Järkyttävä elämän ahdistus tästä pimeästä marraskuusta
Niin ankeaa. En edes muistanut, että marraskuu on näin kurja ja ahdistava. On kyllä omassa elämässäkin ikäviä asioita, että varmaan korostuu. Nytkin vain makoilen sängyssä vaatteet päällä peiton alla ja tuijotan ulos sumuiseen hämärään. Ikävät asiat pyörivät mielessä. Pitäisi tehdä vaikka mitä, töitäkin ja olla luova, mutta en saa mitään tehtyä. Väsynyt ja vedoton olo, ankea mieli viikolla oli jotain flunssaakin. Tähän oloon auttaisi esim. yksi siideri tai bentso, mutta niitäkään ei nyt ole. En ole varsinaisesti päihde-ihminen, mutta olen alkanut nykyään satunnaisesti nappailemaan jotain huonoimpiin oloihin, että jaksan suorittaa. Takana lähes helvetillinen vuosi erilaista stressiä, pettymyksiä elämässä, läheisten sairastumisia ym. Kesällä kaiken jaksoi paremmin. Nyt pimeys tuntuu todella inhottavalta. Halusin vain purkaa oloani.
Kommentit (138)
Minulla on kyllä vaikka mitä koristeita, valoja ja kivoja vanhoja tavaroita, jotka pitäisi vain jaksaa ottaa esille varastosta ja varmasti ne toisivat jotain mielihyvää. Kiitos vinkistä!
-Ap
Mietin just aamulla miten kestän tän talven ja pimeyden 🙃
Hommaa Kela Gold, niin huomaat miten turhaa joku työnteko ylipäätään on.
Minä elän tälle pimeydelle. Odotin koko kesän hämärtyviä elokuun iltoja kuutamoineen. Etätyöpäiviin tuo iloa keskipäivän hämärässä hiljakseen leijuvat lumihiutaleet. Hiljaisuus ja kaappikellon raksutusta. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin päivät alkaa pitenemään jo parin kuukauden kuluttua. Toki ei kesässäkään muuta vikaa ole kuin valoisat yöt.
Tätä samaa paskaahan Suomen talvi on aina. Lääkkeeksi auttaa vaan äkkilähtö pois Suomesta, mielellään useammaksi kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tälle pimeydelle. Odotin koko kesän hämärtyviä elokuun iltoja kuutamoineen. Etätyöpäiviin tuo iloa keskipäivän hämärässä hiljakseen leijuvat lumihiutaleet. Hiljaisuus ja kaappikellon raksutusta. Jos jotain negatiivista haluaa löytää, niin päivät alkaa pitenemään jo parin kuukauden kuluttua. Toki ei kesässäkään muuta vikaa ole kuin valoisat yöt.
Juu, nyt puhutaan marraskuun ihanuudesta...
Voisiko mennä kirkkoon tai helluntaiseurakunnan tilaisuuteen? Siellä on kyse todellisesta elämän Valosta eli Jeesuksesta. Voi myös pyytää esirukousta eri ihmisten ja asioiden puolesta.
Mulle on iän myötä alkanut talvet tekemään tiukkaa. Alta 40v. vielä jotenkin meni. Tuntuu, että ainoa mikä oikeasti auttaisi olisi viettää talvisin muutama kk jossain etelässä. Ei vaan ole sellaiseen mahdollisuutta nyt. Jotenkin ristiriitaista, kun sanotaan, että talvella voi hidastaa ja ottaa rauhallisemmin, että se on luonnollista, mutta kuitenkin talvisin on yleensä kiireisintä aikaa työelämässä, kouluissa jne. Miten siinä sitten hidastat? Sanot pomolle, että ei kun mä otan nyt rauhassa tässä talven ja nukun vähän pidempään. Onnistuu juu.
Olen odottanut jo huhtikuussa tätä ihanaa pimeyttä. Minusta se tuo turvaa ja rauhallisuutta. Kesä on sellaista pakkoulkoilua ja kuumuutta. Nautitaan kotona omien valojen kanssa.
Huonoon oloon auttaa se, että parantaa oloaan jollain positiivisella. Pimeyteen auttaa valon lisääminen.
Voi vaikka hakea Operaatio joulun lapsi -kenkälaatikon, täyttää se pienillä lahjoilla ja hankkia sillä iloa Euroopan köyhimmille lapsille. Tai tehdä muuta hyvää, joka antaa itsellekin hyvän mielen. Sillä antaessaan saa itsekin.
Lisäksi voi laittaa kotiinsa valot päälle ja lakata elämästä puolipimeissä huoneissa, ripustaa valoköynnöksiä, sytyttää kynttilöitä ja lähteä valoisaan aikaan ulos pihalle tai liikkumaan.
Marraskuussa parasta on juuri se, että sää ja pimeys saavat meidät asettumaan enemmän paikoilleen. Olemaan kotona, lepäämään, ottamaan rauhassa, kohtaamaan tuntojamme ja koostamaan kulunutta vuotta millainen se oli.
