Lapset, joilla enemmän virikkeitä, oppivat aikaisemmin puhumaan.

niin silloin virikkeellinen ympäristö on hyvin tärkeä. päiväkotia suositellaan puheen kehitys viiveisille. aivojen toiminta ei ole niin yksinkertasta. olin esikoisen kanssa neurolla ja puhuin kuopuksen asiasta, johon neuron lääkäri totesi, että ympäristön pitää olla aktiivinen. pelkkä puhe ei riitä, jos lapsella kielellisiä ongelmia.

Päiväkotihoito ei välttämättä kehitä puhetta, se voi olla myös este sille, sillä suuret ryhmäkoot ja siitä aiheutuva meteli ja äänimassa voi ehkäistä puheen kehitystä. Ympäristön pitäisi siis olla päivähoidossa tarpeesi rauhallinen ja hiljainen ja lapsella pitäisi olla tarpeeksi kontakteja hoitaviin aikuisiin jotta puhe voisi siellä kehittyä. Muuten varmaan päiväkotiympäristöstä ei ole hyötyä.

mihin tietosi perustuu! olet kyllä väärässä. sosiaalisuus, toisten lasten malli ja aktiivisuus vaikuttaa puheen kehitykseen. 5v. on kokemusta 2 päiväkodista ja kahden lapsen kuntoutuksesta ja tiedän että päiväkodissa kehittyy hyvin. lisäksi siitä on ihan tilastollista tietoa. olen tehnyt yhteistyötä kymmenien eritysammattilaisten kanssa. varmasti kehitystä tutkiva lastenlääkäri, kehitystä tutkiva puheterapeutti, kuntoutusohjaaja ja lasten neurolla tietävät asiasta paremmin kuin sinä. en tiedä yhtäkään ammattilaista joka sanoisi ettei päiväkoti pysty tukemaan puheen kehitystä. esikoinen on kehitysvammanen ja dysfaattinen ja kuopuksella puheen kehityksen viive. päiväkotia suositellaan ensimmäiseksi tukitoimeksi tukemaan lapsen puheen kehitystä. uskoisn, että mielipiteesi on omasi, eikä perustu mihinkään faktaan.

Hän mainitsi, että päiväkodissa pitää tietyt reunaehdot toteutua, ennekuin siellä olo mahdollistaa lapselle puheen kehityksen paremmin kuin kotona. Puheterapeutti mainitsi, että joissakin päiväkodeissa on ongelmia juuri ryhmäkoossa ja esim. akustiikassa (ei siis kaikissa, vaan JOISSAKIN päiväkodeissa. Aika monessahan paikassa asiat ovat varmasti niin kuin on suositeltavaa), jolloin puhe ei kuulu häiriöttömästi vaan yleishälyn vuoksi puhe kuulostaa epäselvältä ja kielihäiriöisen lapsen voi silloin olla tavanomaista vaikeampaa saada siitä mitään selvää.



Onneksi varmasti suurimmassa osassa Suomen päiväkoteja asiat ovat hyvin, tilat ja ryhmäkoot ovat asianmukaisia sekä henkilökunta osaavaa ja motivoitunutta. Ilmeisesti joissakin päiväkodeissa asiat ovat toisin, ja silloin päiväkotihoito ei anna tarvittavaa kehityksellistä etua puheen kehitykselle?

Einstein oppi puhumaan vasta neljä vuotiaana. Hän ei tosin aikuisenakaan ollut erityisen lahjakas verbaalisesti. Lapselle puhuminen on ylivoimaisesti paras tapa nopeuttaa lapsen verbaalista kykyä. Kuten edellä tuli mainittua monet asiat vaikuttavat asiaan kuten hapenpuute synnytyksessä, keskosuus, perimä.. Eivät kaikki 1-vuotiaat ole identtisiä olentoja vaan omia persooniaan omilla yksilöllisillä kyvyillään.

Älä pahoita mieltäsi :) Eikä ulkoilla voi liikaa :)

Virikkeitä varmaan molemmilla oli ihan samalla lailla......Poika käveli jo tuolloin, tyttö vasta 1 v 3 kk iässä.

Nyt lapset ovat vähän yli 3-vuotiaita, molemmilla puheen kehitys samalla tasolla.

