Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kertoisit lapselle, jos pettämisen jälkeen tulee nopeasti ero ja isä esittelee samantien uuden naispuolisen kaverin lapsille? Vai pidätkö lasta tyhmänä, joka ei osaa laskea 1+1?"

On eri asia pamauttaa lapsille että "isä pettää äitiä sen lumpun kanssa" kuin kertoa että "isä ja äiti eivät enää halua asua yhdessä ja isällä on nyt uusi ihmissuhde". Lapset sitten laskekoon sen 1+1 tuosta sen oman kehitystasonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Entä kun lapsikin pitää naista lumppuna? Älä edelleenkään pidä lapsia tyhminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kertoisit lapselle, jos pettämisen jälkeen tulee nopeasti ero ja isä esittelee samantien uuden naispuolisen kaverin lapsille? Vai pidätkö lasta tyhmänä, joka ei osaa laskea 1+1?"

On eri asia pamauttaa lapsille että "isä pettää äitiä sen lumpun kanssa" kuin kertoa että "isä ja äiti eivät enää halua asua yhdessä ja isällä on nyt uusi ihmissuhde". Lapset sitten laskekoon sen 1+1 tuosta sen oman kehitystasonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Ei tässä aloituksessa ole puhuttu sanamuodoista, vaan ylipäätään siitä, mihin parisuhde loppui. Pidätkö lasta niin tyhmänä, ettei hän tuossa tilanteessa osaa päätellä, miksi äiti ja isä eivät enää halua asia yhdessä?

En pidä lasta tyhmänä mutta sen nimenomaan pitääkin mennä niin että lapsi prosessoi sen asian itse omasta näkökulmastaan eikä niin että vanhempi omassa tunnekuohussaan sylkee sen oman tulkintansa lapsen päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kertoisit lapselle, jos pettämisen jälkeen tulee nopeasti ero ja isä esittelee samantien uuden naispuolisen kaverin lapsille? Vai pidätkö lasta tyhmänä, joka ei osaa laskea 1+1?"

On eri asia pamauttaa lapsille että "isä pettää äitiä sen lumpun kanssa" kuin kertoa että "isä ja äiti eivät enää halua asua yhdessä ja isällä on nyt uusi ihmissuhde". Lapset sitten laskekoon sen 1+1 tuosta sen oman kehitystasonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Entä kun lapsikin pitää naista lumppuna? Älä edelleenkään pidä lapsia tyhminä.

No lapsi saa pitää lumppuna mutta sitten se on sen lapsen oma näkemys eikä näkemys jonka äiti on halunnut hänelle tunnekuohussaan antaa. Tässä on iso ero. 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti vastaa: en kertoisi lapsille pettämisestä, en ainakaan ap:n kuvaamassa tilanteessa, jossa asia on tullut juuri tietoon. Tuskin tiedät, ap, vielä itsekään, mistä on kyse? Olisi turhaa ja julmaa altistaa lapset asian akuutille läpikäynnille. Jos olet itse asia äärellä aivan kaaoksessa, järjestä lapset toisaalle ja käsittele asiaa itseksesi sen verran esim. ystävän, ammattiavun sekä mielellään myös miehesi kanssa, että pääset pahimman kuohun yli.

Vanhempien parisuhteen ongelmat eivät kuulu lapsille. Mahdolliset kriisit pitää osata käsitellä siten, että niistä pystyy tarvittaessa puhumaan rauhallisesti ja harkiten, lapsen ikätason mukaisesti. Ymmärtän kyllä, että tämä on paljon vaadittu. Silti toivoisin hartaasti, että lapsia tehneet aikuiset ihmiset ymmärtäisivät vastuunsa ensisijaisesti vanhempina lapsilleen, ja osaisivat ratkaista kriisejä siten, ettei lasten turvallisuudentunnetta rikottaisi.

Pettämisestä yh

Oli tuo kirjoittaja oikeasti terapeutti tai ei, on kommentissa ihan hyviä pointteja. Ap ei ole edes puhunut puolisonsa kanssa asiasta, joten ei todellakaan olisi mielestäni kohtuullista alkaa lapsille purkaa tilannetta.

"Tieto siis tuli kuvan muodossa kännykkään yhtäkkiä aamupalalla tuttavalta." Millainen kuva se oikein oli, kun sai aikaan niin vahvan reaktion ja että pelkästään sen perusteella olisi lapsille valmis kertomaan pettämisestä? 

Ei lasten tehtävä ole kannatella ja hoivata vanhempia. 

