Kokemuksia passiivisagressiivisesta luonnehäiriöisiä?
Onko jollain esim tällainen ihminen puolisona. Miten se ilmenee?
Kommentit (94)
Mulla oli passiivisaggressiivinen exä, mutta haluan tässä nyt tuoda esiin, että passiivisaggressiivinen voi ehdottomasti olla myös aggressiivinen. Exä oli monella tavalla negatiivinen ihminen nimenomaan perhepiirissä. Jos joskus saikin jonkun asiallisen keskustelun käytyä hänen kanssaan, pian hän väänsi sen jotenkin ihmeellisesti joksikin aseeksi muita vastaan. Saattoi vaikka väittää yhdessä käytyä keskustelua, että minä määräsin tai painostin, vaikka keskustelun aikana kysyin monta kertaa hänen kantaansa asiaan. Ikinä ei voinut luottaa siis, että samaan hiileen puhalletaan, vaan aina oli yhtäkkiä jotain hampaan kolossa. Luulen, että oikeasti häntä ei edes vaivannut juuri ne asiat, mitä ensin "piilotteli", vaan hän vain purki pahaa oloaan niin, että etsi vikaa aina meistä muista, vaikka moni asia olisi korjaantunut sillä että olisi ottanut itseään niskasta kiinni. Kaikkein ikävintä mielestäni oli se, että muualla hän valitti kuinka hankala ja vaativa olen (en todellakaan ollut), esitti ahkeraa ja avuliasta, rentoa ja ystävällistä, mutta kun kotiovesta pääsi sisään, meni naama happamaksi ja puheet ilkeilyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis agressiivisen ihmisen tunnuspiirteitä mm.
-Vetäytyminen kun pitäisi puhua. Keskustelukyvyttömyys.
-Hiljaisuushoito. Ei vastata viesteihin ja kadotaan. Reagoidaan viesteihin tai puheluihin silloin kun halutaan. Kontrollointi ja vallankäyttö.
-Ei kestetä kritiikkiä tai kielteisiä asioita. Toisen syyllistämisen kaikesta.
Päälle vielä. Projisoi kaiken toiseen. Kaasuvalottaa totuuden toiseksi.
Nämä ovat sitten kuule jo sadistisia ja ilkeitä eli sairaita.
Varmastikin näin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahantahtoisimmat versiot noista pyrkivät luomaan täysin vaihtoehtoisen todellisuuden.
Ikäänkuin kuplan missä kaikki heidän tekonsa ovat aina täysin oikeutettuja ja aina muiden syytä. Peiliin eivät kykene katsomaan. Koskaan
Täysin totta. Heitä vastaan tarvitaan hyviä älykkäitä ihmisiä jotta pysyy balanssi elämässä. Täytyy olla rohkea ja itsevarma sekä puolustaa itseänsä sekä lapsia, nuoria ja niitä aikuisia jotka eivät pysty itse mutta ei aivan kaikkia ja aina tarvitse. Helposti kaikki hakevat kyvykkäiltä tukea. Muistakaa että jotkut valehtelevat taitavasti! Kysykää ja kyseenalaistakaa asioita sekä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis agressiivisen ihmisen tunnuspiirteitä mm.
-Vetäytyminen kun pitäisi puhua. Keskustelukyvyttömyys.
-Hiljaisuushoito. Ei vastata viesteihin ja kadotaan. Reagoidaan viesteihin tai puheluihin silloin kun halutaan. Kontrollointi ja vallankäyttö.
-Ei kestetä kritiikkiä tai kielteisiä asioita. Toisen syyllistämisen kaikesta.
Päälle vielä. Projisoi kaiken toiseen. Kaasuvalottaa totuuden toiseksi.
Nämä ovat sitten kuule jo sadistisia ja ilkeitä eli sairaita.
Varmastikin näin.
Vahvistan, kyllä asia on juuri näin. Totuus on totuus mutta se ei tarkoita että heitä on pakko karttaa. Jos pärjää ja haluaa pärjätä heidän kanssaan ja toisinpäin niin voi onnistua ystävyys tai parisuhde. Kun toisen tuntee niin molemmilla on mukavampaa. Hekin ovat ihmisiä.
Kulkeeko passiivisaggressiivisuus ja laiskuus käsi kädessä? Ja laiskuus nimenomaan sitä marttyyriyssorttia, eli asiat hoidetaan tuhannen pyydön jälkeen viime tingassa, kiukutellen ja tehden siitä omasta "uhrautumisestaan" suuri numero. Samalla ollaan tyytyväisiä, kun omalla kieroilulla ja vitkastelulla on saatu muut tekemään paljon enemmän hommia. Kuvitteleeko passiivisaggressiivinen siinä pienessä pimeässä päässään olevansa jotenkin ovela, vai eikö hän oikeasti vain välitä, mitä aiheuttaa läheisilleen? Onko passiivisaggressiivinen aina myös läheisriippuvainen, kun ei lähde lätkimään, vaikka kaikki v*tuttaa, vai tykkääkö vain passaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivis agressiivisen ihmisen tunnuspiirteitä mm.
