Lue keskustelun säännöt.
Pinoon kaikki jotka eivät kannata vapaata kasvatusta!
02.09.2008 |
Eli MINÄ
Meillä minä ja mieheni olemme perheemme päät. Asioista voidaan kyllä neuvotella mutta loppupäässä me päätämme asioista. Mitään tyranneja emme silti (ehkä) ole. Mitään fyysistä väkivaltaa emme käytä, ehkä voimme ottaa kovaa käsivarresta kiinni. Lapset eivät saa soittaa meille eivätkä muillekaan aikuisille suuta. Meillä ei kiroilla. Meillä osataan kiittää ruoasta ja huomioida muita.
Pääpointti: ei hypitä silmille.
Kommentit (6)
Tunnen kuitenkin myös perheen jossa ns. vapaa kasvatus. Lapset siinä perheessä pomoja!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että nämä keskustelut on aika hyödyttömiä jos jokaisella on oma käsitys siitä mitä vapaa kasvatus on.
Ei ihan tämän aikakauden juttuja hei...
Rajat luovat lapselle turvallisuuden tunteen ja lapsi hakee näitä rajoja kunnes ne tulevat vastaan. Jos rajkoja ei aseta vanhempi, sen tekee opettaja tai poliisi. Siksi kannatan ehdottomasti selkeitä rajoja lapsille eli vanhempien oikeutta ns. viimeiseen sanaan
..mutta rajat on muksuilla oltava ja rakkautta myös :) Minkään näköistä ruumiillista rankaisemista en missään nimessä hyväksy. Asiat on kyettävä johdonmukaisesti tekemään niin selviksi, ettei sellaista tarvita.
Ei meilläkään lapsi saa kaikesta päättää, me vanhemmat sanomme viimeisen sanan siitä mitä tehdään. Lapsi saa esittää toiveitaan, me vanhemmat sitten päätämme mikä kulloinkin on toimintatapa.
Mutta meillä lapsi saa sanoa sanottavansa ja hänen tunteensa otetaan huomioon. Pyrimme selittämään lapselle miksi joku asia pitää tehdä niin kuin me sanomme, emme vaan totea että näin tehdään koska me määrätään.
Sääntöjä meillä on, mutta pyritään välttämään liikoja kieltämisiä (ohjataan tekemään toisin) ja turhia sääntöjä. Olemme myös opettaneet lapselle, että mikä voi mennä läpi kotona ei päde vieraisilla, siellä on omat sääntönsä.
Meillä esim. saa hyppiä sängyssä ja sohvalla, saa joskus syödä muuallakin kuin ruokapöydän ääressä, leluja saa tuoda olohuoneeseen ja lapsen turhia kiukkukohtauksia (esim. väsymyksestä tai nälästä johtuvia) ehkäistään meidän aikuisten ennakoinnilla (annetaan ruokaa tai viedään lepäämään). En myöskään kuole raivoon, jos lapsi vaikka sattuu vahingossa taiteilemaan sormiväreillä seinään kuvia ja ymmärrän että sotkua syntyy helposti kun on kivaa.
Minusta täysin vapaa kasvatus on sitä, että lapsella ei ole minkäänlaisia rajoja, saa itse päättää kaikesta. Sellainen kasvatus mielestäni tekee lapsesta rauhattoman ja hänellä on turvaton olo.