IS: Ikisinkkuudesta

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin mies kuulostaa siltä ettei vain ole niin kiinnostunut naisista kuin miehet keskimäärin. Jotain kiinnostusta on muttei mitään sellaista joka saa lähtemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kestämään niitä pettymyksiä joita suhdetta hakiessa väkisin tulee. Kun muut ympärillä muodostavat pysyviä parisuhteita saattaa tällaiselle henkilölle tulla ajatus pariutua itsekin, mutta se tulee enemmän paineena oman sukupuolen kavereilta kuin lähtee itsestä. 

Kyllä tuo sama pätee meihin naisiinkin. En esimerkiksi itse ollut koskaan se "kiimainen teini", vaan kunnon tyttö ja ajattelin että löytyy se mies näinkin. Ei löytynyt. 

Eli kyllä se vaan on niin, että pitää olla vähän menevä luonne. Jos ei ole, se ottaa aikaa huomattavasti enemmän. Kyllä ne rauhallisemmatkin tyypit joskus löytää jonkun, mutta siinä vaan voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ja tilanne tavallaan hankaloituu koska kaikilla muilla on siinä vaiheessa jo kokemusta ja lapsiakin, kun itse on vasta opettelemassa parisuhteen alkeita. 

On vaikeaa löytää samassa tilanteessa olevaa ihmistä. Varsinkaan sellaista, joka olisi vielä järjissään. Naisena ainakin, kun lähes kaikki kokemattomat miehet ovat katkeria naisvihaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Se viimeisen päälle huvittavaa paskaa että jauhetaan jostain tuurista, että sillä olisin jokin merkittäväkin vaikutus sen kumppanin löytymisessä. Kuvainnollisesti, jos menet asuntokaupoille, niin miljoonalla saat jo valita aika lailla mieleisesi kodin, mutta sadalla tonnilla otat sen mitä markkinoilta saat, tai sitten asut sillan alla jos ei kelpaa. Parisuhdemarkkinat on sama kuin asuntomarkkinat. Kaikki mielellään ottaisivat ne parhaat, mutta ne saa vain ne, joilla taso riittää. Joko otat sen "oman budjettisi asunnon" (kumppanin), tai sitten elelet sinkkuna ulisematta.

Mutta parisuhteessa pitää kuitenkin olla yhteisymmärrystä. Esimerkiksi huono-osaista (syystä tai toisesta) elämässä epäonnistujaa ei syvällisesti voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen samasta syystä huono-osainen. Sanon tämän ihan kokemuksen rintaäänellä.

Paremmat kortit saaneet vain sättii, että mitäs et ole ollut kunnianhimoinen, mitäs et käynyt kouluja, mitäs et laihduta, mitäs nukut väärään aikaan, mitäs et sitä ja tätä ja tota. Huono-osaisetkin kuitenkin pariutuvat,  kaltaistensa kanssa. Eihän siitä muuten mitään tulisikaan.

Ja heistäkin osa on erittäin onnellisesti yhdessä, vaikka siinä porukassa onkin huomattavasti enemmän parisuhdeväkivaltaa, päihdeongelmia, ynnä muita ongelmia. Johtuen niistä huonoista korteista.

Mutta on täysin ymmärrettävää, ettei kukaan itsenäisesti pärjäävä normaali sinkkuihminen erityisesti tavoittele sellaista elämää. Siksi en ymmärrä sitä, että heitä käsketään laskemaan tasoa, kuten totakin miestä oltiin käsketty. Miksi pitäisi? En saanut hänen, enkä tuon naisenkaan kertomuksesta mielikuvaa, että olisivat vaatineet liikoja.

Jos hän itse kuitenkin pärjää elämässä ja perusasiat ovat ihan kunnossa, miksi pitäisi jotain moniongelmaisia alkaa tapailemaan? Heillä on omat ottajansa, heille kuuluu sanoa että laske rimaa. Ei pärjääjälle. 

Mä siis itse kuulun näihin ei niin hyvin elämässä menestyjiin ja ymmärrän  hyvin, ettei mulla ole mitään mahdollisuutta saada hyvää miestä, joten olen ihan sovinnolla yksin. Mulla on samanlaisista ongelmista kärsiviä kavereita ja niillä suurimmalla osalla on aika huonosti kohtelevat miehet.

Se on se mun tasoni. Joten en halua tasoistani, enkä varsinkaan laskea tasoani koska sehän olisi jo suorastaan itsari.