-Vetäytyminen kun pitäisi puhua. Keskustelukyvyttömyys.
-Hiljaisuushoito. Ei vastata viesteihin ja kadotaan. Reagoidaan viesteihin tai puheluihin silloin kun halutaan. Kontrollointi ja vallankäyttö.
-Ei kestetä kritiikkiä tai kielteisiä asioita. Toisen syyllistämisen kaikesta.
Päälle vielä. Projisoi kaiken toiseen. Kaasuvalottaa totuuden toiseksi.
Nämä ovat sitten kuule jo sadistisia ja ilkeitä eli sairaita.
Varmastikin näin.
Vahvistan, kyllä asia on juuri näin. Totuus on totuus mutta se ei tarkoita että heitä on pakko karttaa. Jos pärjää ja haluaa pärjätä
Monesti heistä on normaali ihmisyys hyvin kaukana. Luulevat harhaisesti että muiden pitäisi tulla heidän kaltaisekseen. Johonkin ihme kuplamaailmaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko passiivisaggressiivisuus ja laiskuus käsi kädessä? Ja laiskuus nimenomaan sitä marttyyriyssorttia, eli asiat hoidetaan tuhannen pyydön jälkeen viime tingassa, kiukutellen ja tehden siitä omasta "uhrautumisestaan" suuri numero. Samalla ollaan tyytyväisiä, kun omalla kieroilulla ja vitkastelulla on saatu muut tekemään paljon enemmän hommia. Kuvitteleeko passiivisaggressiivinen siinä pienessä pimeässä päässään olevansa jotenkin ovela, vai eikö hän oikeasti vain välitä, mitä aiheuttaa läheisilleen? Onko passiivisaggressiivinen aina myös läheisriippuvainen, kun ei lähde lätkimään, vaikka kaikki v*tuttaa, vai tykkääkö vain passaamisesta?
Laiska inhoaa työtä. Aina.
Omasta kokemuksesta mies muuttuu passiivisaggressiiviseksi silloin, kun on toinen nainen mielessä. Ei tietenkään osaa käsitellä asiaa niin, että itsessä olisi vikaa, kun pettää tai himottaa pettää ja oma nainen nähdään silloin ärsyttävänä esteenä ja kahlitsijana. Mies tekee itsestään uhrin, joka hyvää hyvyyttään pysyy perheensä kanssa, ja osoittaa sen passiivisaggressiivisuudella vaimolle. Näissä tapauksissa et saa nyhdettyä tietoa irti siitä mikä on vialla, vaan aina kaikki muka syyt ovat täysin tuulesta temmattuja. Siksi kulkee kotona naama nurinpäin, mutta ei sano mikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahantahtoisimmat versiot noista pyrkivät luomaan täysin vaihtoehtoisen todellisuuden.
Ikäänkuin kuplan missä kaikki heidän tekonsa ovat aina täysin oikeutettuja ja aina muiden syytä. Peiliin eivät kykene katsomaan. Koskaan
Tämä on totta. Oikeuttavat aina pahat tekonsa tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Kulkeeko passiivisaggressiivisuus ja laiskuus käsi kädessä? Ja laiskuus nimenomaan sitä marttyyriyssorttia, eli asiat hoidetaan tuhannen pyydön jälkeen viime tingassa, kiukutellen ja tehden siitä omasta "uhrautumisestaan" suuri numero. Samalla ollaan tyytyväisiä, kun omalla kieroilulla ja vitkastelulla on saatu muut tekemään paljon enemmän hommia. Kuvitteleeko passiivisaggressiivinen siinä pienessä pimeässä päässään olevansa jotenkin ovela, vai eikö hän oikeasti vain välitä, mitä aiheuttaa läheisilleen? Onko passiivisaggressiivinen aina myös läheisriippuvainen, kun ei lähde lätkimään, vaikka kaikki v*tuttaa, vai tykkääkö vain passaamisesta?
Edelleen. Kysymys on vallankäytöstä. Useimmitenhan miehet on näitä passiivisagressiivisia. He oikeuttavat käytöksensä vaan sillä että ovat miehiä. Heidän mielestään on esim naisen homma pestä lattiat tai laittaa ruoka lapsille. Mies voi sen ajan vaikka nostaa jalat sohvalle ja selailla puhelinta. Se on hänelle täysin ok ja oikeastaan ainoa vaihtoehto. Jos vaimo tulee siihen nalkuttamaan (toki tätä sanaa käyttää tästä vuorovaikutuksesta, itse omasta mielestään vain nalkutuksen uhri) eli pyytämään apua, alkaa marttyyrikohtaus, mies pesee lattiat naama norsun v:llä, paiskoo tavaroita ja kiukuttelee. Ja kun vaimo kysyy mikä on, niin ei tietenkään mikään. Ja kun tämä kiukuttelu aina vaan jatkuu, niin siinä vaimokin jo hermostuu, että miksi aina näin vaikeaa. Mies pesee kätensä kaikesta sanomalla että nyt lattiat on pesty ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut.
