Ystävä ei huomioi tilannettani, pahoitanko mieleni turhasta?

Jos on surua toisesta kaverista niin että ei kykene tätä käsitteleen?

Et mielestäni pahoittanut mieltäsi turhasta, mua et myöskään voi olettaa, että ystäväsi jaksaisi kestää miten paljon tahansa. Ystäväsi tietää, että hänen kaverinsa tulee kuolemaan ennen kesaä. Siinä vaiheessa, kun sun kohdalla oli vasta epäilys vakavasta sairaudesta, hän todennäköisesti ihan aidosti toivoi, että ei olisi ALS. Jos edelleen on vain epäilys MS:stä, niin se on vasta epäilys. Ja vaikka diagnoosi varmistuisikin, sulla on todennäököisesti enemmän elinaikaa kuin  tällä hänen kaverillaan. Tuntuu ehkä julmalta sanoa, mutta tämä hänen kaverinsa on  nyt se, joka häntä eniten tarvitsee. Sun tilanteesi ystäväsi näkökulmasta on vielä ihan hyvä verrattuna hänen kavberinsa tilanteeseen. 



Ymmärrän hyvin sen, että toivoisit ystäväsi suhtautuvan suhun toisin ja myös sen, että sulla on huoli ja hätä. Ystäväsi on kuitenkin - ihan omia voimavarojaan säädelläkseen - pakko priorisoida. Vertauskuvallisesti: olenko enemmän huolissani siitä, jonka talo palaa nyt, vai siitä, jonka talo saattaa palaa kuukauden päästä. 

Ongelmistaan valittajat ovat yleisesti ottaen rasittavia. Kaveripiirini keski-ikäistyessä varsinkin naisista huomaa miten ovat muuttuneet täysin. Spontaaneista ja iloisista menijöistä on tullut jämähtäneitä valittajia. Ei kannata pahoittaa mieltä, mutta ehkä kannattaa etsiä muutakin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on surua toisesta kaverista niin että ei kykene tätä käsitteleen?

Voi olla, mutta en tiedä. Viimeksi kun soiteltiin niin kertoi ettei ole ollut tähän kaveriin nyt moneen viikkoon yhteydessä eikä tiedä missä kunnossa on. Viimeksi kun kaverin kuulumisia kertoi, ne oli somesta julkisista päivityksistä luettuja. Eivät siis ole juurikaan muuten tekemisissä. Ap

Ystäväsi ei jaksa kantaa kaikkien murheita. Eikö sinulla ole muita ihmisiä elämässäsi vai miksi juuri tämän henkilön kommentit on niin tärkeitä?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Et mielestäni pahoittanut mieltäsi turhasta, mua et myöskään voi olettaa, että ystäväsi jaksaisi kestää miten paljon tahansa. Ystäväsi tietää, että hänen kaverinsa tulee kuolemaan ennen kesaä. Siinä vaiheessa, kun sun kohdalla oli vasta epäilys vakavasta sairaudesta, hän todennäköisesti ihan aidosti toivoi, että ei olisi ALS. Jos edelleen on vain epäilys MS:stä, niin se on vasta epäilys. Ja vaikka diagnoosi varmistuisikin, sulla on todennäököisesti enemmän elinaikaa kuin  tällä hänen kaverillaan. Tuntuu ehkä julmalta sanoa, mutta tämä hänen kaverinsa on  nyt se, joka häntä eniten tarvitsee. Sun tilanteesi ystäväsi näkökulmasta on vielä ihan hyvä verrattuna hänen kavberinsa tilanteeseen. 



Ymmärrän hyvin sen, että toivoisit ystäväsi suhtautuvan suhun toisin ja myös sen, että sulla on huoli ja hätä. Ystäväsi on kuitenkin - ihan omia voimavarojaan säädelläkseen - pakko priorisoida. Vertauskuvallise

         Olen eri mieltä. Tämä ystävähän ei ole oikeasti tekemisissä/tukemassa oikeassa elämässä sen kuolevan kanssa, jotain someseuraamista vain. Jos tältä ystävältä ei riitä tukea sinulle, niin jättäisin ottamatta yhteyttä. Oikea ystävyys on vastavuoroista.