Aloituksen kertomus on puistattava ja vastuuton ja jättää lapsille elinikäiset traumat, jos noin on todellisuudessa tapahtunut. Vastuutonta ja huonoa vanhemmuutta. Puolison pettäminen ei ole lapsen syy. 

"itse ainakin hyperventiloin lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä". 

Miksi et vienyt lapsia turvaan?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi pitäisi suojella pettäjää. Jos aikuinen ihminen mokaa ja rikkoo perheensä, niin minusta moisesta vastuuttomuudesta ei auta kuin kantaa seuraukset.

Jos meille kävisi noin sanoisin varmaan lapsille, että toinen teki sellaisen asian, joka meillä rikkoi aikuisten parisuhteen luottamuksen enkä pysty antamaan sitä anteeksi niin, että voisimme jatkaa yhtenä perheenä.

Turha lätistä mistään rakkauden loppumisesta tai muusta, kun ei tällaisessa tilanteessa ole kyse siitä. Säästäisin lapset turhalta tiedolta, mutta vastaisin mahdollisiin kysymyksiin ja en myöskään valehtelisi.

Ei ainakaan pienempi lapsi ymmärrä höpinöitä aikuisten parisuhteen luottamuksesta. Lapsilla rupeaisi varmaan mielikuvitus lentämään siitä, että mitä kauheaa on oikein tapahtunut. 

Joiltain puuttuu ymmärrys nimenomaan siitä, miksi totuuden pamauttaminen on niille lapsille haitallista. Se ns lätiseminen voi todellakin olla niille lapsille parempi juttu, vaikka äippää kiukuttaisiskin.

Vierailija kirjoitti:

Et voi vaikuttaa isän käytökseen. Omaasi voit, sekä siihen, miten reagoit toisten toimiin. Jos ajattelet, että puolisosi on petoksellaan ansainnut tulla paljastetuksi myös lapsilleen, on motiivisi kosto. Silloin sinun valitsemasi toimintatapa rikkoo lasten psyykettä täysin turhaan.

Jos isä haluaisi väistämättä esitellä uuden ihmisen heti, pitäisi tämän ihmisen ilmaantuminen lasten elämään jotenkin sanoittaa lapsille, totta kai. Puhuisin tuosta ihmisestä isän ystävänä. Kertoisin, että aikuiset eivät välttämättä halua elää yhdessä koko elämäänsä, siksi isä/äiti on muuttanut toisaalle. Vanhemmuus tai rakkaus lapsiin ei kuitenkaan lakkaa.

Kannattaa pohtia läpi se, mitä saavuttaisit pettämisestä lapsille puhumisesta. Mitä hyvää siitä lapsille seuraisi? Mitä huonoa? Ole rehellinen itsellesi: purkaisitko kertomalla vain omaa tuskaa ja vihaasi miestä kohtaan lasten kustannuksella?

Vihan ja pettymyksen tunteet ov

Jos ajatellaan äkillistä erotilannetta, se saattaa lapsille (ja toki sille petetylle) tulla ihan puskista. Kaikki on kotona vaikuttanut olevan hyvin, kunnes yhtäkkiä vanhemmat ilmoittavat, että päättävät erota, koska "eivät enää halua asua yhdessä". Miten se tilanne näyttäytyy sille lapselle, ennalta arvaamatta ilman mitään varoitusmerkkejä (riitoja, kireää tunnelmaa tms.) kaikki kääntyy ihan päälaelleen? Lapselle jää vanhempien parisuhteesta vahva muistijälki ja malli, mitä se opettaa jos asiaa silotellaan eikä asiaa avata totuudenmukaisesti? Lapsi tajuaa kyllä kasvettuaan, ja ymmärtää silloin myös miten asia on hänelle esitetty.

Vai voisko se pettäjä ihan ite huolehtia suhteestaan lapseen. Kertomalla miten kukaan ei ole täydellinen ja hän mokasi tekemällä toiselle tosi kurjan teon, mutta lasta hän rakastaa samalla tavalla kuin ennenkin. Koska näinhän se on.

Lapset on osallisia perheen hajoamiseen. He tietävät kyllä missä mennään, joten miksi hyssytellä ja tehdä elämästä hankalaa. Tosiasiat on syytä kertoa, jos esim pari päätyy eroon. Jos rakkautta ja anteeksiantoa riittää niin silloinhan ei ole syytä perhettä hajottaa eikä lapsillekaan kertoa parin yhteisiä asioita. 

Mun äiti harrasti noita "kohtauksia", itki, huusi ja piehtaroi lattialla, kun isä petti, ja muistan kun eilisen päivän, vaikka tapahtui 70-luvulla. 