Toisinsanoen ehkä tämä passiivisagressiivinen henkilö ehkä itsekin tiedostaa että ei ole ok kiukutella tällaisesta asiasta, eikä tee sitä avoimesti, mutta silti niin kuin pikkulapsi, kiukuttaa kun äiti ei hoida kaikkea puolesta vaan itsekin pitäisi ottaa vastuuta. Paljon varmaan on tällaista keskenkasvuisuuttakin taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta mies muuttuu passiivisaggressiiviseksi silloin, kun on toinen nainen mielessä. Ei tietenkään osaa käsitellä asiaa niin, että itsessä olisi vikaa, kun pettää tai himottaa pettää ja oma nainen nähdään silloin ärsyttävänä esteenä ja kahlitsijana. Mies tekee itsestään uhrin, joka hyvää hyvyyttään pysyy perheensä kanssa, ja osoittaa sen passiivisaggressiivisuudella vaimolle. Näissä tapauksissa et saa nyhdettyä tietoa irti siitä mikä on vialla, vaan aina kaikki muka syyt ovat täysin tuulesta temmattuja. Siksi kulkee kotona naama nurinpäin, mutta ei sano mikä vaivaa.
Totta tämä. Ja tähän liittyy myös täällä mainittu läheisriippuvuus ja mukavuudenhalu. Halutaan koko kakku, ei erota, kun ei olisi kukaan piikana, mutta mennään omat mieliteot ja riippuvuudet edellä. Seurauksista välitetään vain, jos niistä koituu itselle harmia, muiden tunteilla ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli passiivisaggressiivinen exä, mutta haluan tässä nyt tuoda esiin, että passiivisaggressiivinen voi ehdottomasti olla myös aggressiivinen. Exä oli monella tavalla negatiivinen ihminen nimenomaan perhepiirissä. Jos joskus saikin jonkun asiallisen keskustelun käytyä hänen kanssaan, pian hän väänsi sen jotenkin ihmeellisesti joksikin aseeksi muita vastaan. Saattoi vaikka väittää yhdessä käytyä keskustelua, että minä määräsin tai painostin, vaikka keskustelun aikana kysyin monta kertaa hänen kantaansa asiaan. Ikinä ei voinut luottaa siis, että samaan hiileen puhalletaan, vaan aina oli yhtäkkiä jotain hampaan kolossa. Luulen, että oikeasti häntä ei edes vaivannut juuri ne asiat, mitä ensin "piilotteli", vaan hän vain purki pahaa oloaan niin, että etsi vikaa aina meistä muista, vaikka moni asia olisi korjaantunut sillä että olisi ottanut itseään niskasta kiinni. Kaikkein ikävintä mielestäni oli se, että muualla hän valitti kuinka
Tuo on todella totta että voi myös olla avoimen negatiivinen. Ja varmasti usein onkin. Ylipäänsä oma kokemus on että ovat sellaisia myrkyn keittäjiä ja pahan ilman lintuja. Eivät ole kosketuksessa tunteisiinsa ehkä ja käyttäytyvät ihan miten sattuun, eivät huomioi muita. Aivan kuin pikkulapset kiukuttelevat. Hyvin keskenkasvuisia ihmisiä. Normaalia ihmistä hävettäisi oma käytös, vaan nämä kääntää senkin toisen syyksi ja jatkavat kiukuttelua, mykkäkoulua mitälie vihanpitoa.
Itse olen tässä lyhyessä elämässä oppinut kiertämään nämä energiasyöpöt kaukaa. En ole tekemisissä tällaisten sukulaistenkaan kanssa. Olen liian kiltti ja empaattinen, enkä jaksa kokoajan olla pistämässä rajoja, joten helpompi olla vaan erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä "luonnehäiriötä" nykyään ihmisille keksii? Ennen sanottiin että se nyt vain on sellainen ihminen se.
https://en.wikipedia.org/wiki/Personality_disorder
Enää ei sanota. Eikä siedetä.
Pysy ruodussa. Muuten sinua ei siedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä "luonnehäiriötä" nykyään ihmisille keksii? Ennen sanottiin että se nyt vain on sellainen ihminen se.
https://en.wikipedia.org/wiki/Personality_disorder
Enää ei sanota. Eikä siedetä.
Pysy ruodussa. Muuten sinua ei siedetä.
Mitä tarkoitat?
