Lue keskustelun säännöt.
Mä en tajua miten niin moni voi vain yhtäkkiä lakata rakastamasta omaa puolisoaan?
10.11.2023 |
Tuntuu ajatuksena yhtä oudolta kuin että yhtäkkiä lakkaisin rakastamasta omaa lastani ja alkaisin haikailla jotain uutta lasta tilalle. Tai että lakkaisin rakastamasta vanhempia, tai sisaruksia. Eri asia jos toinen on väkivaltainen tms. Mutta että rakkaus vain yhtäkkiä loppuu? Puoliso on osa perhettä. Miten perhettä voi yhtäkkiä vain lopettaa rakastamasta? Perhe on kaikkein tärkeintä.
Onko ne jotka kyllästyvät puolisoonsa, valinneet vain alun perin ihan väärin? Ei sellaiseen ihmiseen, joka on sun perheenjäsen ja sielunkumppani, kyllästytä vain yhtäkkiä.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
Miehelläsi on toinen nainen, siihen se sun rakastamisesi loppui. Hänellä on luultavasti ollut toinen nainen jo vuosia ja hän on puntaroinut teidän kahden välillä.
Miehet eivät lähde oma-aloitteisesti keski-ikäisinä ihan ok avioliitoista yksinään olemaan. Niillä on siinä vaiheessa jo salarakas, jos oma-aloitteisesti lähtevät. Ja tämä on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
Rakastamiseen liittyy aika paljon myös tahtoa. Mies on ehkä yrittänyt viimeiseen asti, mutta ei ole vaan pystynyt enää. Ei se rakkaus ole yhtäkkiä loppunut, sen ylläpito on vaan muuttunut miehelle liian raskaaksi eikä jaksanut enää.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
En enää rakasta on miesten koodisana sille, että minulla on toinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kolmasosaa miehistä pettää jossain vaiheessa. Se tappaa suhteen ja tunteet nopeasti.
Sama luku naisistakin varmasti pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
Miehelläsi on toinen nainen, siihen se sun rakastamisesi loppui. Hänellä on luultavasti ollut toinen nainen jo vuosia ja hän on puntaroinut teidän kahden välillä.
Miehet eivät lähde oma-aloitteisesti keski-ikäisinä ihan ok avioliitoista yksinään olemaan. Niillä on siinä vaiheessa jo salarakas, jos oma-aloitteisesti lähtevät. Ja tämä on fakta.
Tää on kyllä omassakin tuttavapiirissä mennyt just näin.. Esimerkkinä vaikkapa oma isäni. Hän on eronnut nyt jo useampaan kertaan samalla kaavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihastuu johonkin toiseen, niin lakkaa tuntemasta rakkautta omaa puolisoa kohtaan. Kiintymystä saattaa tuntea ja rakkauden tunteet saattaa palata, jos tuo ihastus siihen toiseen loppuu. Mutta voimakas ihastuminen toiseen peittää alle rakkauden tunteen omaan puolisoon.
Niin. Tuskin se oikeaa jätetään. Se oli kai alunperin väärä sitten. Tai kasvettiin erilleen, ihmiset muuttuvat vuosien myötä? Ihmisillä on myös kaipuu elää vapaasti vaikka olisi kotihiiri, ei niin että toinen määrää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun rakkaus loppui kun lapsen synnyttyä puoliso alkoi käyttäytymään itsekäästi ja luisti vastuunsa lapsesta. Ei rakkauskaan mitä tahansa kestä.
Ihminen muuttuu monesti psykologisesti ikävuosien 20-50 välillä niin paljon, että kyseessä on ikäänkuin täysin eri ihminen. Siksi on mahdotonta vaatia laulun sanoin, että koskaan muuttua et saa. Samoin esimerkiksi toisen ulkonäön kommentointi jos ei ole 50-vuotiaana samannäköinen ja -tyylinen kuin 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-rouvani rakastui joillakin YAMK-opettajien seminaaripäivillä toiseen YAMK-opettajaan. Mies vain paljastui sarjapettäjäksi. Petti vaimoaan ja lukuisia "tyttöystäviään" useiden vuosien ajan. Jos kertoisin nimen, häntäheikin tulevaisuus olisi tuhon oma. Kerron vain nimikirjaimet: K N
Minäkin joskus rakastin. Rakkaus päättyi vihaan, petoksen ja katkeruuden kautta.
