Mikä on arvomaailmasi?
Sitä voi miettiä vaikka ajattelemalla, että jos lääkärisi sanoisi, että sinulla on vakava sairaus ja elät max 2 vuotta, mitä haluaisit tehdä noina kahtena vuotena? Mikä olisi tärkeintä? Mihin käyttäisit energiasi, aikasi ja/tai rahasi?
" Leikitään" nyt, että sinun ei tarvitsi olla sairaalan sängyssä / käydä hoidoissa eikä kärsiä kivuista tämän kuolemaan johtavan sairauden takia.
Itsekin jään tätä pohtimaan, oikein rehellisesti...
Kommentit (10)
ei ihminen tiedä koskaan, mikä hetki on viimeinen. Sen mukaan koetan elää, tehden parhaan mahdollisen siitä, mikä minulla nyt on.
Fantasiasi on outo :" leikitään,että on elinaikaa 2 vuotta ja ei tarvetta kipu-,eikä muuhun lääkehoitoon,ei sairaaloihin,eikä paikalla olisi lääkäreitä" .Jos jäljellä on todellakin elinaikaa vain 2 vuotta,mieleeni tulee välttämättä sairaalan karanteenit.
Kun saisin tietää että mulla on elin aikaa enää 2 vuotta niin se ois tietty shokki mutta yritän muistaa miten pitää ajatella:
" Elämää voidaan verrata matkaan, joka alkaa tietystä kohdasta ja päättyy määrättyyn päämäärään. Se on ohimenevä olotila, johdanto Ikuiseen elämään. Tällä matkalla ihminen on kauttakulkija, ja hänen tulee tehdä vain sellaista, mikä on hänelle hyödyksi tulevassa elämässä. Hänen on siis tehtävä kaikkea hyvää, mihin vain pystyy, ja oltava täysin valmis millä hetkellä hyvänsä siirtymään täältä ikuisuuteen. Kun hänen aikansa on täyttynyt, hänen on enää liian myöhäistä tehdä mitään asialle tai yrittää jatkaa aikaansa. Parhainta elämän käyttämistä on siksi elää se Allahin osoittamalla tavalla ja tehdä siitä turvallinen kulkureitti kohti ikuista elämää."
Mä alkaisin sitten säätämään rahaa että pääsisin käymään Saudi-Arabiassa Mekassa ennen kuolemaa koska siellä jokaisen muslimin täytyy käydä ainakin kerran elämässään.
Sitten mä alkaisin keskittymään muutenki Islamiin ja opettelemaan Islamia, jotta Allah... siis Jumala olisi mahdollisimman tyytyväinen minuun.
Sitten tietty viettäisin perheeni kanssa paljon aikaa ja matkustaisin jos ois mahollista... kaikki rahat menisvät varmasti siihen Saudi-Arabian matkaan.
Jenni_äiti:
" ...oltava täysin valmis millä hetkellä hyvänsä siirtymään täältä ikuisuuteen. Kun hänen aikansa on täyttynyt, hänen on enää liian myöhäistä tehdä mitään asialle tai yrittää jatkaa aikaansa."
Jenni_äiti, luehan mitä itse kirjoitit.. meidän aikamme täällä on tosiaankin rajallinen ja elämämme loppua emme tiedä. Se voi olla tänään, huomenna, tai kymmenen vuoden kuluttua. Voin kuolla tätä viestiä kirjoittaessani. Siksi on hyvä miettiä sitä, mitä tekee TÄNÄÄN ja NYT, sen sijaan, mitä tekisi JOS jotain tai JOS jotain muuta. Voi olla, että meille ei tule koskaan mahdollisuutta kohdata näitä JOSsia.
Se mitä meillä on, on tässä ja nyt.
Eikö oma lapsesi ole se tärkein asia, eikä suinkaan joku oma matka?
Käys katsomassa tämä linkki:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/manipuli.html
et sitten huomannut tätä tekstiä mitä kirjotin...
" Sitten tietty viettäisin perheeni kanssa paljon aikaa."
Ja tuo sun antamasi linkki on jonku ateistin kirjottama? Ihmiset saa kirjotella vaikka mitä nettiin mutta se ei välttämättä pidä paikkaansa. Kyllä se niin on että sinne Mekkaan pitää jokasen muslimin kerran elämässään matkustaa, se on Jumalan tahto, piste.
Mä olen ymmärtänyt että pyhinvellus Mekkaan tehdään vain jos on taloudellisesti tai muuten mahdollisuuksia . Onhan olemassa muslimeja jotka eivät elinaikanansa ikinä pääse lähellekkään Mekkaa juuri näiden asioiden takia. Eivätkä he sen huonompia kuin sinä!
Huvittaa vain tuo asenteesi että olet niin " uskovainen" että perhe jää kakkossijalle. Ajatteleeko miehesikin näin?!
Mitä kuvittelet Mekassa saavuttavasi?
Sanot että alkaisit opettelemaan islamia ja keskittymään siihen... eikö kannattaisi tehdä sitä koko ajan jos kerran olet niin uskovainen kuin väität eikä vasta sitten kun kuolema lähestyy... miranora laittoikin jo että eihän sitä ikinä tiedä milloin aikamme täällä loppuu. Se voi olla vaikka nyt tai vaikkapa tunnin päästä!
En ainakaan osaa kuvitella, että yrittäisin tätä elämääni muuttaa miksikään. Mielestäni Lutherin lausahdus tähän on ihan sopiva: Jos tietäisin, että huomenna on maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun.
Itse asiassa suunnittelen itsekkin matkaa kirkkooni.Olemme perheinemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja olen käynyt viimeksi pieneä lapsena(n.8v-na) nykyisen asuinpaikkani kirkossa.Kyllä,se on must!Pennut tulee mukaan...!
Viettäisin aikaa rakkaideni kanssa, erityisesti lapseni. Ehkä matkustelisimme yhdessä, mutta enimmäkseen vain olisimme ja tekisimme arkosia juttuja. Viettäisin mahdollisimman paljon aikaa maalla, ehkä hankkisin jotain eläimiäkin (allergiaa varmaan sen 2 vuotta jaksaisi kestää...).
Muuten olen " saavuttanut" elämässä aika paljon siitä, mitä haluan. Tarkoitan siis sitä, ettei minulla ole mitään " sitä ja sitä haluaisin opiskella" . No, ratsastuksessa minulla on tavoitteita ja ehkä panostaisin parempiin opettajiin.