Tiede loi ateismin ja monet sanovat sen olevan paras ja tyhjentävin selitys maailmankaikkeuteen

Vierailija kirjoitti:

Uskonpuhdistus eli reformaatio Raamattu-herätyksineen 1500 luvulla pohjusti tietä kyvylle ajatella niin että tiede saattoi syntyä. Ilman Raamattua koko maailma olisi jäänyt taikauskoiseen keskiaikaan.

Raamatun pohjaltahan se keskiaika oli syntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ateismi selittää siis sen maailmankaikkeuden, kun käsittääkseni siihen ei tiedekään pysty? 

Miksi jumaluskon puute pyrkisi selittämään maailmankaikkeuden? 

Tiede on ainoa metodi, jolla maailmankaikkeudesta voi saada tietoa. Sitä kautta on saatu selville, miten maailmankaikkeus rakentuu molekyyleista, molekyylit atomeista, atomit protoneista, neutroneista ja elektroneista, ja nämä kvarkeista. 

Tiede auttaa osaltaan  ymmärtämään jumalaa toimii vahvana uskonvahvistajana.

Mihin pohjaavan moraalikäsityksen mukaisen lainkirjoituksen haluat pitää. Varmaan sellaisen "tolkun ihmisten", joka perustuu mihin? Lainkirjoituksen pitää olla siis nopeaa ja joustavaa, koska käsitykset oikeasta ja väärästä voivat olla moninaisia ja enemmistönkin käsitys saattaa näinä  nopean muutoksen aikoina muuttua hyvinkin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Älä jaksa, tuo on juuri se olkiukko, mitä uskovat tykkäävät hakata. Onko se uskonto, jos ei usko joulupukkiin tai Batmaniin? Ja sinänsä ateismilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Tiede ei huomioi havaitsemattomia asioita, eikä leiki täysin tuulesta temmatuilla "entä jos" -ajatuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonpuhdistus eli reformaatio Raamattu-herätyksineen 1500 luvulla pohjusti tietä kyvylle ajatella niin että tiede saattoi syntyä. Ilman Raamattua koko maailma olisi jäänyt taikauskoiseen keskiaikaan.

Hyvin tiede kehittyi arabimaissa ja kiinassa kauan ennen sitä. Vaikkei ne ole ikinä olleet kristittyjä! Kiinassa oli paperia ja ruutia kun Euroopassa vielä elettiin rautakaudella.

Ei kai sillä ole merkitystä, mikä uskonto on kyseessä, sillä kaikilla niillä on usko Jumalaan, vain tulkinta on erilainen.

Vaan hinduillapa jumalia on miljoonia. Miten selität tämän?

Vierailija kirjoitti:

Tiede auttaa osaltaan  ymmärtämään jumalaa toimii vahvana uskonvahvistajana.

Nyt en kyllä saa logiikastasi minkäänlaista otetta. Yksikään jumalan "ihmeistä" ei ole saanut eikä tule saamaankaan tieteestä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Et ole ateisti, jos pidät jumalan olemassaoloa mahdollisena.

Deistinen jumaluus on rationaalisesti suljettavissa pois, koska se aikaansaa vain kysymyksen "mikä jumalan loi". Ja jos jumala loi maailmankaikkeuden, MISSÄ jumala oli kaikkeutta luodessaan, kun mitään ei ollut? Jos jumala taas loi vain maapallon, miten jumala pärjäsi ennen sitä hapettomassa tilassa altistuen avaruuden taustasäteilylle, joka on kaikelle elolliselle vaarallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Et ole ateisti, jos pidät jumalan olemassaoloa mahdollisena.

Deistinen jumaluus on rationaalisesti suljettavissa pois, koska se aikaansaa vain kysymyksen "mikä jumalan loi". Ja jos jumala loi maailmankaikkeuden, MISSÄ jumala oli kaikkeutta luodessaan, kun mitään ei ollut? Jos jumala taas loi vain maapallon, miten jumala pärjäsi ennen sitä hapettomassa tilassa altistuen avaruuden taustasäteilylle, joka on kaikelle elolliselle vaarallista?

Kyllä voi olla ateisti, vaikka ei pitäisi jonkinlaisen jumalan olemassaoloa teoreettisesti täysin mahdottomana. Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Et ole ateisti, jos pidät jumalan olemassaoloa mahdollisena.

