Menen työterveydessä puhumaan omasta masennuksestani ja hoitaja alkaa samantien puhumaan pillereistä?

Juuri näin

Saahan sitä puhua vaikka ja mitä mutta ei se hoitaja sulle mitään pillereitä kirjoita.

Niin, pillereillä Suomen terveydenhuolto kaiken hoitaa. Masennuslääkkeet ne kipupotilaatkin tässä idioootti yhteiskunnassa saa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, pillereillä Suomen terveydenhuolto kaiken hoitaa. Masennuslääkkeet ne kipupotilaatkin tässä idioootti yhteiskunnassa saa.

Niin, oli kyseessä henkinen tai fyysinen kipu siihen määrätään mielialalääke. Rauhoittavia ja opiaatteja kun ei saa enää määrätä (hyvin harva lääkäri uskaltaa tuota uhmata ja nuoremmat lääkärit on ihan koulutettukin niin että kaikki jäävät koukkuun, älä määrää.)

Eksän vainoamisesta ahdistuneisuushäiriö, diagnoosi "masennus" ja lääkkeet. 2v käytön jälkeen +30 kg, onneksi tajusin lopettaa. Nyt -5kg pois ja vielä 25 kg pitää laihduttaa. En suosittele kenellekään noita lääkkeitä

Minä olen parantunut lääkityksellä masennuksesta. Citalopram, jos jotakuta kiinnostaa. Jaksan nykyään olla oma itseni ja osallistun elämään kaikilla osa-alueilla. Oli muuten halpaa verrattuna terapiaan, joten en voi olla kuin tyytyväinen.  N53

Ihan hiton moni on parantunut lääkkeillä. Lääkevastaisten jankutuksessa näkyy kyvyttömyys ymmärtää että moni saa niistä valtavan hyödyn. Voi se olla tiedon puutettakin. Itsellä vakavat ongelmat ja huono olla niin ymmärrettävästi voi vakavissaan luulla ettei lääkkeistä ole "mitään hyötyä".

Onko työterveytesi osakeyhtiö? He näkee sinussa vain rahastamisen mahdollisuuden, saavat varmasti lääkeyhtiöiltä osinkoja jos saavat kaupattua sulle mitä tahansa lääkkeitä...

Pitäkää mielessänne, työterveydet eivät ole sinun puolellasi, vaan työnantajan ja muuten he näkevät sinut vain rahastamisen kohteena. Mikään sairaus ei ole koskaan työperäistä vaan itse olet syyllinen sairauteesi ja sulle määrätään kalliita lääkkeitä, joita et tarvitse, mutta työterveyden osakkeenomistajat taputtavat käsiään saadessaan lisää fyrkkaa itselleen.

Täysin mätä systeemi joka joutaisi romuttaa kokonaan pois.

Kyllä mua on auttaneet pillerit vakavassa/keskivaikeassa masennuksessa ihan älyttömästi. Yli 20 vuotta kieltäydyin syömästä kun pelkäsin sivuoireita (mikä muuten kuuluu masennuksen taudinkuvaan). Sitten lopulta ajattelin, että olo on jo niin hirveä, että on aika vähän menetettävää ja päätin kokeilla.

Aloin voida paremmin jo parissa viikossa, nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, että koen onnellisia hetkiä ensimmäistä kertaa elämässäni. En ainakaan muista moista kokemusta ajalta ennen lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hiton moni on parantunut lääkkeillä. Lääkevastaisten jankutuksessa näkyy kyvyttömyys ymmärtää että moni saa niistä valtavan hyödyn. Voi se olla tiedon puutettakin. Itsellä vakavat ongelmat ja huono olla niin ymmärrettävästi voi vakavissaan luulla ettei lääkkeistä ole "mitään hyötyä".

Pelkkää mutuahan sinäkin vaan viljelet. "Ihan hiton moni" parantunut lääkkeillä, jep jep. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hiton moni on parantunut lääkkeillä. Lääkevastaisten jankutuksessa näkyy kyvyttömyys ymmärtää että moni saa niistä valtavan hyödyn. Voi se olla tiedon puutettakin. Itsellä vakavat ongelmat ja huono olla niin ymmärrettävästi voi vakavissaan luulla ettei lääkkeistä ole "mitään hyötyä".

Pelkkää mutuahan sinäkin vaan viljelet. "Ihan hiton moni" parantunut lääkkeillä, jep jep. 