Minun entinen kumppani oli passiivis-aggressiivinen ainakin verrattuna nykyiseen kumppaniin, joka on avoimen aggressiivinen. Tarkoitan avoimella aggressiivisuudella sitä, että hän ilmaisee hyvin suoraan vaikka, että "minua ärsyttää, että jätät nämä tiskit tähän keskelle pöytää lojumaan, mikset voi siivota niitä". Kun taas edellinen kumppani olisi kaikin tavoin välttänyt ilmaisemasta suoraan, että mikä häntä v1tuttaa ja miksi, vaan olisi kierrellen ja kaarrellen vääntänyt jonkun ihme vittuilemiskommentin naisista, jotka eivät sukupuoliominaisuudeltaan laittamaan tiskejä pois. Siinä sitten joutui aina kelailemaan, että hetkonen, mitähän tuo lause nyt tarkoittikaan ja mitä hän yritti sillä sanoa, ja onko tämä oikeasti loukkaantunut minulle jostain vaiko ei. Se oli ja on todella häiritsevä ominaisuus ihmisessä. Tykkään paljon enemmän siitä, että suoraan sanotaan, mistä kiikastaa. Asia selviää pian, toisen ei tarvitse piehtaroida epätietoisuudessa ja asia voidaan ratkaista tietäen, että toinen on saanut puhuttua suunsa puhtaaksi, eikä mikään nakerra mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kai te ãmmãt olette useita vuosia ravanneet terapiassa itkemässä näistä passiivis-aggresiivisista sukulaisista!😆
Siksi terapia-aikoja ei löydy henkilöille, joilla on todellisia ongelmia.
Entä sitten jos on sanonut samoista asioista vuosia eikä toinen halua/katso tarpeelliseksi kuunnella tai ymmärtää? Oma mieheni on passiivisagressiivinen. Hän on aina katsonut vaan oikeudekseen olla kuuntelematta toiveitani tai esim tekemään tasapuolisesti kotitöitä. Itsekin huomaan nykyään olevani vaan niin kyllästynyt että olen varmaan myös passiivisagressiivinen. En halua kumppania lähelle, olen katkera ja väsynyt. Kaikki nämä asiat olen kyllä kertonut miehelle. Hän ei halua nähdä asioita näin, kuten ei myöskään sitä että olemme ajautumassa eroon. Hänen mielestään kaikki on hyvin, paitsi että hän ei saa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä "luonnehäiriötä" nykyään ihmisille keksii? Ennen sanottiin että se nyt vain on sellainen ihminen se.
https://en.wikipedia.org/wiki/Personality_disorder
Enää ei sanota. Eikä siedetä.
Pysy ruodussa. Muuten sinua ei siedetä.
Mitä tarkoitat?
En siedä kysymyksiäsi. Olet anaalinen, sinulla on anaalisen kehitysvaiheen häiriö. Toisaalta, nyt minun on pakko sietää sinua, jotten syrji sairaita. Otan siis ylemmän tason näkökulman käyttöön ja ymmärrän että olet itsekin uhri, joten en voi olla uhrin uhri. Nyt voit kysellä mitä vain, ja koska olen oikeamielinen ja hyvä ihminen, minä vastaan. Koska sinä olet uhri. Mutta koska olen vain rajallinen ihminen, uhriudellasi ottamasi etuoikeudet alkavat ärsyttää, koska enhän minä sinun anaalivaiheen kieroutumaasi aiheuttanut vaan muut ihmiset; miksi joudun maksamaan niistä. Joten sairaus on vaarallista ja sairautta kantavien on parannuttava tai poistuttava silmistä. Anaalisen kehityshäiriön omaavat ts.kyselevät ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan. Ovatko he edes ihmisiä, jos ajatellaan ihmisyyden mittaa?
Tarkoitan että varo mitä toivot. Ehkä joskus sinua ei siedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä "luonnehäiriötä" nykyään ihmisille keksii? Ennen sanottiin että se nyt vain on sellainen ihminen se.
https://en.wikipedia.org/wiki/Personality_disorder
Enää ei sanota. Eikä siedetä.
Pysy ruodussa. Muuten sinua ei siedetä.
Mitä tarkoitat?
En siedä kysymyksiäsi. Olet anaalinen, sinulla on anaalisen kehitysvaiheen häiriö. Toisaalta, nyt minun on pakko sietää sinua, jotten syrji sairaita. Otan siis ylemmän tason näkökulman käyttöön ja ymmärrän että olet itsekin uhri, joten en voi olla uhrin uhri. Nyt voit kysellä mitä vain, ja koska olen oikeamielinen ja hyvä ihminen, minä vastaan. Koska sinä olet uhri. Mutta koska o
Ne lääkkeet on hyvä ottaa tasaamaan pahimpia sekoiluja.
Nämä ovat sitten kuule jo sadistisia ja ilkeitä eli sairaita.