Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille

Ei lasten edessä huudeta, itketä ja kieritä pitkin lattioita kuin mikäkin mielipuolinen. 

Tuossa ei ole ongelma miehen pettäminen, vaan ap. tunteiden hallinta, johon pitäisi saada kiireellisesti ammattiapua. Ei ole normaalin vanhemman käytöstä, vaikka pom meja sataisi taivaalta. Vanhemman tehtävä on suojella ja rauhoitella lapsia ja antaa mahdollisimman  turvallinen kasvuympäristöstö, jota nyt lapsilla ei sitä ole, joka voi kääntyä ap.tä vastaan. 

Ei kai nyt kukaan vanhempi oikeasti missään tilanteessa käyttäydy noin lastensa nähden?! Toivottavasti tämä on provo. 

Mulle miehen pettäminen selvisi vasta vähän eron jälkeen. En ole koskaan kertonut lapsille. Enkä myöskään maininnut exälle että asia selvisi minulle. 

Eipä sillä ollut mitään merkitystä. 

Minä en kertonut. Käsittelimme asian aikuisten kesken, päätin myös olla rikkomatta perhettä yhden syrjähypyn vuoksi. Jos kyseessä olisi ollut pitkäaikainen juttu ja ero olisi seurannut, emme sittenkään olisi kertoneet varsinaista syytä.

En tosin itse koskaan olisi voinut edes kuvitella käyttäytyväni samoin kuin AP, hallitsen itseni ja tunteeni.

Voihan siitä kertoa, kunhan et jää vuosikausiksi tai vuosikymmeniksi jankkaamaan ja itkemään asiasta lapsillesi, he eivät voi toimia terapeuttinasi.

Kertoisin lapsille lapsen tasosesti. Ensinnäkin kysyisin lapsilta miltä tilanne heistä tuntui ja mitä he ajattelivat siitä, oliko esim pelottavaa? Sen jälkeen kertoisin (edelleen lapsen tasoisesti!) että lapsethan tietää, että välillä ihmiset on kipeenä, esimerkiks siitä että on kuumetta, mutta on olemassa myös "sairauksia", joita ei voi mitata kuumemittarilla, vaan ne liittyy ihmisen käyttäytymiseen ja reaktioihin. Korostaisin tässä kohtaa lapsille myös sitä, että tilanne ei mitenkään johtunut niistä ja heidän ei tarvitse kantaa äidistä huolta. Sit kertoisin, että jotkut ihmiset saa sellasia kun paniikki kohtaus, jos tulee huonoja uutisia ja se on vähän niinku sairaus tai sairaskohtaus. Äiti on silti se sama äiti kun aina ennenkin, mutta jotkut huonot uutiset voi saada äidin reagoimaan näin ja se reaktio ei kestä loputtomiin. 

Tärkeetä on kuunnella lasten ajatuksia tästä mitä ne näki ja vakuuttaa, että ne on tämänkin jälkeen turvassa. 

Eli ei, sun ei todellakaan tarvii kertoa pettämisestä ja syyttää niiden isää siitä, että sä reagoit näin. Ymmärrän, ettei noille reaktioille aina voi mitään, mutta sun vanhempana kuuluu pitää huolta siitä, että lapset kokee olevansa turvassa. 

Sun reaktio ei ole varsinaisesti ns normaali reaktio tälläseen vaan todella vahvan kuulonen kun et pystyny hillitsemään itseäs lasten nähden yhtään, etkä esim poistumaan tilanteesta jonnekin missä lapset ei nää. Se kertoo siitä, että sulla on mielenterveyden kanssa työstettävää. 

Sun miehen teko oli kamala ja aivan hirveellä tavalla huonossa tilanteessa sait kuulla siitä, mutta se on asia jolle et enää voi mitään. Se mille voit jotain on huolehtia itestäs ja korjata vahingot jotka tästä reaktiosta aiheutui. Tiedän, että se kuulostaa epäreilulta, että toinen on tehnyt sulle jtn noin kamalaa ja sä joudut paikkailemaan. Mutta tää tilanne myös näytti sulle, ettet oo tasapainossa ja sun on aika hoitaa itseäsi, jotta voit hoitaa lapsias.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten tehtävä ole kannatella ja hoivata vanhempia. 

Aloituksen kertomus on puistattava ja vastuuton ja jättää lapsille elinikäiset traumat, jos noin on todellisuudessa tapahtunut. Vastuutonta ja huonoa vanhemmuutta. Puolison pettäminen ei ole lapsen syy. 

"itse ainakin hyperventiloin lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä". 

Miksi et vienyt lapsia turvaan?

Minulla on anoppi, joka vielä vuosikymmenien jälkeen humalapäissään itkee pojalleen miten häntä petettiin joskus vuonna käpy ja keppi. Ei mielestäni ole todellakaan normaalia että vanhempi oksentaa omaa pahaa oloa lapselleen.

Miksi se pettäminen nyt on noin kauheaa, että lasten nähden tarvitsee hyperventiloida?

Ymmärrän, että on pettymys, mutta kauhea vaikea tajuta, että omistat miehesi noin. 

Ei ihme, että petti. Kaikki varmaan olisi. 

En ymmärrä millaisesta kuvasta joku saa tuommoisen kohtauksen. Voihan olla väärinymmärtämistäkin. Ja kuka on niin törppö, että menee yllättäen jakelemaan jotain "pettämiskuvia"? 

Ei tietenkään lapsille kerrota. Aikuiset käsittelevät asiat keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi kertoa? Kyllähän tyhmempikin tajuaa että jotain kamalaa on tapahtunut, tuntuisi ihan hullulta pimittää sitä lapsilta. Tosin mulla ei ole lapsia.

