Etätyössä koettu yhteisöllisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu meillä ainakaan. Ihmiset eivät kiireen vuoksi vastaa sähköposteihin. Teamsin chattiin voi joku olla vastaamatta vuorokauteen. Kerran viikossa on palaveri jossa käydään asiat läpi. Mä tunnen suurta työyksinäisyyttä ja kaipaan jopa toimistoa muutamaksi päiväksi viikossa. Tosin ei sekään onnistu kun tiimin jäsenet eri puolilla Eurooppaa. Ei tämä malli kyllä työtä ja sen sisältöä kehitä. Apua on vaikea saada keltään. 

Ja sun yksinäisyyden takiako muiden pitäs sinne toimistolle raahautua sua viihdyttää? Haista paska

Ei vaan minun on mielenterveyteni takia haettava uusia töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu meillä ainakaan. Ihmiset eivät kiireen vuoksi vastaa sähköposteihin. Teamsin chattiin voi joku olla vastaamatta vuorokauteen. Kerran viikossa on palaveri jossa käydään asiat läpi. Mä tunnen suurta työyksinäisyyttä ja kaipaan jopa toimistoa muutamaksi päiväksi viikossa. Tosin ei sekään onnistu kun tiimin jäsenet eri puolilla Eurooppaa. Ei tämä malli kyllä työtä ja sen sisältöä kehitä. Apua on vaikea saada keltään. 

Ja sun yksinäisyyden takiako muiden pitäs sinne toimistolle raahautua sua viihdyttää? Haista paska

Huomaan, että etänä oleminen on selvästi lisännyt sun empaattisuuttasi... eiku .. susta onkin tullut ihmistenvihaaja siellä kotona kökkiessäsi!

Vierailija kirjoitti:

Etätyöaika on ajanut mut yksinäisyyteen. Oon aina saanut hyvin työni tehtyä (henkilökohtainen tulospalkkio käytännössä joka vuonna), mutta kahvituntien ja ovensuurupattelun häviäminen on ajanut siihen, ettei töihin ole enää mukava mennä. Jos jään kotiin, olen yksinäinen, ja jos menen toimistolle, olen sielläkin yksinäinen.

Mulla on perhe ja kavereitakin, mutta ainakin mä tarvitsen muitakin ihmisiä arkeeni kuin vain miehen ja lapset. Kavereita näen ehkä kolmen viikon välein eikä se ei oikein riitä täyttämään työkaverien jättämää aukkoa.

Mä niin nautin etätöistä. Kymmeniä vuosi piti raahautua toimistolle ja se vitutti niin perkeleesti. Kahvitauollakaa voinu olla tauolla ko joku pirkko selitti lomasuunnitelmista tai lasten hampaiden lähtemisestä. Nykyään ei tartte olla missää tekemisissä muide kanssa kuin verkon yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu meillä ainakaan. Ihmiset eivät kiireen vuoksi vastaa sähköposteihin. Teamsin chattiin voi joku olla vastaamatta vuorokauteen. Kerran viikossa on palaveri jossa käydään asiat läpi. Mä tunnen suurta työyksinäisyyttä ja kaipaan jopa toimistoa muutamaksi päiväksi viikossa. Tosin ei sekään onnistu kun tiimin jäsenet eri puolilla Eurooppaa. Ei tämä malli kyllä työtä ja sen sisältöä kehitä. Apua on vaikea saada keltään. 

Ja sun yksinäisyyden takiako muiden pitäs sinne toimistolle raahautua sua viihdyttää? Haista paska

Huomaan, että etänä oleminen on selvästi lisännyt sun empaattisuuttasi... eiku .. susta onkin tullut ihmistenvihaaja siellä kotona kökkiessäsi!

Oon aina vihannu ihmiste seurassa olemista. Muistan kuinka jo tarhaiässä mieluite tein itekseni juttuja.

