Mä luovutin nyt. Ei mulle ole sitä oikeaa ihmistä tässä maailmassa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin luovuttaja. Mun oli tarkoitus mennä Tinderiin nyt syksyllä, latasinkin sovelluksen ja hioin profiilin valmiiksi, mutta nyt ajattelen että turha sitä on laittaa edes julkiseksi kun ei sieltä kuitenkaan ketään löydy. Tai ehkä ajattelen niin että jos en mene sinne, voin vielä elätellä toiveita että mun elämäni mies on siellä, mutta jos menen ja häntä ei löydykään (mikä on enemmän kuin todennäköistä), se siitäkin sitten. En siis halua kohdata todellisuutta.

Mä olen ollut Tinderissä ja sieltä jäi käteen vaan paha mieli ja entistä vahvempi kelpaamattomuuden tunne. Ihmiset on todella kylmiä ja tunteettomia.

Ap

 

Mitä tinderissä kävi? Itse en saanut parin kuukauden aikana yhtään tykkäystä enkä matchiä. Ei kuitenkaan tullut paha mieli tms, huvitti vain. <

Selaile tinderiä vielä seuraavat 5 vuotta löytämättä kumppania. Tule sitten kertomaan fiilikset uudestaan. Ei taida enää huvittaa se, ettet saa mätsejä.

Mitä tarkoitat oikealla ihmisellä?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista. Vuosia sitten sinkkuaikojeni alussa ihastuin aivan hullun lailla. Se oli maata järisyttävää. Sitten minulle tehtiin todella paskamaisesti, tipuin korkealta ja kovaa. Sitten noin kävi uudelleen, eri miehen kanssa. Ja vähän samantapaisesti vielä kolmannen kerran. Enää en uskalla ihastua samalla tavalla, vaan pelkään koko ajan, milloin vedetään matto jalkojen alta. 

Avoin suhde on oikea ratkaisu, niin kukaan ei vedä mattoa jalkojen alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole suruissasi. Ei minullekaan ole ja olen antanut jo periksi. Väittävät että tulee kun vähiten odottaa ja ei ole silti ole tullut.Periksi annoin 7 vuotta sitten enkä ole enää odottanut eikä silti ole vastaan tullut.

Joo tämä on ihan hömppää, että saat sen mistä luovut. Ainakin omassa elämässäni se menee niin, että menetät sen mistä luovut eikä mitään ole tulossa tilalle. Ikinä.

Ap

Näinhän se on. Yritin itse aktiivisesti löytää poikaystävää ikävuosina 18-32. Kukaan ei kiinnostunut, enkä edes treffeille päässyt kutsuistani huolimatta. Sitten riitti. Jokin vain naksahti ja tajusin kuinka turhaa sellaisen pakottaminen on jota ei nyt vaan ole tulossa koskaan. Parin vuoden ajan työstin sitä luopumista kunnes saavutin käytännössä täysin tyytyväisen tilan yksinäni. Siitä on 10 vuotta ja yksikään mies ei ole edelleenkään vilkaissutkaan minuun päinkään. Ja hyvä niin. Enää en sitä kaipaa, mun elämä nyt vaan meni näin.

No mä löysin oikean 46 vuotiaana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista. Vuosia sitten sinkkuaikojeni alussa ihastuin aivan hullun lailla. Se oli maata järisyttävää. Sitten minulle tehtiin todella paskamaisesti, tipuin korkealta ja kovaa. Sitten noin kävi uudelleen, eri miehen kanssa. Ja vähän samantapaisesti vielä kolmannen kerran. Enää en uskalla ihastua samalla tavalla, vaan pelkään koko ajan, milloin vedetään matto jalkojen alta. 

Avoin suhde on oikea ratkaisu, niin kukaan ei vedä mattoa jalkojen alta.

Avoin suhde -tyrkyttäjä löysi ketjuun. Ilmeisesti ei meinaa löytyä naista joka suostuisi ilmaiseksi kodinhoitajaksi kun äijä hyppii sängystä toiseen.

pyydä taivasten herraa esittelemään sinulle minut, jos siis olet neitsytnainen; t : neitsytvanhapoika40v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista. Vuosia sitten sinkkuaikojeni alussa ihastuin aivan hullun lailla. Se oli maata järisyttävää. Sitten minulle tehtiin todella paskamaisesti, tipuin korkealta ja kovaa. Sitten noin kävi uudelleen, eri miehen kanssa. Ja vähän samantapaisesti vielä kolmannen kerran. Enää en uskalla ihastua samalla tavalla, vaan pelkään koko ajan, milloin vedetään matto jalkojen alta. 

Avoin suhde on oikea ratkaisu, niin kukaan ei vedä mattoa jalkojen alta.

Avoin suhde -tyrkyttäjä löysi ketjuun. Ilmeisesti ei meinaa löytyä naista joka suostuisi ilmaiseksi kodinhoitajaksi kun äijä hyppii sängystä toiseen.

Avoin suhde on avoin molemmille. Monogamia tuhoaa parisuhteet, eivätkä toimi pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin luovuttaja. Mun oli tarkoitus mennä Tinderiin nyt syksyllä, latasinkin sovelluksen ja hioin profiilin valmiiksi, mutta nyt ajattelen että turha sitä on laittaa edes julkiseksi kun ei sieltä kuitenkaan ketään löydy. Tai ehkä ajattelen niin että jos en mene sinne, voin vielä elätellä toiveita että mun elämäni mies on siellä, mutta jos menen ja häntä ei löydykään (mikä on enemmän kuin todennäköistä), se siitäkin sitten. En siis halua kohdata todellisuutta.