Ihan kuin se olisi ollut meidän lasten syy ja oltiin tilanteessa hämmentyneitä ja pelokkaita, kuoleeko äiti. 

Ja sitten kun niitä tapahtui toistamiseen, tuli inho, kun äiti pyöri vain oman navan ja tunteita vallassa ja ulkoisti meidät lapset, kun meillä ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa vanhempien suhteeseen. 

Ap. tapauksessa hän siirtää parisuhde ongelmat lastensa ratkaistavaksi ja kannettavaksi, vaikka puolisot pitäisi käsitellä keskenään, eikä sotkea siihen viattomia lapsia. Lapsihan on lojaali molemmille vanhemmille. 

Ihan hirveä traumaattinen tilanne lapsille ja varmasti muistavat elinikänsä. 

Miksi ihmeessä et jättänyt vain lapsia ja poistunut tilanteesta, jos olit noin tunnekuohun vallassa ja siirtynyt toiseen tilaan?

Ei lapsen kehityksen huomioon ottaen lapset voi käsitellä noin suuria tunnekuohuja, ettei äiti saa tunnekuohultaan edes happea, eikä vanhempi voi käyttäytyä noin, vaikka puoliso olisi kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan sama mitä kerrot lapsille tuon näytöksen jälkeen. Kasvuympäristö ei ole selkeästi stabiili kun saat tuollaisen kohtauksen lapsien edessä.

Jos tämä viittaa hyperventilaatioon niin on kyllä täydellisen tietämätön kommentti! Toiset ovat herkempiä hyperventiloimaan kuin toiset ja tuskin kukaan haluaa sairastua esimerkiksi paniikkihäiriöön. Tärkeämpää on rauhoitella lasta (heti kun pystyy puhumaan) että ei ole hätää, tämä menee puolessa tunnissa ohi. Meillä on ainakin hengitetty paperipussiin vuosikaudet ja lapsi on ihan normaali. Minulla on äitinä monta psykiatrista diagnoosia ja ei ole vielä kukaan ammattilainen kertonut että hyperventilaatio vahingoittaa lasta. 

Todella outoa käytöstä ja apua pitää hakea jos ei itseään saa hillittyä vaan saa tuollaisia kohtauksia, ei ole aikuisten käytöstä ja pitää lapset viedä turvaan. Lapsille on turha kertoa pettämistä ennen kuin ovat aikuisia, omaa katkeruutta ei lapsille esitellä. Ja jos tuollaisen kohtauksen jälkeen kerrot lapsille, lapset valitsee sen pettäjän mieluummin kuin hullun.

Vierailija kirjoitti:

Et voi vaikuttaa isän käytökseen. Omaasi voit, sekä siihen, miten reagoit toisten toimiin. Jos ajattelet, että puolisosi on petoksellaan ansainnut tulla paljastetuksi myös lapsilleen, on motiivisi kosto. Silloin sinun valitsemasi toimintatapa rikkoo lasten psyykettä täysin turhaan.

Jos isä haluaisi väistämättä esitellä uuden ihmisen heti, pitäisi tämän ihmisen ilmaantuminen lasten elämään jotenkin sanoittaa lapsille, totta kai. Puhuisin tuosta ihmisestä isän ystävänä. Kertoisin, että aikuiset eivät välttämättä halua elää yhdessä koko elämäänsä, siksi isä/äiti on muuttanut toisaalle. Vanhemmuus tai rakkaus lapsiin ei kuitenkaan lakkaa.

Kannattaa pohtia läpi se, mitä saavuttaisit pettämisestä lapsille puhumisesta. Mitä hyvää siitä lapsille seuraisi? Mitä huonoa? Ole rehellinen itsellesi: purkaisitko kertomalla vain omaa tuskaa ja vihaasi miestä kohtaan lasten kustannuksella?

Vihan ja pettymyksen tunteet ov

minusta sinä sekoitat tunteet ja faktan. Asiat voi kertoa vihaisesti ja kostonhimoisesti, tai asiat voi kertoa faktana, kuinka tapahtui. Ei kaikki ihmiset niitä sekoita,

Riippuu vähän minkä ikäinen lapsi, kyllä nyt joku teini ymmärtää jos sanoo että eron syy on pettäminen, mutta pienelle lapselle selitetään että joskus perheet vaan päättää erota...

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveä traumaattinen tilanne lapsille ja varmasti muistavat elinikänsä. 