Deistinen jumaluus on rationaalisesti suljettavissa pois, koska se aikaansaa vain kysymyksen "mikä jumalan loi". Ja jos jumala loi maailmankaikkeuden, MISSÄ jumala oli kaikkeutta luodessaan, kun mitään ei ollut? Jos jumala taas loi vain maapallon, miten jumala pärjäsi ennen sitä hapettomassa tilassa altistuen avaruuden taustasäteilylle, joka on kaikelle elolliselle vaarallista?

Kyllä voi olla ateisti, vaikka ei pitäisi jonkinlaisen jumalan olemassaoloa teoreettisesti täysin mahdottomana. Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. 

"En usko jumaliin" tarkoittaa minun logiikallani kyllä sitä, etten pidä niitä mahdollisinakaan. Vai kuulostaako loogiselta, jos sanon, etten usko saunatonttuun, mutta pidän niiden olemassaoloa mahdollisena? 

Jumalat sitä paitsi ovat nimenomaan ihan teoreettisesti mahdottomia, koska niiden olemassaolo sotii luonnonlakeja vastaan, kuten tuossa deististä jumaluutta pohtiessani osoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina yhtä hauskaa, kun uskovaiset alkaa puhua tieteestä. 

Seuraavaksi varmaan tulee "ateismi on uskonto"- väitekin, kun kaikki muukin on niin kummallista.

Ei ole argumentti. Ateismi on uskomus siinä missä muukin = yhtä vähän ateismilla on todisteita Jumalan olemattomuudesta. Mitalin puolisko kuvittelee olevansa mitali. Sitä on ateismi puhtaimmillaan, sanoisin.

Katsopas kun olemattomuuksia ei tarvitse sen kummemmin todistaa. Vain olemassaoloja todistetaan, pallo taitaa olla sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Jumala loi ihmisen. Ihminen löysi tieteen. Toki Jumala valmisti tieteen ihmisen löydettäväksi. 

Kuka loi Jumalan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Et ole ateisti, jos pidät jumalan olemassaoloa mahdollisena.

Deistinen jumaluus on rationaalisesti suljettavissa pois, koska se aikaansaa vain kysymyksen "mikä jumalan loi". Ja jos jumala loi maailmankaikkeuden, MISSÄ jumala oli kaikkeutta luodessaan, kun mitään ei ollut? Jos jumala taas loi vain maapallon, miten jumala pärjäsi ennen sitä hapettomassa tilassa altistuen avaruuden taustasäteilylle, joka on kaikelle elolliselle vaarallista?

Kyllä voi olla ateisti, vaikka ei pitäisi jonkinlaisen jumalan olemassaoloa teoreettisesti täysin mahdottomana. Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. 

"En usko jumaliin" tarkoittaa minun logiikallani kyllä sitä, etten pidä niitä mahdollisinakaan. Vai kuulostaako loogiselta, jos sanon, etten usko saunatonttuun, mutta pidän niiden olemassaoloa mahdollisena? 

Jumalat sitä paitsi ovat nimenomaan ihan teoreettisesti mahdottomia, koska niiden olemassaolo sotii luonnonlakeja vastaan, kuten tuossa deististä jumaluutta pohtiessani osoitin.

Sinun logiikkasi ei ole kaikkien muiden logiikka. Minusta taas on erittäin normaalia, ettei usko johonkin, mutta ei silti pidä sitä ehdottoman 100 % mahdottomana. Mulla ainakin on tosi paljon sellaisia asioita (Jumala ei kyllä ole yksi niistä). 

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jumalat melkolailla kaikissa muodoissa mitä voi kuvitella, ovat teoreettisesti mahdottomia. Monet on kuitenkin tästä eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiede ei luonut "ateismia". "Ateismi" nyt on vain yksi uskonto monen muun joukossa, joskin se erikoisesti pukee itsensä epärehellisesti tieteen kaapuun.

Osa ateisteista on vain realisteja. 

Tieteeseen kuuluu se, että asioita ei tuomita etukäteen mahdottomiksi eikä mahdollisiksi ellei niitä pystytä todistamaan. 

ihminen joka kategorisesti kieltää jumalan olemassaolon mahdollisuudenkin ei ajattele tieteellisesti vaan nimenomaan samalla tavalla kuin monet uskovaisetkin: oletetaan oma ennakkokäsitys todeksi vaikka ei ole mitään todisteita. 