Mä olen ollut Tinderissä ja sieltä jäi käteen vaan paha mieli ja entistä vahvempi kelpaamattomuuden tunne. Ihmiset on todella kylmiä ja tunteettomia.

Ap

 

Mitä tinderissä kävi? Itse en saanut parin kuukauden aikana yhtään tykkäystä enkä matchiä. Ei ku

Ei viitsi tuhlata aikaa tinderiin enempää. Saa sitä pillua muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista. Vuosia sitten sinkkuaikojeni alussa ihastuin aivan hullun lailla. Se oli maata järisyttävää. Sitten minulle tehtiin todella paskamaisesti, tipuin korkealta ja kovaa. Sitten noin kävi uudelleen, eri miehen kanssa. Ja vähän samantapaisesti vielä kolmannen kerran. Enää en uskalla ihastua samalla tavalla, vaan pelkään koko ajan, milloin vedetään matto jalkojen alta. 

Avoin suhde on oikea ratkaisu, niin kukaan ei vedä mattoa jalkojen alta.

Avoin suhde -tyrkyttäjä löysi ketjuun. Ilmeisesti ei meinaa löytyä naista joka suostuisi ilmaiseksi kodinhoitajaksi kun äijä hyppii sängystä toiseen.

Avoin suhde on avoin molemmille. Monogamia tuhoaa parisuhteet, eivätkä toimi pitkässä juoksussa.

Puhupa vaan omasta puolestasi. Jos sulla on vaikeuksia pitää housut jalassa, se ei tarkoita että kaikille olisi. Usko pois, joillekin on todella vastenmielinen ajatus jaella itseään useammille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin luovuttaja. Mun oli tarkoitus mennä Tinderiin nyt syksyllä, latasinkin sovelluksen ja hioin profiilin valmiiksi, mutta nyt ajattelen että turha sitä on laittaa edes julkiseksi kun ei sieltä kuitenkaan ketään löydy. Tai ehkä ajattelen niin että jos en mene sinne, voin vielä elätellä toiveita että mun elämäni mies on siellä, mutta jos menen ja häntä ei löydykään (mikä on enemmän kuin todennäköistä), se siitäkin sitten. En siis halua kohdata todellisuutta.

Mä olen ollut Tinderissä ja sieltä jäi käteen vaan paha mieli ja entistä vahvempi kelpaamattomuuden tunne. Ihmiset on todella kylmiä ja tunteettomia.

Ap

 

Mitä tinderissä kävi? Itse en saanut parin kuukaud

Kuten mistä?

Minä lopetin jo kahdeksan vuotta sitten. Päätin että en enää jaksa yrittää ollenkaan, kun tuloksena on aina valtaisa pettymys.

Sitten tänä vuonna kävi niin, että minut vedettiin intohimoiseen suhteeseen melkeinpä ovelta haettuna. Oli aivan uskomattoman upeaa viettää aikaa sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa fyysinen ja henkinen puoli kolahti oikein kunnolla.

Ne jotka epäilivät onnellista loppua tähän, niin voivat huokaista helpotuksesta. Yli puolen vuoden rakkauspommituksen kohteena olemisen jälkeen uskaltauduin itsekin avaamaan itseäni ja antamaan syvemmille tunteille luvan. Hyvin nopeasti tämän jälkeen tätä kyseistä naista alkoi "ahdistaa" ja kaikki loppui kuin seinään ihan yhtä nopeasti kuin se alkoikin.

V*tuttaa niin paljon että olin taas näin tyhmä. Ja menin luottamaan johonkin toiseen ihmiseen. Se oli viimeinen kerta. Tästä eteenpäin en avaa oveni yhtään kenellekään vaikka sitä kuinka joku hakkaisi.

Joo tiedän ettei parisuhde ole mikään ihmisoikeus mutta miksi eläminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta ilman sitä?

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän ettei parisuhde ole mikään ihmisoikeus mutta miksi eläminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta ilman sitä?

Sinulla ei ole elämässäsi muita, oikeita tavoitteita.

Spotifystä löytyy Suuri rakkaishuijaus -podcast, joka murtaa tätä romanttista rakkausmyyttiä joka hallitsee kaikkea länsimaisessa yhteiskunnassa ja saa ihmiset sekoilemaan ja uhrautumaan sen yhden oikean vuoksi. Suosittelen lämmöllä marraskuun pimeyteen!

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän ettei parisuhde ole mikään ihmisoikeus mutta miksi eläminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta ilman sitä? jollet olissi kerttaakaan edes maistannut toisen ihmisen kosketusta sen jälkeen kun alkoivat hormonit kiusata ja houkutella vastaisen sukupuolen seuraan niin et kokisi mitään puutetta luultavasti vieläkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän ettei parisuhde ole mikään ihmisoikeus mutta miksi eläminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta ilman sitä? jollet olissi kerttaakaan edes maistannut toisen ihmisen kosketusta sen jälkeen kun alkoivat hormonit kiusata ja houkutella vastaisen sukupuolen seuraan niin et kokisi mitään puutetta luultavasti vieläkään

 

Ei mutten pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän ettei parisuhde ole mikään ihmisoikeus mutta miksi eläminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta ilman sitä?

Sinulla ei ole elämässäsi muita, oikeita tavoitteita.

Eipä olisi luultavasti minullakaan jos en olisi ihanaa miestäni löytänyt ja saanut perustettua perhettä.

Mä oon ruma ja aika paska tyyppikin ja silti löysin ihanan puolison. Olin varma että en koskaan löytäisi ketään. Tämän perusteella sanoisin että teistä ihan jokaisella on toivoa. 

Vierailija kirjoitti:

No mä löysin oikean 46 vuotiaana 

Mitään oikeita ei ole olemassakaan. Löysit vain jonkun, joka sitoutui sinuun.