Eli käske anopin tulla käymään meillä jos vielä tuollaisia selittää =)

Siinä aivan selvästi sanottiin, että puheen kehityksen viiveet hyvin, hyvin harvoin johtuvat virikkeiden puutteesta tai jostain sellaisesta johon vanhemmat voisivat vaikuttaa. Silloinkin kyse on vakavista heitteillejätöistä kuten esim vanhemman vakavasta masennuksesta jolloin hän ei pysty minkäänlaiseen tunnekontaktiin lapsen kanssa. Teillä tuskin tilanne on tällainen. Sellaiset lapset, joilla on jokin riskitekijä puheen kehityksessä (esim. keskosuus- keskosista noin 20% on puheenkehityksen viivett- ä tai suvussa on puheen kehityksen ontelmia, lapsi on kärsinyt hapenpuute synnytyksessä) niin he hyötyvät siitä että vanhemmat oikein erityisesti keskittyvät tietyllä tavalla toimimaan lapsen kanssa verbaalisesti ja vuorovaikutuksen tasolla, näissä tapauksissa vanhemmat pystyvät omalla toiminnallaan auttamaan lasta hieman puheen kehityksessä.

Teidän lapsella on oikein hyvät lelut, tuskimpa tuossa nyt mitään dvd-elokuvia tarvitaan avuksi! Alle 3-vuotias ei tarvitse videoita, pikemminkin on hyväksi jos niitä ei katsota ollenkaan tai hyvin rajoitetusti. Puheen kehityksen edistämiseen ne eivät vaikuta.



Anoppisi ei siis tiedä mistä puhuu.

Kuten joku jo sanoi, tyttären perhe hoitaa jokatapauksessa homman paremmin. Anoppi haluaa päästä keljuilemaan ja siihen riittää ihan mikä syy tahansa.

Älä missään tapauksessa anna lapsesi katsella liikaa televisiota. Ei ne elokuvat sitä sukulaistyttöä ole opettaneet puhumaan! Jo 1 tunti (siis jatkuvasti) television katselua alle 3-vuotiaana voi aiheuttaa suurenevan riskin lapsen ylivilkkauteen (eli aiheuttaa adhd-oireita) sitten myöhemmissä vaiheissa. (Keijo Tahkokallio, arvostettu psykologi, puhui syksyllä luennollaan näin). Eli missään tapauksessa televisio ei ole hyvä virike lapselle! Parasta lapselle on yhdessä oleminen vanhempiensa ja rakkaidensa kanssa, arkisten asioiden tekeminen, liikkuminen, ulkoilu jne. EI ne lelutkaan vielä autuaaksi tee. SItä paitsi ulkoilu ja liikkuminen vaikuttaa erittäin positiivisesti puhumaan oppimiseen sekä kaikkeen oppimiseen (maija-Liisa Linnilä; Jyväskylän yo, tohtorin väikkäri)



SItä paitsi lapset ovat yksilöitä eivätkä ohjelmoituja koneita.

Ovat eronneet mieheni isän kanssa ja mieheni ja hänen siskonsa jäivät isälleen asumaan.

Erossa meni anopilta osa heidän omakotitalosta ja ovat uuden miehensä kanssa kitkutelleet jotenkuten toimeen tulleet. Tuhlaavaisia kun ovat.



Meidän esikoisen synnyttyä en osannut tehdä mitään, anopin mielestä. Ja pojalla on sittemmin todettu infektioastma, joka anopin mielestä on mun syy, kun en ole muka tarpeeksi pukenut, antanut syödä lattialla olleita muruja jne. No mie on sairastunut koko pienen ikänsä, mutta se ei ole ollut ilmeisesti anopista johtuvaa.

Nyt toisen lapsemme synnyttyä, osaan ilmeisesti hoitaa, mutta en hänen mielestä tarpeeksi sitä tee. Kun isompi saa astmakohtauksia, joka ei ole mun vika. Lääkitsen ohjeiden mukaan. Ja pienemmän ihottuma johtuu nyt sitten musta.

Voit kertoa hänelle nyt 2v8kk pojastamme, jolla ei ole yhtään dvd:tä tai vhs:ää tai hienoja leluja. Pienenä järjesteli juuri palikoita, ajeli autoilla kuten nytkin ja rakentelee legoilla ja leikkii minun ja mieheni vanhoilla Brion leluilla. Tykkää kävellä metsässä ja ulkoilla paljon, leikkiä hiekkalaatikolla, katsella busseja ja kaivinkoneita ulkona.



