Oletko narsistin uhri?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti tuhoaa uhrinsa hitaasti ja varmasti. Haukkuu, arvostelee, syyllistää, eläminen on munankuorilla kävelyä, tila hengittää loppuu, sitä yrittää olla askeleen edellä ja miellyttää. Mikään ei kuitenkaan koskaan riitä. Sanoo yhtä, tekee toista. Sanat ja teot ei kohtaa. Musertaa ihmisen itsearvostuksen. Vain hänen totuus on se oikea. Kaikki oma loppuu, viedään, tai itse luopuu omista jutuista välttääkseen riitoja. Aina sanoi mene ihmeessä, ja jos menin oli seurauksena usean vkon mustasukkasuus helv%@<#tti.

Jne.

Minua ei lyöty. Lapsiamme kohtaan käytti myös fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on kenties vielä tuhoavampaa.

Täti katsoo vähemmän kauhuelokuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä mutta diagnosoitu vakava narsistinen persoonallisuus häiriö on taas sitten se oikea tapaus. Tosiaan meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä toisilla vähemmän ja toisilla enemmän mutta se ei tee ihmisestä narsistia.

Kyllä näin on. Mutta täällä keskustellaankin niistä narsisteista jotka ovat siellä patologisesti janalla siinä toisessa ääripäässä jossa todetaan että henkilöllä on paljon narsistisia piirteitä.

Täällä ei keskustella mistään vaan jankataan samaa vanha virttä ja uhriudutaan. 

 

Narsisteista puhutaan niin paljon nykyisin että en tuntuu oudolta puhua yhdestä vanhasta suhteestani, ihan kuin kyseessä olisi joku trendi-ilmiö. En halua kutsua itseäni uhriksi, vaan mieluummin miellän että lopetin huonon ja vaarallisen suhteen ajoissa.

Tuo tyyppi oli alussa tosi hurmaava ja parin viikon seurustelun jälkeen alkoi jo maalailla yhteistä loppuelämää. Suunilleen suuteli maata jalkojeni alla, osti kalliita lahjoja, kantoi kasseja, teki palveluksia, vei kalliilla syömään, halusi ostaa parin tonnin talvitakin (jota en ottanut vastaan) jne.

Parin kuukauden sisällä alkoi puhumaan paljon muista naisista ("lentokentällä monta isotissistä blondia flirttailu mutta en lähtenyt mukaan" "naapuri kysyi auttamaan modeemin asennuksessa ja sillä oli vaan alushousut jalassa ja jäin syömään sen luo") yrittäen tehdä mustasukkaiseksi, sai outoja raivokohtauksia, ja enenevässä määrin alkoi lyttäämään. Milloin olin liian laiska, nukuin liikaa, en siivonnut tarpeeksi hyvin, en osannut viikata pyykkejä, mies vain haluaa kouluttaa ja jalostaa minua jne. Lopuksi alkoi murtaa sähköposti- ja sometilejäni ja luki kaikki viestini kymmenen vuotta menneisyyteen. Alkoi laittaa viestejä ystävilleni valeprofiileilla ja yritti saada heitä haukkumaan minua selkäni takana....kunnes yksi heistä vinkkasi minulle ja kysyi että mitä ihmettä joku tuntematon jätkä mustamaalaa minua hänelle. Paljastui että mies oli lähetellyt vanhoja viestejäni (siis tyyliin 18-vuotiaana lähettämiäni viestejä, eli 10 vuotta ennen hänen tapaamistaan) ties kenelle ja haukkunut minua kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella. Levitteli myös valheita että olisin pettänyt häntä.

Samana iltana kun kuulin miehen mustamaalaus/stalkkaus/vihakampajasta, otin avaimeni häneltä pois, potkin ulos asunnostani, ja pakkasin hänen tavaransa jätesäkkeihin katukynnykselle. Mies jäi kuukausiksi stalkkaamaan minua ja tuli kerran jopa ikkunan alle tuijottamaan asuntooni. Olin kuukausia tosi ylijännittynyt ja säikky, mutta samalla oli kristallinkirkkaana mielessä että mieleltään sairaan yksilön harhakuvat ja aivoitukset eivät ole minun syytäni tai mitään mikä minua voi satuttaa. Eniten satutti että ystävällistä esittänyt mies voi olla noin oksettavan kaksinaamainen ja teeskennellä rakastavaa samalla kuin levittää sairaita juoruja.

En miellä itseäni uhriksi. Etsin rakastavaa suhdetta mutta valitettavasti tuhlasin aikaa mieleltään sairaaseen yksilöön. On ollut vaikeaa luottaa uusiin miehiin tai aloittaa vakavaa deittailua tuollaisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin ert toksisen narskupersoonan (jopa lievään sadismiin viittaavan) esihenkilön (nainen) uhri. Tästä on jo aikaa ja olen siitä pahimmasta toipunut, mutta se on kestänyt koska työ oli minulle erittäin tärkeä ja nautin siitä enne kun hän tuli yksikkömme johtajaksi. Jouduin irtisanoutumaan tyhjän päälle jotta selviän hengissä ja edes kohtuujärjissäni. Onneksi olen saanut siitä puhua ystävilleni jotka ymmärtävät näitä juttuja ja purkaa kiukkuani täällä palstalla häntä haukkuen, työpsykologeista ei ollut mitään apua, ihan turhaa ja amatöörimäistä porukkaa.