 

Mietin kyllä että miten kaltaisesi hypervenitloija selviää vanhemmuudesta yleensä.

Ok, netissä vaan keskustelua ja satoja kommentteja joissa kaikki sitä mieltä että puolisoa ei saa mustamaalata.

en tiedä miten vanhemmuuteen liittyy, lasten kanssa tällaista ei ole tapahtunut, lapsia kuitenkin ollut jo vuosikymmeniä, miten ajattelit liittyvän vanhemmuuteen?

mistä lähtien totuuden puhuminen on ollut mustamaalausta? Sanakirjankin mukaan mustamaalaus on perättömien juttujen levittämistä.

 

Koska pettäjä ei halua että totuus hänen teoistaan tulisi julki.

"Jos perheessänne on lapsia, tulee heitä pyrkiä suojaamaan asialta parhaan kykynne mukaan. Lapset eivät ymmärrä tai pysty käsittelemään asiaa kuten te aikuiset. Jos lapsenne ovat kuulleet asiasta tai riitelyänne, on hyvä sanoittaa, että teillä aikuisilla on erimielisyyksiä, joita yritätte keskenänne selvitellä. On tärkeää korostaa, etteivät riidat ole heidän syytään. Kerro lapsille, että te vanhemmat yritätte parhaanne, ja asioista kerrotaan, jos/kun se koskettaa heitä. Jos koet, ettet kykene hoitamaan lapsiasi, pyydä apua läheisiltäsi tai kunnan sosiaalitoimesta."



https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/sinulle-jonka-puoliso-on-ollut-usk…

Teini-ikäiset kyllä vaistoavat mistä kysymys. Ja nuoremmatkin. Lapset vaistoavat aina vanhempien parisuhteen tilan. He tietävät aina milloin vanhemmat eivät ole onnellisia. Joten totuus vaan julki.

Niln. Tärkeintä on että jommankumman vanhemman toista kohtaan suorittama väkivalta vaan hyssytellään pois. Ei saa puhua lapsille koskaan vaikka olisikin kotona musta silmä. Ei tietenkään. Koska väkivallan tekijän kulisseja pitää suojella viimeiseen asti.

Ei lapsille kuulu, varsinkaan pienille, vanhempien parisuhteen yksityiskohdat. Ei  lapset osaa sellaisia asioita mitenkään käsitellä kun eivät ole itse vielä edes seurusteluikäisiä. Myös teineille jotka jo ymmärtävät se voi olla todella ahdistavaa kun tietää liikaa vanhempien seksielämästä ja muista ongelmista. Voi kertoa että on ongelmia, mutta ei tarkemmin, ne on parisuhteessa yksityisasioita. 

En ymmärrä minkälaiset ihmiset ajattelevat että on hyvä idea kertoa lapsille kaikki, lapsen iästä riippumatta. Ap:n lapset voi olla vaikka taaperoita.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsille kuulu, varsinkaan pienille, vanhempien parisuhteen yksityiskohdat. Ei  lapset osaa sellaisia asioita mitenkään käsitellä kun eivät ole itse vielä edes seurusteluikäisiä. Myös teineille jotka jo ymmärtävät se voi olla todella ahdistavaa kun tietää liikaa vanhempien seksielämästä ja muista ongelmista. Voi kertoa että on ongelmia, mutta ei tarkemmin, ne on parisuhteessa yksityisasioita. 

En ymmärrä minkälaiset ihmiset ajattelevat että on hyvä idea kertoa lapsille kaikki, lapsen iästä riippumatta. Ap:n lapset voi olla vaikka taaperoita.

Ikätasoisesti voi puhua, varsinkin teineille jos kysyvät. Pettäjät tietenkin haluavat säilyttää asiat salaisuutena hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Niln. Tärkeintä on että jommankumman vanhemman toista kohtaan suorittama väkivalta vaan hyssytellään pois. Ei saa puhua lapsille koskaan vaikka olisikin kotona musta silmä. Ei tietenkään. Koska väkivallan tekijän kulisseja pitää suojella viimeiseen asti.

Tietenkin näin. Asiat pitää laittaa aina maton alle. Näin varmistetaan että lapsesta kasvaa tasapainoinen aikuinen. Epärehellisyyden ja salailun ilmapiiri on oiva ympäristö lapsille.

Entä jos olisitte avoimia lapsille? Lapset vaistoaa hyvin herkästi tunnelmat siellä perheessä. 

En tarkoita, että lapset pitää ottaa terapeutiksi tai kertoa heille likaiset yksityiskohdat mutta heille pitää tehdä selväksi, että nämä ovat aikuisten asioita, ei kuulu lasten ongelmiin.

Jos on noin pahaa tapahtunut ja esittää lapsille, että kaikki on hyvin, niin lapset vain oppii, että kaikki on hyvin kunhan vain kaikki feikkaa että kaikki on hyvin.

Mutta hei. Eihän nyt sitoutuneisuus, avoimuus ja rehellisyys asioista kuulu intohimoiseen rakkaussuhteeseen, sanovat. Sehän pilaa kaiken.

Mä löysin pyykkejä laittaessa miehen housujen taskusta kondomin. Kyllähän siinä muutama sydämen lyönti jäi välistä, mutta koska lapset pyöri jaloissa, en alkanut rääkymään, vaan kylmänrauhallisesti vaihdoin kumin tilalle ponnarin. En sanonut miehelle mitään. Kuumotelkoot siinä, olenko tajunnut vai en, ja mitä kumille tapahtui ja kuka laittoi taskuun ponnarin. Säästelen rahoja rauhassa omaa asuntoa varten, ja jonain päivänä vain lähden. Huoltajuusasiat aion hoitaa asiallisesti, lasten ei tarvitse olla sijaiskärsijöitä.