Miten voisi muistaa

en osaa sanoa mitään lahjaa millä muistaa.tuli niin paha ja ahdistunut mieli luettuani viestisi,mikään maailmassa ei ole kauheampaa kuin oman lapsen menettäminen. itsellä on 6kk ikäinen poika ja pelkäsin ennen synnytystä että mitä jos näin käy.toivon voimia ystäväsi perheelle.miksi ystäväsi vauva kuoli?mikä syynä?

kannattaa kysyä kirjakaupasta esim runokirjoja suruun, Näitä kirjoja on hyvinkn yksilöitynä eri tilanteisiin joten varmaan löytyy sopiva. monet lapsensa menettäneet äidit ovat saaneet lohtua runoista, varsinkin silloin kun ei vielä jaksa ruveta kohtalotovereiden tarinoita lukemaan, On myös sitten näitä vertaistuki kirjoja tai sitten vaan kirjoja surusta, itse olisin ottanut mieluiten juuri runokirjan tai surukirjan, vasta paljon (useita kuukausia) myöhemmin hakeuduin kirjastoon etsimään ihmisten selviytymistarinoita ja kirjoja joissa kohdataan kuolemaa ja etenkin lapsen kuolemaa, mutta niitä on melko vähän.

Itsekin esikoistyttären menettäneenä muistan hyvin, miten ahdistavaa oli, kun talo täyttyi viikossa kukista ja korteista, enkeleistä ja kynttilöistä. Shokki ja sitä seurannut suru oli niin valtava, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Hetikohta tyttäremme kuoltua meillä ramppasi väkeä jatkuvalla syötöllä. Kaikilla läheisillämme oli hätä päästä näkemään, olemmeko enää lainkaan tolkuissamme. Hautajaisten jälkeen kävijät harvenivat, ja nykyisin meillä ei enää käy juuri kukaan.



Ystävällesi on elintärkeää se, ettei hän menetä sinuakin. Mikään lahja ei ole arvokkaampi, kuin pari kuuntelevia korvia tai lämmin syli, missä itkeä. Ystävälläsi saattaa olla loputtomalta tuntuva puhumisen tarve, tarjoudu hänelle kuuntelijaksi ja kerro, että hän voi luottaa siihen, että jaksat kuunnella samoja asioita yhä uudelleen. Käy ystäväsi luona usein, ole läsnä ja saapuvilla. Auta arkisissa askareissa. Sureva saattaa lamaantua niin, ettei kykene tekemään kotona juuri mitään. Käy hälle vaikka kaupassa, keitä kahvit, kastele kukat tms. Tarjoudu lähtemään kävelylle tai käymään vauvan haudalla. Älä hoputa surua. Vuosi on näissä asioissa todella lyhyt aika, ainakin minua loukkasi kovasti, kun joku kommentoi ettenkö vieläkään ole päässyt yli tai muuta vastaavaa. Vauvan kuolemasta ei pääse yli koskaan, mutta sen kanssa sopeutuu elämään, kun on pakko.



Älä huoli, ettet osaa sanoa mitään. Mitkään sanat eivät ystävääsi nyt lohduta, lapsen kuolema on lohdutonta! Kenelläkään ei ole sellaisia sanoja, millä tapahtuneen saisi tapahtumattomaksi, lastaan ei takaisin saa kauneimmillakaan sanoilla. Anna ystäväsi puhua, jos hän haluaa. Anna hänen puhua siitä, mistä hän haluaa. Älä vähättele mitään, mitä hän tuntee tai ajattelee.Älä pelkää omiakaan tunteitasi, itkeminen on sallittua. Sinun ei tarvitse pitää pokkaa ja ajatella, että ystäväsi olo pahenee, jos hän näkee sinun surusi. Hänen suruaan se ei varmasti pahenna! Älä kuitenkaan anna ystäväsi joutua lohduttelemaan sinua, hänellä ei ole siihen nyt voimia.



Meikäläisillä on oma vertaistukiryhmä niin netissä (tuntematon-enkeli) , kuin Käpy ry:ssäkin. Rohkaise ystävääsi hakeutumaan vertaistuen piiriin, se on auttanut useimpia meikäläisiä. Ystäväsi ei ole ainoa, kenelle on käynyt näin, meitä on lukuisia.



Voimia sinulle ja erityisesti ystävällesi.