"He eivät ole usein tekemisissä, lähinnä somen kautta seuraavat toisiaan.

Eivät siis ole juurikaan muuten tekemisissä."

Miksi korostat tätä?

Olikohan kyse ihan oikeista ALS- ja MS-epäilyistä, vaiko vaan suljetaan yksi kerrallaan pois eri vaihtoehtoja ja lopullinen diagnoosi on todennäköisimmin luokkaa migreeni? Kaksi aika eri asiaa, mutta tietty ihmistyyppi dramatisoi ja paisuttelee asian ja pitää jokaista tutkituttavaa luomea ja pattia ja epämääräistä oiretta "syöpäepäilynä". Ap voi olla tällainen katastrofiajattelija, ja ystävä tietää että kyse tuskin on mistään kovin vakavasta lopulta.

En osaa ratkaista ongelmaasi, mutta tuli mieleen: voisiko olla, että ystäväsi ei osaa myöskään sille toiselle sairastuneelle kaverille keskustella suoraan, vaan on jakanut niitä tunteitaan sinulle? Ja nyt sinullekaan hän ei osaa puhua sairastumisesta suoraan, vaan purkaa ehkä jollekin toiselle huoltaan sinusta?

Minusta ainut mitä voit tehdä (jos jotenkin haluat reagoida) on, että kerrot hänelle, että olet henkisesti ihan "silleen fine", että sun kanssa voi kyllä puhua näistä sairausasioistakin. Että se ei ole mikään tabu. "Vaikka tietty on hienoa, että sun kanssa voi olla myös niin kuin ennenkin. Tää sairaus nyt vaan on osa mun elämää".

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi ei jaksa kantaa kaikkien murheita. Eikö sinulla ole muita ihmisiä elämässäsi vai miksi juuri tämän henkilön kommentit on niin tärkeitä?

Mutta ystävä saa olettaa aloittajan kantavan hänen uusperhemurheensa ja muut?

Vierailija kirjoitti:

"He eivät ole usein tekemisissä, lähinnä somen kautta seuraavat toisiaan.

Eivät siis ole juurikaan muuten tekemisissä."

Miksi korostat tätä?

Siksi että ymmärtäisin täysin tilanteen, jos ystävä olisi sairaan kaverinsa tukena irl useasti, tapaisi ja näkisi heikentymisen, surun ym. Silloin siitä ei varmasti pääsisi irti ollenkaan, vaan asia olisi mielessä koko ajan. Silloin en olisi varmaan edes kertonut omasta sairausepäilystäni. Ap

Osaatko ajatella hänen kannaltaan? Hän on tukenut yhtä sairasta, ei jaksa enää toista.

Noin yleisesti, sairauksista voi puhua vertaisten kanssa. On monia sairauksiin liittyviä foorumeita. Kaverit ja ystävät on sitten siksi että vie ajatukset muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"He eivät ole usein tekemisissä, lähinnä somen kautta seuraavat toisiaan.

Eivät siis ole juurikaan muuten tekemisissä."

Miksi korostat tätä?