Kyllä lääke noin joka viidettä auttaa enemmän kuin plasebo, eli monia on auttanut. Masennukseen auttaa plasebo noin 40 %:ia, eli sokeripilleri ilman vaikuttavaa ainetta. Ja keskinärin noin 20 %:lla diagnosoitu masennus katoaa parissa kuukaudessa ilman mitään toimia.

Tehokkainta on kun tekee myös elämäntapamuutoksia. Eli nukkuu ja liikkuu enemmän. Käyttää vähemmän päihteitä eikä suurkuluta kahvia, mikä vie yöunet.

Kyllä minä hoitajana aloitan aina mieliala ja jaksamisongelmien kohdalla kysymällä miten potilas syö ja nukkuu. Kokeeko potilas että hänellä on elämässään mielekästä tekemistä ka sisältöä.  Lisäksi kysyn onko elämässä tapahtunut merkittäviä muutoksia/ tunnistaako potilas jonkin tietyn asian laukaisseen oireilun tai kuormittaneen tavallista enemmän. Kysyn onko potilaalla jonkinlainen ajatus siitä, mikä syy voisi olla masennusken taustalla. Jos elämäntavat on kunnossa, ihmissuhteIssa ei ole merkittäviä kuormittavia haasteita, työelämässä ei ole potilaan arvioimana tapahtunut sellaisia muutoksia jotka voisivat vaikuttaa tilanteeseen, eikä muutakaan selkeää syytä löydy, kysyn yleisemmin arjenhallinnasta. Onko potilaalla aina ollut haasteita suunnitella arkensa toimivaksi, hoitaa elämässään juoksevia asioita, pitää koti järjestyksessä jne. Onko hänellä taipumusta väsyä normaalista arjesta tavallista enemmän, onko isommassa porukassa vaikeaa seurata keskustelua, oliko ehkä koulussa vaikeaa kuunnella opettajan ohjeita yleisesti koko luokalle annettuna, onko vaikeuksia saattaa erilaiset tehtävät ja asiat loppuun, ja onko tunne että elämä on jatkuvasti vähän kaoottista eikä sitä saa hallintaan/ järjestykseen. Näitä kysyn siksi, että joskus selittämättömän uupumisen ja mielialan laskun takana voikin olla hoitamaton add. Vasta kun muut mahdolliset tekijät on suljettu pois, tai jos niitä on, ne on hoidettu kuntoon, voi mieliala lääkitys tulla kyseeseen. Tai voi toki olla tarve muun ohella aloittaa lääke, vaikka selviäisikin että on selittäviä tekijöitä, mutta silloin myös niihin masennusta aiheuttaviin ja ylläpitäviin syihin on puututtava .

Meillä työterveys ei anna pillereitä, käteen tulee uni- ja liikuntaohjeet ja lisäksi pitää mennä ravitsemusterapeutille. Terveydenhoitaja ilmoittaa, että pitää itse toimia, vaikka minä haluan lääkkeet ja sairausloman.

Suomen terveydenhoito on lääkefirmojen renki, Ei täällä syytä hoideta vaan oiretta pillereillä !

Ei sellaiseen ole resursseja. Terveyden hoitaminen ja ennaltaehkäisy kuuluu sinulle itsellesi. Vastaanotolla hoidetaan sairautta. Se on kuitenkin heidän ydinalueensa. Olen itse ollut keskivaikeasti masentunut. Ahdistus, väsymys ym olivat tosi rankkoja oireita. En kokenut itse tarvetta puhumiselle, vaan riittää kun lääkitys saadaan kuntoon. Lopulta paranin. Jos haluat terapiaa niin käsittääkseni sinne ei pääse jos ei ole hoitosuhdetta lääkäriin ja lääkitystä. Mitä joku sairaanhoitaja voi tehdä puhumalla? Mitä tulee elintapahoihin, niin jokaisen ihmisen mielenterveys voi järkkyä vaikka eläisit kuinka terveelisesti. Lääkitystä voi aina edes kokeilla, ja kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä hoitajana aloitan aina mieliala ja jaksamisongelmien kohdalla kysymällä miten potilas syö ja nukkuu. Kokeeko potilas että hänellä on elämässään mielekästä tekemistä ka sisältöä.  Lisäksi kysyn onko elämässä tapahtunut merkittäviä muutoksia/ tunnistaako potilas jonkin tietyn asian laukaisseen oireilun tai kuormittaneen tavallista enemmän. Kysyn onko potilaalla jonkinlainen ajatus siitä, mikä syy voisi olla masennusken taustalla. Jos elämäntavat on kunnossa, ihmissuhteIssa ei ole merkittäviä kuormittavia haasteita, työelämässä ei ole potilaan arvioimana tapahtunut sellaisia muutoksia jotka voisivat vaikuttaa tilanteeseen, eikä muutakaan selkeää syytä löydy, kysyn yleisemmin arjenhallinnasta. Onko potilaalla aina ollut haasteita suunnitella arkensa toimivaksi, hoitaa elämässään juoksevia asioita, pitää koti järjestyksessä jne. Onko hänellä taipumusta väsyä normaalista arjesta tavallista enemmän, onko isommassa porukas