Miksi ihmeessä et jättänyt vain lapsia ja poistunut tilanteesta, jos olit noin tunnekuohun vallassa ja siirtynyt toiseen tilaan?

Ei lapsen kehityksen huomioon ottaen lapset voi käsitellä noin suuria tunnekuohuja, ettei äiti saa tunnekuohultaan edes happea, eikä vanhempi voi käyttäytyä noin, vaikka puoliso olisi kuollut. 

No kuolema nyt on vähän eri asia kuin pettäminen. Ja silloin voisi jopa noin reagoida. Ja sen jälkeen olisi syytä hankkia apua itselleen.

Ja aloittajan tulisi kyllä nyt itsekin hyvin äkkiä varata lääkäriin aika ja kertoa että ei kykene hallitsemaan yhtään tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan sama mitä kerrot lapsille tuon näytöksen jälkeen. Kasvuympäristö ei ole selkeästi stabiili kun saat tuollaisen kohtauksen lapsien edessä.

 

Jos tämä viittaa hyperventilaatioon niin on kyllä täydellisen tietämätön kommentti! Toiset ovat herkempiä hyperventiloimaan kuin toiset ja tuskin kukaan haluaa sairastua esimerkiksi paniikkihäiriöön. Tärkeämpää on rauhoitella lasta (heti kun pystyy puhumaan) että ei ole hätää, tämä menee puolessa tunnissa ohi. Meillä on ainakin hengitetty paperipussiin vuosikaudet ja lapsi on ihan normaali. Minulla on äitinä monta psykiatrista diagnoosia ja ei ole vielä kukaan ammattilainen kertonut että hyperventilaatio vahingoittaa lasta. 

Sairaskohtaukset ovat kuitenkin eri asioita, kun olla tunnekuohussa. Ja niinkuin itsekin sanoit, tärkeintä on rauhoitella lasta, ettei ole mitään hätää ja tämä menee ohi. Näin ei ollut kuitenkaan ap. tauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän minkä ikäinen lapsi, kyllä nyt joku teini ymmärtää jos sanoo että eron syy on pettäminen, mutta pienelle lapselle selitetään että joskus perheet vaan päättää erota...

Mä en lähtökohtaisesti valehtele lapsille.

Itsekin toimisin näin.

Monesti se pettäminen voi johtaa uuteen suhteeseen.Nuori on voittanut itsekin jo huomataan että jotain on ollut tekeillä perheessä pidemmän aikaa.

Asioissa ei tietenkään mennä yksityiskohtiin.

Nuoret käsittelee itsekin jo samoja tilanteita omassa elämässään. Siks avoimuus on vaan hyvä asia.

Pettäjät on tunteettomia sikoja jotka eivät edes pysty tuntemaan empatiaa. Tunnekuolleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ihan sama mitä kerrot lapsille tuon näytöksen jälkeen. Kasvuympäristö ei ole selkeästi stabiili kun saat tuollaisen kohtauksen lapsien edessä.

 

Jos tämä viittaa hyperventilaatioon niin on kyllä täydellisen tietämätön kommentti! Toiset ovat herkempiä hyperventiloimaan kuin toiset ja tuskin kukaan haluaa sairastua esimerkiksi paniikkihäiriöön. Tärkeämpää on rauhoitella lasta (heti kun pystyy puhumaan) että ei ole hätää, tämä menee puolessa tunnissa ohi. Meillä on ainakin hengitetty paperipussiin vuosikaudet ja lapsi on ihan normaali. Minulla on äitinä monta psykiatrista diagnoosia ja ei ole vielä kukaan ammattilainen kertonut että hyperventilaatio vahingoittaa lasta. 

Itseasiassa vanhempien mielenterveys ongelmat vahingoittaa lasta, lapsi tottuu asioihin, pitää niitä normaalina osana elämää, vaikka ei se ole normaalia, nuorena/aikuisena hän joutuu vasta työstämään näitä lapsuuden tapahtumia kun saa elämänsä vertailukohtia.

Mun äiti on juuri samanlainen mielenterveys potilas kuin sinä, mikään mikä liittyy sairauteen ei muka ole voinut meitä lapsia traumatisoida, hänellä on oikeus elää niinkuin elää ja lapset on ollut hänen tukijoita. En ole pitänyt häneen vuosiin yhteyttä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät on tunteettomia sikoja jotka eivät edes pysty tuntemaan empatiaa. Tunnekuolleita.

No aloittajan käytös on sellaista että en ihmettele miehen etsivän tasapainoisempaa naista. Ei tuollainen ole tervepäisen ihmisen käytöstä, edes tunnekuohussa.