Lue keskustelun säännöt.
En saa tehdyksi yhtään mitään. Olisi listalla vaikka mitä mutta en pysty tarttumaan mihinkään.
03.11.2023 |
Tätä tämä on. Päivät kuluvat. Päässä on kaikkea asiaa ja kaaosta, olisi kaikkea mitä täytyisi tehdä mutta vaikea saada edes roskia vietyä.
Kaikki tekeminen vaatii pitkää pohdintaa ja jähmetyn. Sitten tekisi mieli alkaa vaikka juomaan koska en jaksa tätä päätä. Kuin olisi toinen silmä kiinni todellisuudelta, jota en jaksa kohdata.
Eilen tein jotain, kävin kaupassa ja tein ruokaa. Piti alkaa tekemään vaikka mitä muutakin mutta jämähdin taas. Tätä tämä on. Minä vain en saa tehtyä mitään. Jos nyt ne roskat edes veisin...
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Istua möllöttänyt koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
sama juttu
Täällä palstailu on paljon mukavampaa ja sitä kyllä jaksaa monta tuntia päivässä.
Minulla on usein sama tunne niin töiden kuin omien asioideni suhteen. Jotenkin onnistun kuitenkin aina pakottamaan itseni aloittamaan. Yleensä motivoin itseäni miettimällä, ettei töiden tekeminen stressaa vaan ne tekemättömät työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita tietokone ja puhelin kokonaan kiinni. Katso alatko sitten tunnin tylsistymisen jälkeen tekemään jotain.
Mitä väliä jos asiat on vähän heikunkeikun ja vinksinvonksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jos asiat on vähän heikunkeikun ja vinksinvonksin?
Kunhan raha-asiat on mintissä muu onkin toisarvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Saan kyllä aikaan sitten kun on pakko, mutta kun ei ole pakkoa, en saa millään tartuttua toimeen. Tyyliin lykkään ja lykkään siivoamista, ja lopulta se on niin iso mörkö, että ihan itkettää ajatuskin että pitäisi jaksaa ja pystyä. Sitten vaikka äiti soittaa, että poikkeaisivat viikonloppuna käymään. Ja kas, se siivoaminen onnistuukin erittäin tehokkaasti 1 päivässä. Mutta niin kauan kuin ei mikään pakota, olen siellä läävässäni vaan ja valitan, kun ei pysty eikä jaksa. sama juttu monessa muussa asiassa. Prokrastinointia ihan sairaaalloisuuteen asti.
Onko ADHD vai autismi vai molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaikki teette sen virheen, että odotatte motivaation syntymistä epämieluisten tehtävien suhteen. Se ei toimi. Motivaatio esim siivoamiseen ei vaan tule vaikka sitä miten odottelisi. Jasottentu tuu, ettei millään pysty tekemään asiaa x, koska ei huvita eikä viitsisi. Teidän pitää vaan tarttua toimeen vaikka tuntuu ettei viitsi eikä jaksa. Tosiaan puhelimen jos laittaa hetkeksi pois niin se edesauttaa aloittamista. Kannattaa kokeilla.
Attentinia ja Xanoria vaan huiviin niin kyllä se siitä suttaantuu!! 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Tekisi mieli hakata päätä seinään. Viivyttelen ja huokailen.
Lisäksi olen niin kujalla oman elämäni valintojen suhteen, että se pahentaa tätä jumittamista.
Sama. Nuorempana oli masennusdiagnoosikin asian takia, mutta ei se masennuksen hoito mitään tähän auttanut. Enkä oikeastaan tuntenut itseäni koskaan masentuneeksi.
Jonkinasteinen masennus on varmasti takana. Ehkäpä myös ahdistuneisuus. Nämä vievät voimavaroja.
Kamppailen samojen asioiden kanssa.
Voimia Ap!
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Saan kyllä aikaan sitten kun on pakko, mutta kun ei ole pakkoa, en saa millään tartuttua toimeen. Tyyliin lykkään ja lykkään siivoamista, ja lopulta se on niin iso mörkö, että ihan itkettää ajatuskin että pitäisi jaksaa ja pystyä. Sitten vaikka äiti soittaa, että poikkeaisivat viikonloppuna käymään. Ja kas, se siivoaminen onnistuukin erittäin tehokkaasti 1 päivässä. Mutta niin kauan kuin ei mikään pakota, olen siellä läävässäni vaan ja valitan, kun ei pysty eikä jaksa. sama juttu monessa muussa asiassa. Prokrastinointia ihan sairaaalloisuuteen asti.
Mulla ihan sama homma. Opiskelutkin saan etenemään deadlinejen takia, jos niitä ei olisi niin ei varmaan koskaan tapahtuisi mitään 😂
Kannattaa vaikka pakottaa itsensä tekemään päivän tehtävät. Se oikeasti lisää onnellisuutta ja energisyyttä, kun ei ole tekemättömiä tehtäviä ahdistamassa mielen taustalla. Olen itse muuttunut onnellisemmaksi sen myötä, kun olen vähentänyt vitkuttelua.
Kirjoita joka päivälle tehtävälista vaikka sähköpostin viestikenttään, ja rupeat vain tekemään ja ruksimaan listan tehtäviä. Voimavaroista riippuen vaikka 3 tehtävää per päivä voisi olla aluksi hyvä: tiskaaminen, roskien vienti, imurointi (tms.).
Tekemisen aloittaminen käy ajan mittaan helpommaksi. Mutta aluksi tosiaan täytyy ehkä pakottaa itsensä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki teette sen virheen, että odotatte motivaation syntymistä epämieluisten tehtävien suhteen. Se ei toimi. Motivaatio esim siivoamiseen ei vaan tule vaikka sitä miten odottelisi. Jasottentu tuu, ettei millään pysty tekemään asiaa x, koska ei huvita eikä viitsisi. Teidän pitää vaan tarttua toimeen vaikka tuntuu ettei viitsi eikä jaksa. Tosiaan puhelimen jos laittaa hetkeksi pois niin se edesauttaa aloittamista. Kannattaa kokeilla.
Minä olin terveenä todellinen duracell-pupu. Heiluin töissä, harrastuksissa ja kotona reippaana. Ja nautin siitä. Oli energiaa ja hyvää kuntoa. Edelleenkin mieli halajaisi tehdä mutta kroppa ei. 10 vuoden laskusuunta ollut terveydessä, alkoi työuupumuksella, jatkui erilaisina fyysisinä sairauksina ja huipentui parantumattomaan syöpään.
Mutta nyt lähden oikeasti tekemään pastakastiketta tai muuten syön perunaa kuten viimeiset 4 ateriaa. Laitan jonkun hyvän podcastin taustalle. Laitan tiski- ja pyykkikoneet pyörimään niin on huomiseksi puhtaat alkkarit.
manjana