Voi olla muutenkin tosi korkea kynnys hakea apua masennukseen. Kun viimein saa aikaiseksi mennä, niin pitäisi ensimmäisellä kerralla avautua jollekin hoitajalle kaikista aroimmista ongelmistaan ja joka vielä kirjaa kaiken kantaan. Ei tule mitään. Aivan liian iso stressi. Oireista voin maksimissaan kertoa ja jos haluan lääkitystä niin toivon että se otetaan vakavasti.

Masennusta on niin monenlaista. Lievään masennukseen auttaa usein nuo elämäntapamuutokset ja lyhytterapia, eikä tarvita lääkkeitä. Keskivaikeaan toimii useimmiten parhaiten lääkehoidon ja terapian yhdistelmä. Vaikeisiin masennusoireisiin tarvitaan aina lääkkeet, ja terapian ja elämäntapamuutosten aika tulee vasta sitten kun on voimia käsitellä asioita terapiassa ja resursseja tehdä elämäntapamuutoksia. 

Masennus ei ole vain yksi sairaus, siksi siihen on monenlaisia hoitopolkuja. Jos työterveyshoitaja alkoi heti ensimmäisellä tapaamisella puhua pillereistä, niin kannattaa varmaan kysyä häneltä, mikä tässä oli ajatuksena, että miten hän suunnitteli tämän hoitopolun. Ehkä ajatuksena oli saada ensin ensin pahimmat oireet pois lääkityksen avulla, jotta sen jälkeen jaksaa keskittyä paremmin terapiaan ja elämäntapoihin? Ehkä hän jopa kirjasi sen suunnitelman Kantaan?

Masennus ei varsinaisesti elämäntavoista johdu, vaan pikemminkin monesti esimerkiksi se, ettei jaksa ulkoilla tai huolehtia syömisestä, johtuu masennuksesta. Silloin ei ole kovinkaan järkevää alkaa ohjata ihmistä ulkoilemaan tai syömään terveellisesti, vaan ensin pitää hoitaa se masennus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta auttaa kaikkeen!

 

Jos on oikeasti masentunut, ei voimia liikkumiseen tai ulkoiluun ole. Jos on, niin kyse on silloin uupumuksesta tai alakulosta.

Seli seli. Lihavuus lisää masennusta JA tekosyiden keksimistä. Masentunut voi velloa itsesäälissä vaikka kymmeniä vuosia ja identifioda itsensä masentuneeksi, jonka vuoksi ei tarvitse jaksaa mitään tai ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä kaiken sen, minkä itse pystyy sen eteen, että oma elämä alkaisi tuntumaan hyvältä. Se, että peilistä katsoo huonokuntoinen ja epähygieeninen ihminen, masentaa entisestään.

Oikeasti tätä pitäisi kaikkien masentuneiden kokeilla: lisää liikuntaa, lenkkiely kuntosali tms. Osta uudet kivat vaatteet vanhojen rytkyjen tilalle, käy leffassa, näe kavereita, käy ulkona lounaalla, hemmottele välillä itseäsi. Masentaako työ? Ala etsimään uutta työtä jne. Ota ohjat omasta elämästäsi.

T. Entinen vaikeasti masentunut.

Olen nelikymppisenä hyvässä kunnossa, vaikka elän melko epäterveellisesti ja teen raskasta epäsäännöllistä työtä. Lisäksi nukun ja syön huonosti. Reilu parikymppisenä olin hyvin uupunut, masentunut ja ahdistunut, vaikka olin hoikka, tein paljon vähemmän työtä joka oli säännöllistä. Ei ollut sairauksia ja nukuin paremmin jo ikäni puolesta. Se ei ole oikein aloittaa masennuksen hoitamista jostain liikunnasta tai ruoasta syyllistämällä. Eivät ne ole asioita jotka ovat ongelmien ytimessä.