Mutta olen edelleen  yli 2 v jälkeenkin kokoajan tuntosarvet pystyssä ja kehoni / mieleni reagoi heti jos huomana pientäkään samansuuntaista ärsykettä nykyisessä työpaikassani. Pelkään noita hulluja niin paljon että en vaan voi tehdä työtä tuollaisten henkilöiden alaisuudessa. Narsistinen pomo on hankala yhtälö, koska hän on valta-asemassa sinuun näh

Suurinta psykoottista paskaa mitä olen vähään aikaan lukenut. 

Olette harhaluuloisuushäiriöisiä jotka näette narsisteja jokaisessa miehessä. Ja tietysti anopissa ja äidissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin ert toksisen narskupersoonan (jopa lievään sadismiin viittaavan) esihenkilön (nainen) uhri. Tästä on jo aikaa ja olen siitä pahimmasta toipunut, mutta se on kestänyt koska työ oli minulle erittäin tärkeä ja nautin siitä enne kun hän tuli yksikkömme johtajaksi. Jouduin irtisanoutumaan tyhjän päälle jotta selviän hengissä ja edes kohtuujärjissäni. Onneksi olen saanut siitä puhua ystävilleni jotka ymmärtävät näitä juttuja ja purkaa kiukkuani täällä palstalla häntä haukkuen, työpsykologeista ei ollut mitään apua, ihan turhaa ja amatöörimäistä porukkaa.

Mutta olen edelleen  yli 2 v jälkeenkin kokoajan tuntosarvet pystyssä ja kehoni / mieleni reagoi heti jos huomana pientäkään samansuuntaista ärsykettä nykyisessä työpaikassani. Pelkään noita hulluja niin paljon että en vaan voi tehdä työtä tuollaisten henkilöiden alaisuudessa. Narsistinen pomo on hankal

Pomo oli narsisti, kun hän määritti työtehtävät ja ei tehnyt niin, kuin sinä halusit? Vai haluatko vähän avata enemmän.

Eivittumitä paskaa. 🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Erosta jo 4 vuotta!!! Ja edelleen vaikuttaa. Jopa nykyiseen suhteeseen, vaikka käyn terapiassa.

Skitso akka ravaa terapiassa, missä uutinen?😆🤣

Musta tuntuu että jos on ollut parisuhteessa narsistin kanssa niin ei siitä erosta helposti eroon pääse. Syntyy paljon vahinkoa tunnepuolelle eikä sitä kaltoinkohtelua koskaan kokonaan voi unohtaa. On vain hyväksyttävä mitä on ollut ja mennä eteenpäin. Kyllä kipu vaimenee ja hellittää ajan ksnssa mutta tuota kamalaa kokemusta ei koskaan unohda.

Uhrikdi ei pidä jäädä loppu elämäkseen. Terapia auttaa jos löytyy hyvä terapeutti joka tuntee narsismin tai jos terapeutilla on omakohtainen kokemus narsismista. Loppuviimein ne asiat on itse läpi käytävä kaikkine tunteineen jotta voi toipua.

Olen ollut. Olen vielåkin ihan hajalla. Erosta jo melkein 2 vuotta aikaa. Tuskallisen hidasta ollut irtipäästäminen ja toipuminen. Pelottaa jos en koskaan toivu ja haavat jäävät pysyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kun puolet ketjusta on jonkun triggeröityneen sekopään raivosolvausspämmäystä. :') Hyvä esimerkki mieleltään sairaasta ihmisestä.

Totta.  Jollain menee ihan hitosti tunteisiin.  Onkohan häntä itseään joku joskus luonnehtinut narsistiksi, jonka takia ei voi mitenkään hyväksyä sitä, että narsisteja oikeasti on ja että he aiheuttavat ihmisille tuskaa?

En oikein löydä muuta syytä siihen, miksi tällainen raivo, mutta voihan olla muutakin takana.  Onko hän itse narsku, sitä emme tiedä emmekä lähde syyttelemään.  Kyllähän meitä ihmisiä syytetään milloin mistäkin, mutta harvemmin me niin vakavasti sitä otetaan.

Mutta narsistin uhriksi joutuminen on raskas ja rankka asia.  Se jättää jäljet, vaikka toisaalta ikä ja kokemus auttaa myös käsittelemään asiaa järkevästi.  On vain niin ikävää tajuta, että meni monta vuotta hukkaan, vuosia jolloin olisi voinut olla onnellinen ja iloinen ja kohdannut hyviä asioita, myös saanut hyviä mahdollisuuksia, jotka menetti vääränlaisen suhteen vuoksi.

Ennen kaikkea se loukkausten ja kaltoinkohtelun määrä ja kun ei kyennyt kunnolla puolustautumaan.  Eihän narsistia vastaan voi puolustautua, sehän on sama kuin seinälle selittäisi.