Menen työterveydessä puhumaan omasta masennuksestani ja hoitaja alkaa samantien puhumaan pillereistä?

hyvä kysymys

Miksi pitäisi mennä jonnekin?

Työterveyden resursseja ei kulu kun tyrkätään pillerit

Ei lääketeollisuuden tarkotus oo auttaa ihmistä, vaan saada siitä asiakas itselleen. 

Minä parannuin lääkkeillä, mutta sitähän täällä ei kukaan usko. Tietenkin pitäisi puhua taustoista. Mitä hoitoa haluaisit itse masennukseen?

Ei nykyään oikein saa muuta hoitoa. Toki jos sulla on rahaa niin voit pyytää psykoterapiaa. Mutta edes rahalla sitä ei noin vain saa vaan sinnekin on pitkä jono.

Liikunta auttaa kaikkeen!

Harmi juttu, mutta haluan sanoa tähän keskusteluun: olen itse käynyt työterveydessä jopa työpsykologilla, mutta mitkään pillerit ei tulleet puheeksi missään kohtaa. Koin saaneeni keskusteluapua.

Mitä muuta sinä odotit kuin pilleripurkin työterveydenhoidosta? Kaikki ei saa sitäkään, jos firma ei tarjoa työntekijöille laajaa terv.hoitoa. 

Terapiat ja sinun elmäntavat, eivät välttämättä edes kuulu työter.hoitoon, ellei työnantaja ja palveluita tuottava lääkärifirma ei siitä ole erikseen sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Harmi juttu, mutta haluan sanoa tähän keskusteluun: olen itse käynyt työterveydessä jopa työpsykologilla, mutta mitkään pillerit ei tulleet puheeksi missään kohtaa. Koin saaneeni keskusteluapua.

Samoin minulla hoito aloitettiin lyhyt psykoterapialla. Koska se ei auttanut sain lääkityksen (pyysin itse), joka vei pahimman yli. Söin lääkkeitä alle vuoden ja lopetin ne oltua terve n. 6 kk. Sain myös lähetteen psykiatrille ja kelan tukemaan psykoterapiaan. Terapeutin löytäminen vaati vähän vaivaa, mutta ei ollut mahdotonta. 

Ja sitten loukkaannutaan verisesti, jos hoitaja alkaa puhua elämäntavoista, kuten ravinnosta ja liikunnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Harmi juttu, mutta haluan sanoa tähän keskusteluun: olen itse käynyt työterveydessä jopa työpsykologilla, mutta mitkään pillerit ei tulleet puheeksi missään kohtaa. Koin saaneeni keskusteluapua.

Teillä työnantaja ja lääkäripalv. tuottaja ovat tehneet sopimuksen, johon kuuluu työpsykologiset palvelut ja firma maksaa, mutta näin ei ole suurimmalla osalla. 

Useimmilla kuuluu vain työhöntulotarkastus, ei sairauksien hoitoa, vaan ne hoidetaan julkisella. 

Meillä työnantaja maksaa 5 käyntiä psykologilla. Sen jälkeen on omillaan. Mitä sä odotit, että työnantaja maksaa sun terapian? Itse ne pitää maksaa ja on kallista. Ei köyhällä ole varaa sairastaa. Rikkaathan juoksee terapiassa kun niillä on varaa maksaa se, me muut joudutaan puputtamaan lääkkeitä. Hyvä niille joille ne auttaa, mutta kaikilla ne eivät auta ja sitten sitä on ihan heitteillä.

Yrittää roikottaa sua pillereillä vuoden pari ja sen jälkeen heivaa sut pihalle. Ottaa sen jälkeen uuden hepun masentumaan v**tumaiseen työpaikkaan, jossa on jatkuva kiire ja surkea palkka.

Ja minä en ole ikinä saanut pillereitä. Vaikka vuosien aikana olen muutaman kerran käynyt puhumassa. Tämä toki julkisella, jos töissä joskus olen, ei siellä ole kunnon työterveyshuoltoa. Ja olisin oikeasti halunnut joskus kokeilla lääkkeitä. 

Ne pillerit on sitä varten, että masennuksen eteneminen saataisiin poikki ja sen syveneminen estettyä. Sen jälkeen selvitetään, millaiset syyt masennukseen ovat johtaneet, ja pystyykö niille tekemään jotain. Tämä itsellä tapahtui mtk:n puolella. Itsellä sen hetkinen elämäntilanne oli aikamoista kaaosta ja palautumista ei tapahtunut edes pidemmällä aika välillä (puhutaan vuosista), edes uni ei ollut palauttavaa vaikka nukkui paljon. Ei siis ihme, että sairastuin. Onnekseni hain apua, sain apua ja ennen kaikkea otin avun vastaan. Myös oma päätös siitä, että ylipäätään haluaa voida paremmin auttoi toipumaan.

Mitään ohjeita ja neuvoja en myöskään saanut hoitajalta enkä lääkäriltä tai ne olivat hyvin minimaalisia ja askeleet pieniä. Pyrkimyksenä on paluu takaisin normaaliin arkeen, sillä se yleensä on toipumisen kannalta paras vaihtoehto. Jos arjessa on kuormittavia tekijöitä ja niille pystyy tekemään jotain, niin tuumasta toimeen ja alkaa järjestelemään asioita parempaan suuntaan. Joillakin taasen elämässä on tekijöitä, jotka laukaisevat masennuksen aina uudestaan. Mulla toipumisprosessi oli TO-DEL-LA hidas ja kesti kolmisen vuotta. Se on yhtäaikaa helpotus ja piinaava kokemus, ja sen aikana tulee takapakkeja ja edistymistä, mutta samalla siinä toipumisen vauhdissa pysyy mukana.

Mut joo olen samaa mieltä, että lääkkeiden tarjoaminen ei saisi olla ensisijainen vaihtoehto.

Kysymyksenä esitän ap:lle: mitä haluat ja toivot juuri nyt?

Terveisin masennuksen sairastanut ja siitä tervehtynyt

Aivot tarvitsevat parempaa ravintoa kuin puhdistetut jauhot ja sokerit, ei pitäisi olla vaikea ymmärtää. Kalaöljyt ja muut kivennäis/hivenaineet ja vitamiinit pitävät terveyttä yllä mutta jos terveys on jo menetetty niin lääkäriin.

Ei ne saikkua anna ilman pillerireseptiä depikseen. Ei niitä pakko ole syödä reseptistä huolimatta.

julkisella puolella käytännössä pakotetaan syömään ssri-lääkkeitä ja muita

tasaajia. muuten ei edes aloteta mitään ja kiristetään rahojen menetyksellä samalla.

sairaaksi menny tuo julkinen puoli nykyään

Vierailija kirjoitti:

Liikunta auttaa kaikkeen!

Jos on oikeasti masentunut, ei voimia liikkumiseen tai ulkoiluun ole. Jos on, niin kyse on silloin uupumuksesta tai alakulosta.