Silti poika oppi puhumaan 5 sanan lauseita 1,5-vuotiaana ja nyt puhuu ihan niin hyvin kuin minäkin :)

Vierailija:

Voit kertoa hänelle nyt 2v8kk pojastamme, jolla ei ole yhtään dvd:tä tai vhs:ää tai hienoja leluja. Pienenä järjesteli juuri palikoita, ajeli autoilla kuten nytkin ja rakentelee legoilla ja leikkii minun ja mieheni vanhoilla Brion leluilla. Tykkää kävellä metsässä ja ulkoilla paljon, leikkiä hiekkalaatikolla, katsella busseja ja kaivinkoneita ulkona.

Silti poika oppi puhumaan 5 sanan lauseita 1,5-vuotiaana ja nyt puhuu ihan niin hyvin kuin minäkin :)

lapsella on. Aikuisen mukanaolo leikeissä tuo usein lapselle uusia ideoita leikkeihin ja siten kehittää lapsen leikkivalmiuksia. Esim. vanhempi voi nukkeleikeissä johdatella lasta keksimään mitä voisi seuraavaksi tehdä ja tekemään havaintoja " nyt vauvanukke näyttää väsyneeltä, pitäisiköhän se laittaa nukkumaan..." . Symbolinen leikki yleensä liittyy puheen kehitykseen, kummatkin ovat merkkejä lapsen ajattelutoimintojen monimutkaistumisesta.



Puheen kehitys on yksilöllistä, riippuu pitkälti aivojen (neurologisesta) kehityksestä joka tapahtuu eri aikataululla eri lapsilla. Neurologiseen kehitykseen on erilaiset synnynnäiset valmiudet. Kaksivuotiaasta lapsesta ei voi tehdä päätelmiä miten kehitys tulee kulkemaan jatkossa.

t.8, joka siteeraa lukemaansa Joko se puhuu-kirjaa (joka oli muuten aivan mainio, suosittelen)

12

Silti kaksivuotiaana sanavarastossa oli alle 50 sanaa. Olin huolissani, ja ihan turhaan: parin kuukauden kuluttua puhui viiden sanan virkkeitä! Puhe tuli yhtäkkiä ja yhtenä ryöppynä! Jäin miettimään, olisiko passiivinen sanavarasto ollut niin laaja, että aktiivinen puheentuottaminen olisi jäänyt sen jalkoihin. Muutenkin tyttö haluaa tehdä kaiken mahdollisimman hyvin: kävelemäänkin alkoi heti varmasti, ilman hoipertelua. Kuopus sen sijaan kokeilee ja epäonnistuu, mutta nauraa vaan.

vihdoin ja viimein tulla se on kieliopillisesti aika valmista ja sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia.

Mä varmaan olisin revennyt päin sellaisen ihmisen naamaa, jonka mielestä telkkari opettaa lapsia puhumaan. :))) Ja alkaisin jatkossa suureen ääneen teatraalisesti voivottelemaan, kun en voi ikinä yltää anopin tyttären tasolle, joka selvästi on enkeli, ja kuinka nyt joudumme kulkemaan ryysyissä ja mieskin taantuu vähä-älyiseksi tällaisen naisen rinnalla. :DDD

Siis tyttömme 2v2kk puhelee ihan hyvin mielestäni, mutta äitini koko ajan jankuttaa siitä, kuinka pitää puhua " oikein ja monipuolisesti" ja kuin pitää lukea todella paljon. Siksi kuulemma minustakin tuli niin lahjakas ja verbaalinen, kun hän niin paljon puhui ja kehitti minua. Hohhoijaa. Ensinnäkään en ole superlahjakas ja toiseksi taitaa olla mammalla unohtunut se, että ei koskaan ollut kotona ja muutenkin oli kärsimätön ja kuuntelmaton äiti. (siis nämä mielikuvat tietenkin vasta hiukan myöhemmältä iältä) Lisäksi korjaa jatkuvasti mun sanomisia lapselle. Esim. jos vaikka sanon lapselle: " et sää saa mennä sinne portaisiin" , niin äiti alkaa heti korjata ilmaisua paremmaksi ja kirjakielisemmäksi kera saarnan lapsen puheenkehittämisestä.

(heppa, hauva, jne.) on hyväksi lapselle, joka näin oppii sanojen synonyymeja.