Kun ikäeroa alle 2-vuotta. Missä vaiheessa helpottaa?

mutta meillä eka helpotus oli se, kun keskimmäinen lopetti päiväunet. Hän oli sillon 2v4kk ja kuopus 8kk. Kuopus oli tosi herkkä vauva ja itki hirveästi ja halusi vain olla sylissä ja mulla oli aina ongelma miten saada keskimmäinen nukkumaan.



Seuraava helpotus tuli kun kuopus oli 10kk ja päätti (siis me emme tuputtaneet vaan hän kieltäytyi vauvaruuasta) siirtyä perheen yhteisiin ruokiin ja halusi syödä itse. Siitä asti ei ole tarvinut tehdä mitään erityisjärjestelyitä.



Meillä on ain helppottanut se, että kaksi pienintä ovat tulleet tosi hyvin toimeen eli jo kun kuopus oli vajaa 1v niin leikkivät yhdessä. Nyt kuopus on 1v8kk ja keskimmäinen 3v4kk ja ovat ihan parhaimmat kaverit. Heistä on koko ajan seuraa toisilleen, mikä toki tarkoittaa myös riitoja sillon tällön.

Ja pitkän aikaa on jo ollut " helppompaa" , oikeastaan helpotti kun vauva alkoi kiinnostua isoveljestä. Viihtyy häntä katsellen. Päiväunet ovat aina nukkuneet samaan aikaa ja niistä pidän kiinni. Ainoa oma aika päivässä ja hiljainen hetki.



Meillä vauva opn kyllä ollut rauhallinen tapaus. Mutta saattaahan tämä tästä vaikeutua, miten omapäinen tuosta vauvasta kasvaa

Unirytmi vakiintui pienemmällä aamupäivän ja iltapäivän uniin, ja iltapäivän unet menivät yksiin esikoisen päiväunien kanssa.

Nyt nuorempi on 10 kk, ja nukkuu yhdet päiväunet, samaan aikaan isosiskonsa kanssa. Yllättävän helppoa tämä on. Tosin nyt on kuvaan tullut pienoinen mustasukkaisuus ja samoista leluista taisteleminen...

Tekemistä täytyy keksiä lähinnä vanhemmalle, koska pienempi oppii matkimalla isompaansa. Helpompaa on ollut myös siksi, että ensimmäinen oli koliikkivauva. Kun on selvinnyt arjesta koliikki vauvan kanssa, niin kahden lapsen kanssa, joista vauva on helppo hoitaa ja hyvä nukkumaan on elämä todella helppoa.

Toista lasta en ole pyrkinyt nukuttamalla nukuttamaan. Isompi nukkuu yhdet iltapäiväunet. Pienempi nukkuu kolmet unet missä vain. Oltiin siis ulkona, kaupassa, kylässä, kotona, leikkipuistossa kesken leikin... Kun alkaa väsyttää, niin otan syliin ja laitan nukkumaan vaunuun, sänkyyn tai sitteriin mikä nyt vain on tarjolla. Isomman päiväunet ajoitan hetkeen jolloin pienempi nukkuu toisia päiväuniaan. Ruokailut tapahtuvat samaan aikaan. Lisäksi pienempi saa haluamallaan hetkellä välipala tissiä. Tissiä myös ruoanpäälle.

siinä 20-50 v. hujakoilla

tosin kolams ilmoitti tulostaan juuri niihin aikoihin joten kauaa en kerennyt tilanteesta nauttia:)

Oikeastaan vasta nyt, kun pojat ovat 4,5 ja liki 6v, on alkanut helpottamaan. Nyt he leikkivät keskenään aika hyvin eivätkä esim. aamuisin enää kaipaa meitä, vaan pärjäävät parikin tuntia itsekseen viikonloppuisin, jos me vanhemmat haluamme vielä köllötellä.



Suuri apu itselle oli, että asuimme ulkomailla lasten ollessa pieniä ja saatoin keskittyä ilman ulkopuolen painostusta tai rahahuolia lasten hoitamiseen kotona. Elämässä ei ollut mitään muuta kuin lapset ja koti, mies teki kahta työtä ja oli todella paljon poissa. Sain häneltä täyden tuen, samoin vastavassa tilanteessa olevislta läheisiltä ystäviltäni. Kaipaan usein sitä aikaa, koska elämä on nyt paljon kiireisempää, kun olen työssä.



Vertaistuki oli todella tärkeää ja siksi epäilen suuresti, etten enää halua lapsia kun asumme Suomessa. Täällä perhe-elämään asennoidutaan aivan toisella tavalla eikä kotiäitiyttä arvosteta lainkaan.

nyt lapset ovat 2 ja 3 vuotiaat ja sanoisin että viimeisin vuosi on ollut helpoin. pojat leikkivät samoja leikkejä nukkuvat samaan aikaan ja syövät samoja ruokia. toki tappelevat kokoajan mutta niinhän lapsien kuuluukin, nahistella :) kyllä se siitä.