Mä luovutin nyt. Ei mulle ole sitä oikeaa ihmistä tässä maailmassa :(

Mikä tuli?

Mistä moinen johtopäätös?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuli?

Järki.

Ap

Minä oon luovuttanut vuosia sitten. Ei kukaan ole ollut edes kovin kiva. Ikävä juttu. 

Mä kans. No ainakin luovutettiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuli?

Järki.

Ap

Miksi kuulostat surulliselta?

Voi vaikka ollakin. Ei koskaan tiedä, mitä seuraavan nurkan takana tulee vastaan. Peli ei ole vielä pelattu!

Ota vähiten väärä!

Täällähän minä olisin!

Ei kannata luovuttaa! Minusta vain yksi mies on ollut oikeasti kiinnostunut mutta se yksi on täydellinen ja nykyisin aviomieheni <3 

Minä myös. En olisi uskonut, että elämä menee näin. Minulla on käynyt älyttömän huono tuuri rakkausasioissa. Ensimmäisen miehen valitsin huonosti traumoista johtuen, nyt olen kuin uusi ihminen ja etsin täysin erilaista miestä. En siltikään ole löytänyt. Toivo alkaa hiipua. Tätäkö tämä elämä on seuraavat 50 vuotta?

Shit happens. Mutta katokin että et tule sitten ensi viikolla hehkuttamaan, kuinka "heti kun lakkasin etsimästä, se oikea käveli vastaan".

Itsekin olin jo luopunut uskosta kun tapasin elämäni rakkauden. Olin viisikymppinen. Yksin en tosin ollut aina ollut, väärien ihmisten kanssa vaan, pitkiäkin aikoja. 

Älä ole suruissasi. Ei minullekaan ole ja olen antanut jo periksi. Väittävät että tulee kun vähiten odottaa ja ei ole silti ole tullut.Periksi annoin 7 vuotta sitten enkä ole enää odottanut eikä silti ole vastaan tullut.

Vierailija kirjoitti:

Älä ole suruissasi. Ei minullekaan ole ja olen antanut jo periksi. Väittävät että tulee kun vähiten odottaa ja ei ole silti ole tullut.Periksi annoin 7 vuotta sitten enkä ole enää odottanut eikä silti ole vastaan tullut.

Joo tämä on ihan hömppää, että saat sen mistä luovut. Ainakin omassa elämässäni se menee niin, että menetät sen mistä luovut eikä mitään ole tulossa tilalle. Ikinä.

Ap

Rakkautta ei voi pakottaa. Toisaalta lohduttaudu sillä että Tiktokin onnettomat avioparit tarjoaa lohtua. Etpä joudu käymään läpi huoltajuuskiistoja ja eroa.

Olen luovuttanut itsekkin jo vuosikymmen sitten. Harmittaa että jäi ensisuudelma kokematta.

Sain kaiken mahdollisen avun, hyviä neuvoja kavereilta ja tutuilta  mutten saanut otettua itseä niskasta kiinni ja tehty sitä ensimmäistäkään askelta tutustuakseni keneenkään. Itsesääli, heikko itsetunto, masentuneisuus ja heikko kunto veivät voiton.

Vaikeaa kun ei oikein ole keksinyt mitään parisuhteen korvaavaa sisältöä elämälle ja alkaa olla jo aika lailla pää kipeä yksinäisyyteen. Kaverit jaksoi aikansa tsempata, mutta olin kai todella raskasta seuraa kun sitten kaikki on menneet elämässä eteenpäin niin ei tule enää tavattua ketään. Enää on vain alkoholi ja pikaruoka joka tuo hetken hyvänmielen.

Sellaista kuin "se oikea" ei ole olemassakaan, se on pelkkää satua. On useita mahdollisuuksia, joista toiset ovat enemmän oikeita ja toiset vähemmän oikeita. En missään nimessä sanoisi vaimoni olevan minulle "se oikea", mutta rakastamme toisiamme ja olemme olleet yhdessä 19 vuotta.

Parisuhde, joka nojaa siihen, että kumppani on "se oikea" kariutuu paljon todennäköisemmin kuin parisuhde, joka nojaa siihen, että osapuolet tietoisesti tahtovat olla yhdessä ja ovat valmiita aidosti näkemään vaivaa ja sietämään erimielisyyksiä ja vastoinkäymisiä.

Täälläkin luovuttaja. Mun oli tarkoitus mennä Tinderiin nyt syksyllä, latasinkin sovelluksen ja hioin profiilin valmiiksi, mutta nyt ajattelen että turha sitä on laittaa edes julkiseksi kun ei sieltä kuitenkaan ketään löydy. Tai ehkä ajattelen niin että jos en mene sinne, voin vielä elätellä toiveita että mun elämäni mies on siellä, mutta jos menen ja häntä ei löydykään (mikä on enemmän kuin todennäköistä), se siitäkin sitten. En siis halua kohdata todellisuutta.

Minä luovutin myös tällä viikolla.