Toisillemme rakkautta vannottiin ja oltiin muka kuin toisillemme luodut. Sovittiin yhteen fyysisesti ja henkisesti. Halattiin, rakasteltiin ja suudeltiin. Katse tulevaisuudessa, yhteisiä suunnitelmia tehtiin, jopa vanhuusvuosia silmällä pitäen. Koin vihdoin löytäneeni sielunkumppanini. Elämä hymyili.
Yhteinen kovasti odotettu lapsi syntyi.
Tästä alkoi alamäki. Mies töissä jatkuvasti omassa yrityksessään. Aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön, koska ravintolayrittäjänä piti itse olla aina paikalla valvomassa, että homma toimii.
Lapsen ollessa alle vuoden vanha tuli iso riita, jolloin kerroin, että homma ei näin toimi, että perheenä vietämme aikaa pari tuntia viikossa, erilaisissa elämänrytmeissä ja että koen olevani yksinhuoltaja pienen lapsemme kanssa.
Mies pakkasi vaatteensa heti pieneen laukkuun, sätti minut maan rakoon, ja kertoi, ettei ole koskaan minua rakastanutkaan, pelkästään sietänyt. Lähti ovesta ulos.
Myöhemmin toki muisti lastaan tavatessaan kyllä minulle mainita pettäneensä minua jo raskausaikanani. Ilmeisesti halusi olla avoin ja kertoa kaiken, vaikka itse kyllä olisin tuossa tilanteessa olla halunnut olla tietämätön edelleenkin hänen suhteistaan. Hänelle vain tuli kiire kertoa, etten kuule asiasta muualta. Kun jo raskausaikanani hänen sivusuhdenaisensa oli uhannut minulle kertoa suhteestaan. Mies kertoi jopa tavanneensa sivusuhteensa äidin, joka oli onnistunut laittamaan jäitä hattuun tälle uusiopariskunnalle minun, eli vaimon raskaudesta kuultuaan.
Siinä vaiheessa kun avioeromme sai käräjäoikeuden päätöksen niin tuo sivusuhdekin oli jo historiaa.
Yhteinen lapsemme on jo aikuinen. Pakolliset lapsen elämään riittyvät tapahtumat, koulusta valmistumisen, rippijuhlat olemme ihan lapsen takia viettäneet yhdessä vanhempina rinnatusten, mutta koville se on itselläni ottanut.
En ole vieläkään kyennyt anteeksiantoon elämäni suurimmassa petoksessa ja harhautuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala murehtia toisten asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
Miehelläsi on toinen nainen, siihen se sun rakastamisesi loppui. Hänellä on luultavasti ollut toinen nainen jo vuosia ja hän on puntaroinut teidän kahden välillä.
Miehet eivät lähde oma-aloitteisesti keski-ikäisinä ihan ok avioliitoista yksinään olemaan. Niillä on siinä vaiheessa jo salarakas, jos oma-aloitteisesti lähtevät. Ja tämä on fakta.
Nyt täytyy sanoa että pala nousi kurkkuun. Ja itkuhan tässä tulee pelkästä ajatuksesta jos tuo mies olisikin pettänyt minua. Olen todellakin luullut tuntevani hänet. Niin pitkä aika menty yhdessä monen vaikeudenkin läpi että ihan karseaa jos niin alhaisen teon olisi mennyt tekemään. En tiedä, vaikea uskoa. Mutta eiköhän tuo selviä kun muutan tästä parin kk sisällä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei lopu yhtäkkiä vaan pikkuhiljaa, kunnes lopulta tulee viimeinen pisara.