Näen marraskuussa luonnossa paljon graafista kauneutta ja pehmeitä värejä. Ulkoilureitit ovat kivoja mennä, koska monelle marraskuu ei ole enää ulkoilua varten. Ilma on happirikas.
Oman mielen synkkyys, ahdistus, masennus saavat tilansa, jolloin niille jää aikaa miettiä, kirjoittaa auki, etsiä hyvä kaveri keskustelemaan tai hakea järeämpää apua. Nyt on oikea aika!
Valottomuus on osalla meissä haasteellista aivoissa, mutta siihenkin saa apua vaikkapa kirkasvalohoidolla. Joillekin valohoito on ehdotonta talvikaudella.Enemmän niistä on apua kuin valosarjasta ikkunalla.
Meillä on lunta, joten tuli heti valoisampaa. Lisäksi ensilumen ladulle pääsee hiihtämään. Tykkään.
Niinhän se on, että heikot sortuu elon tiellä.
Koska juuri pimeys on se suurin syy, miksi marraskuu monia masentaa, niin sille on kyllä vastalääkkeensä eli pimeyden vastakohta valo, sen eri muodoissa:
- Jeesus on Elämän Valkeus ja iankaikkisen elämän valo tunnelin päässä
- Raamatun sana sydämen valoksi, päivänvalo silmille (Raamattukin sanoo, että "silmille teke hyvää nähdä aurinkoa", Saarnajan kirja 11:7)
- verhojen aukaiseminen
- kirkasvalolamppu
- tunnelmavalot
- taivaan valojen katseleminen
- valoa elämään tuovat ihmiskontaktit, lemmikit ym. asiat
Minäkin inhoan tätä. Koita keksiä kivoja juttuja joilla piristää päivää, tee kasvohoito tai lakkaa kynnet jos sellainen on sinun juttusi. Katso jotain hyvän mielen sarjaa, laita kivoja valoja kotiin tai kynttilöita. Osta joulukalenteri. Mikä nyt vaan olisi sellainen juttu josta saat iloa.
Joulu ja tammikuu on vieläkin pimeämpiä kuukausia. Onhan toi ankeata, mutta tavallaan rauhaisaa. Ei ole örkit rillaamassa ja mölyämässä missään.
Moni aloittaa pimeät aamut, sytyttämällä jonkun hämärän yöpöytälampun tai keittiön työpistevalon, kun herää.
Mutta jotta heräisi hyvin ja nopeasti, on laitettava täysvalaistus päälle. Ja verhot auki heti, kun alkaa ulkona valaistua.
Jos huoneessa on hämärää, aivot tulkitsevat sen niin, että ei tarvitse herätä, olla täysin virkeä, voi mennä vaikka nukkumaan.
Sama iltapäivällä. Jos haluaa jatkaa virkeää oloaan, kun pimeys laskeutuu, ei pidä sytyttää niitä hämärävaloja, vaan ne täysvalot kuuluisi laittaa päälle.
Unettomuudesta kärsivillekin annetaan neuvoksi vähentää valoja ainakin pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, joten hämärävalaistus nyt ei todellakaan ole masennukseen ja väsymykseen mikään apu, vaan huononnus.
Ai, mulle on just päinvastoin: mitä sateisempi ja pimeämpi ilma, sitä kivempi lähteä aamulla töihin. Saan myös voimaa kun tiedän että jotkut masentuu tästä. Minulla on pimeästä nauttimisen supervoima.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on iän myötä alkanut talvet tekemään tiukkaa. Alta 40v. vielä jotenkin meni. Tuntuu, että ainoa mikä oikeasti auttaisi olisi viettää talvisin muutama kk jossain etelässä. Ei vaan ole sellaiseen mahdollisuutta nyt. Jotenkin ristiriitaista, kun sanotaan, että talvella voi hidastaa ja ottaa rauhallisemmin, että se on luonnollista, mutta kuitenkin talvisin on yleensä kiireisintä aikaa työelämässä, kouluissa jne. Miten siinä sitten hidastat? Sanot pomolle, että ei kun mä otan nyt rauhassa tässä talven ja nukun vähän pidempään. Onnistuu juu.
Se on totta, että esim. pyhät on monet talvella, pimeään vuodenaikaan, joulunaikaan ja vuodenvaihteen tietämillä, ja kiireisimpiä ja stressaavimipia aikoja esim. työpaikoilla. Hirvittävät jonot ja sählääminen mm. kaupoissa. Jopa vanhusten paikoissa on saatava kaikki jouluhösselit osastoilla pystyyn, on toimintaa ja omaisia lappaa tavanomaista rytmiä sekoittamassa ja vaatimassa sitä ja tätä. Varmaan monella työpaikalla ja alalla on talvisin sählinkiä, eikä hiljaista.
Vaikeaa on minullakin. Mutta tässähän tämä menee joulua odotellessa. Onko sulla kauniita valosarjoja kotona? Mulle sellaiset tuo lohtua.