Etänä on ihan ok olla, kun ei tarvitse aamuisin lähteä ajamaan töihin. Voi asua maallakin kauempana työpaikoista. Mutta tässä vuoden koko ajan kotona oltuani olen huomannut, että ei työyhteisö eivätkä toimintamallit kehity kuten silloin, kun sentään joskus näkisi työkaverin kasvotusten ja olisi vuorovaikutusta. Kirjoitin jo tuossa aiemmin, että kaikki ovat kiireisiä eikä apua saa keltään, kun laittaa chattia tai sähköpostia. Se voi tosin kertoa meidän työpaikan omista ongelmistakin eikä koske kaikkia. Tämä on start up -tyyppinen firma enkä näe kehittymistä valoisana johtuen juurikin tästä vuorovaikutusongelmasta.

Olen tehnyt etätyötä jo kymmenen vuotta. Ensin 2-3 päivää viikossa ja korona jälkeen lähes täysin kotoa käsin. 

Kollegani ovat ympäri Suomea. Lähin kollega on 200 km päässä, missä työskentelee myös esihenkilöni. 

Samaa työtä tekevien kanssa on viikoittaiset palaverit. Lisäksi teemme pari- ja tiimityötä, joiden parissa teemme yhteistyötä teamsin kautta. Työasioiden lisäksi vaihdamme välillä muitakin kuulumisia ja välillä on teams-kahveja. 

Kotikaupungissa on työnantajan toimitilat, joissa työskentelee virallisesti noin sata henkilöä ( pääasiassa etänä). Minulla ei ole mitään yhteisiä työtehtäviä heidän kanssaan. Eikä heillä välttämättä ole kovinkaan paljon yhteisiä työtehtäviä edes keskenään, koska työt on jaettu valtakunnallisesti. 

Käyn työpaikalla lähinnä tapaamassa mukavia ihmisiä, käymme yhdessä lounaalla, after workeilla jne 

Muutama tuttava ei ymmärtää, että miksi minua ei "pakoteta" toimistolle. Mitä ihmettä siellä tekisin, kun istuisin koko päivän yksin työstämässä projektejani tai sitten olisin teamsissa kollegoiden kanssa 

En ole kavereita hankkimassa van tekemässä töitä. Työkaverien kanssa on yhteistä vain se, että satutaan olemaan samassa työpaikassa. Inhottavaa, että sylivauvan tasolle jääneet pakottavat jotain yhteisöllisyyttä. Vihaan sinua, kollega, vaikka fyysisesti pakottaisitkin samaan tilaan "olemaan yhteisöllinen".

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt etätyötä jo kymmenen vuotta. Ensin 2-3 päivää viikossa ja korona jälkeen lähes täysin kotoa käsin. 

Kollegani ovat ympäri Suomea. Lähin kollega on 200 km päässä, missä työskentelee myös esihenkilöni. 

Samaa työtä tekevien kanssa on viikoittaiset palaverit. Lisäksi teemme pari- ja tiimityötä, joiden parissa teemme yhteistyötä teamsin kautta. Työasioiden lisäksi vaihdamme välillä muitakin kuulumisia ja välillä on teams-kahveja. 

Kotikaupungissa on työnantajan toimitilat, joissa työskentelee virallisesti noin sata henkilöä ( pääasiassa etänä). Minulla ei ole mitään yhteisiä työtehtäviä heidän kanssaan. Eikä heillä välttämättä ole kovinkaan paljon yhteisiä työtehtäviä edes keskenään, koska työt on jaettu valtakunnallisesti. 

Käyn työpaikalla lähinnä tapaamassa mukavia ihmisiä, käymme yhdessä lounaalla, after workeilla jne 

Muutama tutt

Meillä vilauteltiin toimistolle pakottamista mutta se loppui kun sanoin että sitten kaikki olisivat toimistolla etänä ja vihaisia johdolle. Tiedän kokemuksesta millaista on kun pakko lähityöpäivänä jopa vessat ovat varattuina koko päivän kun ovat ainoat paikat missä mahtuu olemaan rauhassa.

