Lapset, joilla enemmän virikkeitä, oppivat aikaisemmin puhumaan.
Anoppi taas vetäs päivän parhaan. Miehen siskon lapsi on puhunut 1-vuotiaasta ja nyt kaksi vuotiaana puhuu ihan mitä vaan. Meidän samanikäinen puhuu vasta sanoja ja joitakin kahden sanan lauseita.
Meidän olis kuulemma pitänyt panostaa enemmän lapsen leikkeihin ja ostaa enemmän ja uudempia leluja. Serkkutytöltä löytyy kaikki lelut maan ja taivaan väliltä, hän katselee dvd-elokuvia, joita hänellä on jo yli 20.
Meidän lapsi ei ole ollut kiinnostunut vielä edes pikkukakkosesta, vaan on keskittynyt leikkimään ja järjestelemään palikoitaan. Sai ekan dvd-elokuvansa vasta nyt jouluna. Lisäksi meillä on paljon vanhoja leluja, jotka ovat minun vanhoja Brion ja FP:n leluja, jotka eivät kuulemma kehitä lasta kuten uudemmat versiot.
Anoppi totesi keskustelun päätteeksi, että kai se täytyy heidän ruveta ostamaan niitä dvd-elokuvia, kun ei itse älytä. Muutenkin ulkoillaan kuulemma ihan liikaa. Plääh, kun jaksais taas olla nätisti ja hermostumatta.
Kommentit (28)
Harva aikuinenkaan puhuu kirjakieltä.
Monipuoliset kielelliset virikkeet tietysti tukevat lapsen kehitystä. Näitä ovat ihan tavalliset touhut, jutteleminen, asioiden nimeäminen ja selittäminen sekä lapselle lukeminen ja loruilu. DVD-elokuvien katselu ei kehitä lapsen kielellistä kyvykkyyttä ainakaan tuossa iässä, jossa lapsen kyky ymmärtää elokuvan juonta ja kielellisiä käänteitä on olematon.
Vain todella vakava kielellinen tai tunne-elämän deprivaatio voi luoda tilanteen, jossa lapsen kieli ei kehity normaalisti. Yleensä kielellisten viivästymien syyt ovat aivoperäisiä ja paljolti perinnöllisiäkin.
Samanikäisten lasten taidot voivat poiketa toisistaan suurestikin. Niinpä toinen kaksivuotias puhelee pitkät pätkät ja toinen tapailee sanoja. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että sanoja tulee ja lapsi ymmärtää normaalia arkipuhetta hyvin sekä osaa kommunikoida ei-kielellisin keinoin.
terv. ammatti-ihminen
Olen joskus miettinyt, että mitenköhän olisi kestänyt, ellei veljen kanssa olisikaan oltu aina " niin erinomaisia" kaikessa. Jos vaikka sanon, että koen työni (minulla on vaativa työ) raskaana ja joskus tuntuu, että mielummin tekisi jotain rutiininomaista pienellä palkalla, niin tämä hermostuu heti. Kauheasti jankkaa vaan urakehityksestä, vaikka minulle se ei sovi. Lisäksi ei lainkaan ymmärrä sitä, että aion jäädä toisesta lapsesta hoitovapaalle ainakin vuodeksi, jos sellainen meille vielä tulee. Raha, raha ja menestys. Onnesta ja elämän iloista viis.
On itsekin menestynyt elämässään, muttei varmaan tarpeeksi, kun pitää meitä niin paljon painostaa.
Puhekieli on sitä " oikeaa" , elävää kieltä, jonka pohjalta on kirjakieli kehitetty.
(vaikkei se aina niin helppoa olekaan!) tai sano anopille ettei tarvitse tulla arvostelemaan teidän perhe-elämäänne.
jokainen oppii puhumaan ajallaan!!!
Lapset oppii asioita eri tahdissa. Näitä älypäitä vaan aina löytyy, jotka kuvittelee voivansa opettaa lapselle erilaisia asioita, siis tyyliin " opetin lapseni puhumaan" , " opetin lapseni kävelemään" jne. Koita kestää, kyllä se anoppi unohtaa tuonkin asian siinä vaiheessa, kun teidän muksulla alkaa kyselykausi ja toivoisi, että lapsi olisi edes joskus hiljaa :)
Kyllä se on kuule niin tai näin, niin se tyttären perhe hoitaa kuitenkin asiat paremmin kuin te. Sinähän se olet kuitenkin teidän perheessä se, joka hoidat kaiken päin persettä ja viet siinä mukana anopin kullannuppu pojan. :)
Mitäs jos lähtisitte vähän ulkoilemaan, ihan anopin mieliksi :).
Meillä on varmasti luettu ja loruiltu sekä laulettu paljon. Mutta hienoja ja kalliita leluja meillä ei ole ollut, kuin vasta kahdella nuorimmaisella. Ihan käytännön (raha-) syistä. Minä olen jotenkin aina ajatellut, että mitä hienompia ja toimeliaampia leluja lapsilla on, sitä vähemmän he saavat käyttää aivojaan ja sitä hitaammin he kehittyvät. Tosin puheeseen minä en tätä liitä, sanoisin pikemminkin, että aikainen puhe on ainakin osittain periytyvä ominaisuus, koskapa meillä jopa kehitysvammainen tytär on puhunut lauseita saman ikäisenä, kuin terveet sisaruksensa.
Kehitysvammaisen tyttären kanssa meillä muuten pyrittiin kehittämään puhetta, toisin kuin sisarustensa kanssa. Pelkäsimme, ettei hän opi puhumaan lainkaan, joten teimme puhetta kehittäviä harjoituksia tuossa vuoden iästä eteenpäin. Mitäkö? Me kiipeilimme =) ja kiipeilytimme lasta. Se kun kehittää aivoja kokonaisuudessaan ja sitä kautta myös sitä puhetta.
Älä siis huolehdi lelujen puutteesta tai filmien kiinnostamattomuudesta. Meillä ei aikoinaan ollut minkäänlaisia laitteita, televisiota tai videoita, joten lapset ovat oppineet puheen ihan ilman niitäkin. Samaten lelut ovat välillä olleet jopa tasoa " kivi ja käpy" , kun kesämökille unohtui ottaa hienommat lelut mukaan =) Ja niin vain hurahti kolme kuukautta ilman mitään kaupasta ostettua romua.