Koska jumalan olemassaoloa tai -olemattomuutta ei pysty tutkimaan empiirisesti, niin se ei ole tieteelle ylipäätään kovin kiinnostava aihe. 

Aika harva ateisti on vahvasti sitä mieltä, että mitään jumaluuksia ei ole, vielä harvempi kategorisesti kiistää niiden olemassaolon mahdollisuuden. Vaikka jumaluuksien olemassaoloa ei suoraan voi tutkia, siinä vaiheessa kun ehdotetun jumaluuden osalta sitouduttu jonkinlaisiin ominaisuuksiin, voidaan näistä ominaisuuksista johtaa maailmaa koskevia ennusteita ja sen jälkeen tutkia, toteutuvatko nämä ennusteet vai eivät, ja arvioida sitä kautta ehdotetun jumaluuden olemassaolon todennäköisyyttä.

Kyllä ateisti sulkee pois jumalan olemassaolon mahdollisuuden. En itse ainakaan edes ajattele moista vaihtoehtoa.

Jos jumala määritellään tieteelliseen metodiin sopivaksi, jumaluus lakkaa, sillä koko jumalakonseptin ideahan on se, että jumala tarjoaa jotakin, mitä ei muulla tavoin ole saatavissa. Tämä lähtöoletus nostaa jumalan "tieteen yläpuolelle". 

Jotkut ateistit sulkevat, väitän, että suurin osa ei sulje. Itse en ainakaan sulje. Se, että ei aktiivisesti ajattele tai vakavissaan punnitse tuollaista vaihtoehtoa ei ole poissulkemista, poissulkemista on "on mahdotonta, että tämä on totta" - tarkoitettiinpa sanaa "mahdoton" sitten hyvin muodollisessa epistemologisessa mielessä tai sitten epämuodollisemmassa "naurettavan epätodennäköistä" -mielessä. Useimmat ehdotetut jumaluudet voikin melko rauhallisin mielin sulkea pois, mutta en ymmärrä, miten esim. deistisen jumaluuden voi rationaalisesti sulkea pois.

Et ole ateisti, jos pidät jumalan olemassaoloa mahdollisena.

Deistinen jumaluus on rationaalisesti suljettavissa pois, koska se aikaansaa vain kysymyksen "mikä jumalan loi". Ja jos jumala loi maailmankaikkeuden, MISSÄ jumala oli kaikkeutta luodessaan, kun mitään ei ollut? Jos jumala taas loi vain maapallon, miten jumala pärjäsi ennen sitä hapettomassa tilassa altistuen avaruuden taustasäteilylle, joka on kaikelle elolliselle vaarallista?

Kyllä voi olla ateisti, vaikka ei pitäisi jonkinlaisen jumalan olemassaoloa teoreettisesti täysin mahdottomana. Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. 

"En usko jumaliin" tarkoittaa minun logiikallani kyllä sitä, etten pidä niitä mahdollisinakaan. Vai kuulostaako loogiselta, jos sanon, etten usko saunatonttuun, mutta pidän niiden olemassaoloa mahdollisena? 

Jumalat sitä paitsi ovat nimenomaan ihan teoreettisesti mahdottomia, koska niiden olemassaolo sotii luonnonlakeja vastaan, kuten tuossa deististä jumaluutta pohtiessani osoitin.

Sinun logiikkasi ei ole kaikkien muiden logiikka. Minusta taas on erittäin normaalia, ettei usko johonkin, mutta ei silti pidä sitä ehdottoman 100 % mahdottomana. Mulla ainakin on tosi paljon sellaisia asioita (Jumala ei kyllä ole yksi niistä). 

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jumalat melkolailla kaikissa muodoissa mitä voi kuvitella, ovat teoreettisesti mahdottomia. Monet on kuitenkin tästä eri mieltä. 

Okei, en minäkään usko siihen, että Suomi voittaa jalkapallon MM:n, mutta en pidä sitä täysin mahdottomanakaan, koska JOKU sen mestaruuden kuitenkin voittaa.

Jumaluudet ovat kuitenkin sellainen asia, mikä minusta ei jätä samanlaista liikkumavaraa.

Kumpa vain isäsi olisi älynnyt käyttää kondomia, niin olisi tältäkin aivopierulta säästytty.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa vain isäsi olisi älynnyt käyttää kondomia, niin olisi tältäkin aivopierulta säästytty.

Kenelle tämä kommentti oli tarkoitettu?