En rakasta miestäni, lasteni isää, enää. Vuosien kuihtumisprosessi parisuhteessa, ei väkivaltaa tai päihteitä tms. Järkytyin itsekin kun sisäistin tämän. Meillä ei ole enää juurikaan mitään yhteistä asuntolainan ja lasten lisäksi. Kunnollinen kommunikaatio, kiinnostus ja kunnioitus toista kohtaan nyrjähti, arvomaailmat ja ajatukset muuttuneet perheellistymisen myötä, mitkä ovat vaikuttaneet kummankin persoonaan kehitykseen.
En pysty tästä kenellekään kertomaan, hävettää ja ahdistaa. En jaksa myöskään tehdä asialle mitään, eroaminen vaatisi niin paljon voimavaroja, ei mulla niitä nyt ole. Yksinkertaisempaa toistaiseksi pysyä yhdessä. Jos mies saisikin tarmon puuskan ja haluaisi erota, myöntyisin siihen. Epäilen kyllä, uskon että hän on ok nykyisen avioliittomme kanssa - pyykki/siivous/ruoka/lastenhoitopalvelut ym. pelittää, koska ne ovat mun harteilla pitkälti. Sinkkuna ollessaan hän joutuisi enempi näkemään näiden eteen vaivaa.
Ja mua ei todellakaan kiinnosta miehet tai seurustelu kenenkään kanssa. Jos, tai kun eroan joskus, uskon että viihdyn erinomaisesti yksin.
Unelmaero-kirjassa on muuten hyvää pohdintaa ja tutkimusta eroamisesta, niiden syistä jne. Sain sieltä montakin oivallusta ja suosittelen kaikille, joita asia vähääkään kiinnostaa.
Kolme kahdesosaa miehistä on narsisseja.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole ollut intohimoista rakkautta alunperinkään. Intohimo ja kemia on se mikä kestää kaikki muunlainen ns. rakkaus kuluu pois ilman niitä.
Kentätkö sinä, jos puolisostasi tulisi rapajuoppo? Teillä olisi vielä lapsiakin ja kodissanne pyörisi aina juoppoporukka?
Vierailija kirjoitti:
Kun ihastuu johonkin toiseen, niin lakkaa tuntemasta rakkautta omaa puolisoa kohtaan. Kiintymystä saattaa tuntea ja rakkauden tunteet saattaa palata, jos tuo ihastus siihen toiseen loppuu. Mutta voimakas ihastuminen toiseen peittää alle rakkauden tunteen omaan puolisoon.
Minulla ei ole koskaan mennyt näin, vaan päinvastoin. Aina jos olen ihastunut tai voimakkaan ihastunut, niin huomaan rakastavani kumppaniani vain enemmän. Se kunnioitus ja rakkaus vain kasvaa, vaikka joskus se voimakas ihastuminen on kestänyt vuosia. Näytän ikään kuin kieltä sille ihastukselle, että ohi rakkaudestani et ole menossa, vaikka Päivin ja öin pyöritkin päässäni.
Näitä on ollut muutamia ja kaava on aina ollut sama.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen! Olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja nyt mies ei enää rakasta, tuosta noin vain keski-ikäisenä ilmoitti että haluaa eron. Kyllä minä ymmärrän että eroja tulee pitkissäkin suhteissa mutta mihinkä se yli 30 vuoden rakastaminen noin vain loppuu?! Sitä en vain tajua. Eikä mies muka itse edes tiedä kun yritän keskustella. Vielä vuosi sitten rakkautta oli selvästi ja nyt ei enää mitään, yhtikäs mitään. Kyllä tuntuu pahalta!
Hänellä on uusi nainen kuvioissa.
Eihän se tietenkään koskaan tapahdu yhtäkkiä. Ellei nyt ole elänyt ihan valheessa (valehdella voi toki itselleenkin). Kyllä se yleensä on pidemmän aikavälin näivettymisprosessi. Toisaalta ero ei välttämättä edes johdu siitä että rakkaus olisi loppu, elämä sen toisen kanssa on vaan muuttunut mahdottomaksi tai liian raskaaksi jollain tapaa. Jos elämä on jatkuvaa riitaa tai ei voi ollenkaan luottaa puolisoon niin on vaan jossain kohtaa repäistävä itsensä irti ennen kuin oma mielenterveys menee.