Siksi että ymmärtäisin täysin tilanteen, jos ystävä olisi sairaan kaverinsa tukena irl useasti, tapaisi ja näkisi heikentymisen, surun ym. Silloin siitä ei varmasti pääsisi irti ollenkaan, vaan asia olisi mielessä koko ajan. Silloin en olisi varmaan edes kertonut omasta sairausepäilystäni. Ap

Eli pidät itseäsi tärkeämpänä ja merkittävämpänä henkilönä hänen elämässään? Kuolema on surullinen ja ahdistava asia vaikka ei päivittäin olisi edes tekemisissä. Ja mistä edes tiedät heidän yhteydenpitonsa taajuuden ja laadun? Kuulostaa jotenkin älyttömän itsekkäältä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan kyse ihan oikeista ALS- ja MS-epäilyistä, vaiko vaan suljetaan yksi kerrallaan pois eri vaihtoehtoja ja lopullinen diagnoosi on todennäköisimmin luokkaa migreeni? Kaksi aika eri asiaa, mutta tietty ihmistyyppi dramatisoi ja paisuttelee asian ja pitää jokaista tutkituttavaa luomea ja pattia ja epämääräistä oiretta "syöpäepäilynä". Ap voi olla tällainen katastrofiajattelija, ja ystävä tietää että kyse tuskin on mistään kovin vakavasta lopulta.

Ihan oikeista epäilyistä. Jouduin vakavien oireiden vuoksi sairauslomalle ja kiireellisellä lähetteellä erikoissairaanhoidon puolelle tutkimuksiin. Sekä siellä oleva että lähettävä lääkäri puhuivat sekä ALS:sta että MS:stä ja ne myös lähetteessä. Nyt tutkimuksia tehty ja ALS saatu poissuljettua. MS-taudin mahdollisuudesta lääkäri puhui jo siihen tyyliin että se tutkimuksista voi hyvinkin löytyä. Olen aika realisti enkä panikoi etukäteen, mutta tottakai asia välillä painaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Osaatko ajatella hänen kannaltaan? Hän on tukenut yhtä sairasta, ei jaksa enää toista.

Noin yleisesti, sairauksista voi puhua vertaisten kanssa. On monia sairauksiin liittyviä foorumeita. Kaverit ja ystävät on sitten siksi että vie ajatukset muualle.

Näinkö sinä reagoisit jos ystävälläsi epäiltäisiin vakavaa sairautta? Et piittaisi edes tietää asiasta etkä ainakaan puhua aiheesta? Evvk?

Tämä on tyypillinen esimerkki yksipuolisesta ystävyydestä. Ystäväsi käyttää sinua likasankona, johon kaataa omat murheensa, mutta ei vastavuoroisesti ole kiinnostunut sinun murheistasi. 

Mieti kannattaako jatkaa ystävyyttä, joka aiheuttaa toistuvasti mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairauksista voi puhua vertaisten kanssa. On monia sairauksiin liittyviä foorumeita. Kaverit ja ystävät on sitten siksi että vie ajatukset muualle.

Mä en halua liittyä vertaistukipalstoille, ennen kuin mahdollinen diagnoosi on selvä. En googlettele hoitoja enkä tarinoita taudeista, enkä panikoi, kun ei vielä edes tiedetä mistä oireet johtuu. Mieheni kanssa juttelen murheeni ja pelkoni, silloin kun niitä nousee.

Ystävältä toivoisin ihan vaan sitä, että hän edes joskus kysyisi mitä mulle kuuluu, miten voin, tai onko tutkimuksissa selvinnyt mitään. Se olisi mielestäni niin kun normaalia. Nyt tuntuu ettei minun kuulumiset kiinnosta häntä ollenkaan, kun kyllä purkaa omia kuulumisiaan, mutta sitten kiirehtii että täytyy mennä ja soitellaan taas. En mielestäni liikoja toivo. Ap

Kyllä mullakin nuppi alkaisi leveemään jos yhtäkkiä kaikki ympärillä sairastuvat tai kuo levat ja pitäisi kaikkialle revetä terapioimaan.

Huh. Ikävää että joudut kestämään ja kuulostaa yksipuoliselta. Mulla kanssa tutut ihan välinpitämättömiä, ne aiemmat, ehkei kemiat toimineet kun ollaan erilaisia ja heillä perheet. Kunpa löytäisit ymmärtävän ystävän.

Samaa mieltä. Yksipuolista ystävyyttä.