 3 päivää, minkä aikana ehti valittaa mm. liesituulettimen päällä olevasta pölystä ("valuu p*skavettä ruokaan, eikö tätä vois pestä joskus"), kahvinkeittimen kestosuodattimesta (en harrasta kertakäyttötavaroita, ja yhtenä iltana en jaksanut pestä suodatinta joten valitti herättyään miten ei saa kahvia ja kun en silloin sitä pessyt niin valitti koko päivän miten ei jaksa tehdä mitään kun ei ole saanut edes kahvia), lempipaidan olemisesta pyykkikorissa ja kun eteisen matolle on kantautunut ulkoa hiekkaa. Millekään näistä tai noin 40 muulle valituksen aiheelle ei itse ajatellut tehdä mitään, vaan valitti vain sitä kun asioita ei ole tehty. Toisinsanoen valitti siitä kun MINÄ en ole tehnyt näitäkin asioita kaiken muun lisäksi. Tuntuu siltä että hän huomaa vain sen mitä minä jätän tekemättä, eikä yhtään sitä mitä minä teen.

Suoraan sanoen huokaisin helpotuksesta kun hän lähti tuon 3 päivän jälkeen. Rakastan ihmistä yli kaiken mutta oma elämä on todella raskasta tällä hetkellä ja siihen päälle ihminen joka ei edes huomaa miten hän väsyttää toista. Ajattelin että kun hän nyt on kotonaan pari viikkoa niin saisin kerätä itseäni, mutta ei. Hän laittaa viestiä perään miten pitäisi tehdä sitä tätä ja tuota - "miksei me ikinä tehdä mitään hauskaa?" Sitten kun kysyn että mitä hauskaa ja miten se maksetaan, niin suhtautuu kuin olisin nyt pilannut hänen ilonsa. Nytkin pitäisi kuulemma ottaa bussi hänen luokseen (asuu viereisellä paikkakunnalla) ihan vain jotta päästäisiin syömään johonkin mihin kummallakaan ei ole varaa ja tuntuu kuin en saisi henkeä. Minä just just selviän elossa näillä tuloilla ja hän haluaa jotain ravintolaruokaa ja satasen viiniä. Eikä tietenkään mieti että on minulle edelleen rahaa pystyssä, vaan kun pitää päästä tekemään "jotain hauskaa".

En usko että parisuhteessa pitäisi verrata sitä miten paljon kumpikin tekee työtä yhteiseen pottiin, mutta tällä hetkellä tuntuu että minulta vaaditaan koko ajan vain enemmän ja enemmän ja häneltä ei yhtään mitään. Onko oikeasti parisuhteessa liikaa pyydetty, että edes joskus saisi olla ilman että toinen on vailla jotain??

ap