Aivan hyvin "yhteisöllisyyteen" riittää kerran viikossa oleva viikkopalaveri, missä saa kuulla kuinka Mirvan kissa oli taas viikonloppuna karannut, Harrin moottoripyörän vetoakseli ei vieläkään toimi ja loppuun Iivari pistää vielä kaikkien kaipaamat pikkutuhmat alapäävitsit. Toivotellaan hyvää alkavaa työviikkoa ja sen jälkeen pitkin viikkoa olevat teams-palaverit ovatkin sitten jo ihan itse työasiaa. Ne päivät kun joutuu toimistolla olla, on itselleni tuskaa. Iivarin pimppivitsit alkaa ihan oikeasti tulla korvista jo siinä puolen päivän maissa, eikä voisi enempää rasittaa Marian jo klo 9:30 alkanut jankkaaminen siitä, että mennäänkö syömään lounaaksi sushia vai nepalilaista. Itse kun yrität saada kuitenkin niitä töitä tehdyksi.

Olen itse tehnyt toimistotyötä jo yli 10 vuotta. Ekassa duunissa ennen c...vidia tehtiin pienessä tilassa avokonttorissa hirveään tahtiin töitä ja ei ollut oikein aika auttaa muita kun puhelin soi koko ajan. Tein 3-vuoroakin. Siellä oli huono ilmapiiri kiireellisyyden, ilkeiden esihenkilöiden ja muutaman laiskemman työnvälttelijän vuoksi. Sinänsä arvostin ekoina vuosina omaa pientä piiriäni ja siitä tulevaa yhteisöllisyyttä, mutta sekin jossain vaiheessa katosi kun porukkaa lähti firmasta pois, enkä ihmettele että lähti! Töitä oli liikaa ja palkka oli huono. Työ oli todella stressaavaa ja työntekijöitä on lähes koko ajan liian vähän. Välillä tuli uusia määräaikaisia hetkeksi, mutta ei pitkäksi aikaa. Palkkaus oli myös epäreilu/-tasainen, joillekin oli sovittu paljon parempi palkka vaikkeivät he edes olleet niin erikoisia työntekijöitä yms. Ja usein tultiin kysymään apua työasioissa kun olin nauttimassa PALKATTOMASTA ruokatunnistani.

Nykyisessä työssäni olen ollut muutamia vuosia. Tällä työnantajalla on mukamas todella kovat säännöt syrjimättömyyden suhteen ym. schaibaa. Olen siis tehnyt etää koko ajan lähes koko ajan. Ehkä muutama kerta vuodessa toimistolle. Erittäin mukavaa tehdä etää! Ei tarvii herätä aikaisin, syödä hirveällä kiireellä ja stressata työmatkaa yms. Ihanaa! Mutta sit toi yhteisöllisyys. No sehän riippuu vähän onko sulla sitä omaa "kuppikuntaa". No ei ole tässä työpaikassa, sillä aloitin etänä ja en hirveästi ole pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin kun oma tiimini on pieni eikä ole hirveästi yhteistyössä muiden kanssa. Ja ne jotka ovat muodostaneet omat kuppikunnat, ovat niissä. Koko firman pakollisia juttuja on kevätseminaari ja jouluisin on pikkujoulut. En oikein tykkää kummastakaan kun pitäisi jotenkin olla luonnollisen ja tutun oloisena satojen ihmisten seassa ja tuttuja ei juurikaan ole ja muilla jotka ovat siellä, on jo se kuppikunta ja minulla ei. En siis tykkää mennä noihin tapahtumiin. Käväisin yksissä pikkujouluissa, olin hetken ja lähdin pois. Alkoi ärsyttää olla about yksin satojen ihmisten seassa. Vielä ärsyttävämpää on se kun töissä "pitäisi" tuntea porukkaa jne. ja sitten olla muka luontevasti noissa tapahtumissa. Paljon helpompaa on mennä baariin yksin, kun siellä nyt ei edes ihmetellä sitä kun joku tulee sinne yksin, mutta työpaikan tapahtumissa olet friikki, jos olet noin. Ja toimistollakin kaikista syrjimättömyys-schaiboista huolimatta jotkut tuijottelevat ilkeästi, eivät vastaa moikkauksiin jne. Miksi siis haluaisin mennä sinne? Siellä teen yksin kylmssä kopissani töitä ja joudun koko aika istumaan samassa asennossa siinä tuolissa. Himassa voin tehdä ruokaa, pyykätä, ehkä hieman siivota, lukea nettiä, katsota youtubea, tietenkin silloin kun ei ole niin kiirettä! Muuten teen töitä. Mut etäduuni on kyllä parasta! Tässä jopa säästää rahaa!