Jos ihminen on uupunut, miksi ei hae apua vaan tekee vaan lisää töitä koska "raha on tärkeintä"

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

MIKSI IHMEESSÄ UUPUNUT OTTAISI LISÄÄ TÖITÄ?

Eikö jokaisen järki sano että väsymys/uupumus vaatii VAPAATA???

Onko kyseessä joku MT-kuntoutuja? Vai työn kautta elävä?

Minulla ei ollut voimia siihen organisointiin, mitä töiden vähentäminen olisi vaatinut. Oli yksinkertaisinta mennä samaa rataa, vaikka isommalla kuormalla.

Luultavasti uupuneen vapaa-aika ei palauta. On joko joku elämäntilanteellinen ongelma tai itse uupumus niin paha jo. Siksi ei hingu vapaalle, koska se vain pahentaa oloa.

Tämä voi olla totta. Ilmeisesti siellä vapaalla ei ole mitään sitä työtä parempaa.

Eikö silloin kannattaisi panostaa sen vapaa-ajan parantamiseen? Ei työmäärän lisäämiseen? Vai onko ratkaisu se että jatkaa kaikkea ennallaan ja pahempanakin..?

Vierailija wrote:

Diagnoosi ei apua suo. Se on ihan lätinää, että työikäistä autetaan yhtään mitenkään. Narkki vie resurssin ja työssä käyvä maksaa. Pilleri ahdistukseen ei paranna. Enintään lihottaa. 

Itse asiassa kaikki uupuneet eivät ole ahdistuneita, ainakaan niin, että tarvitsisivat rauhoittavia. Ja lääkkeitä on monenlaisia, suurin osa lääkäreistä ei vaan käytä hyväkseen koko palettia. 

On todella lottovoitto löytää hyvä hoitokontakti. Kaikille sitä voittoa ei suoda, edes yksityisellä puolella.

Itselläni diagnoosi auttoi ymmärtämään, että olen ihan aidosti sairas ja jopa vakavasti sairas. Siihen asti kielsin todellisuuden, tai en osannut hahmottaa sitä.

Uupuneena ei jaksa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. On helpompaa jatkaa samalla raiteella kuin juna sen sijaan että pysähtyisi miettimään, mistä saisin apua, mistä varaisin ajan ensinnäkin, ja miten esitän avunpyyntöni niin, että tule ymmärretyksi ja saan sitä apua. On itse asiassa paljon työläämpää tehdä asialle jotain kuin jatkaa suorittamista.

Sitten kun tulee äkkipysäys, on pakko pysähtyä. Silloin muutkin ehkä helpommin uskovat, että tosiaan, oli se kai sittenkin uupumassa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

MIKSI IHMEESSÄ UUPUNUT OTTAISI LISÄÄ TÖITÄ?

Eikö jokaisen järki sano että väsymys/uupumus vaatii VAPAATA???

Onko kyseessä joku MT-kuntoutuja? Vai työn kautta elävä?

Minulla ei ollut voimia siihen organisointiin, mitä töiden vähentäminen olisi vaatinut. Oli yksinkertaisinta mennä samaa rataa, vaikka isommalla kuormalla.

Luultavasti uupuneen vapaa-aika ei palauta. On joko joku elämäntilanteellinen ongelma tai itse uupumus niin paha jo. Siksi ei hingu vapaalle, koska se vain pahentaa oloa.

Tämä voi olla totta. Ilmeisesti siellä vapaalla ei ole mitään sitä työtä parempaa.

Eikö silloin kannattaisi panostaa sen vapaa-ajan parantamiseen? Ei työmäärän lisäämiseen? Vai onko ratkaisu se että jatkaa kaikkea ennall

Ei. Se ratkaisu ei ole vapaa-ajan parantamiseen panostaminen yhtään sen toimivammin kuin se työmäärän ylläpito tai lisääminen. Ratkaisu on myöntää oma tila ja saada siihen hoitoa. Sitten hitaasti mutkan kautta lähtee se vapaa-aikakin paranemaan.

Onhan ainakin yksi ongelma vähemmän, raha. Jos elämänsä kusee niin että raha-asiatkin ovat solmussa, sekö sitten antaa energiaa ja hyvää oloa?

Hoitoa ei ainakaan saa, ellei käy töissä. Edes niihin somaattisiin juttuihin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

MIKSI IHMEESSÄ UUPUNUT OTTAISI LISÄÄ TÖITÄ?

Eikö jokaisen järki sano että väsymys/uupumus vaatii VAPAATA???

Onko kyseessä joku MT-kuntoutuja? Vai työn kautta elävä?

Minulla ei ollut voimia siihen organisointiin, mitä töiden vähentäminen olisi vaatinut. Oli yksinkertaisinta mennä samaa rataa, vaikka isommalla kuormalla.

Luultavasti uupuneen vapaa-aika ei palauta. On joko joku elämäntilanteellinen ongelma tai itse uupumus niin paha jo. Siksi ei hingu vapaalle, koska se vain pahentaa oloa.

Tämä voi olla totta. Ilmeisesti siellä vapaalla ei ole mitään sitä työtä parempaa.

Voi olla jopa pahempaa. Itse pakenin traumatisoivaa todellisuutta töihin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

MIKSI IHMEESSÄ UUPUNUT OTTAISI LISÄÄ TÖITÄ?

Eikö jokaisen järki sano että väsymys/uupumus vaatii VAPAATA???

Onko kyseessä joku MT-kuntoutuja? Vai työn kautta elävä?

Minulla ei ollut voimia siihen organisointiin, mitä töiden vähentäminen olisi vaatinut. Oli yksinkertaisinta mennä samaa rataa, vaikka isommalla kuormalla.

Luultavasti uupuneen vapaa-aika ei palauta. On joko joku elämäntilanteellinen ongelma tai itse uupumus niin paha jo. Siksi ei hingu vapaalle, koska se vain pahentaa oloa.

Tämä voi olla totta. Ilmeisesti siellä vapaalla ei ole mitään sitä työtä parempaa.

Eikö silloin kannattaisi panostaa sen vapaa-ajan parantamiseen? Ei työmäärän lisäämiseen?

Kotonakin pidetään kulissia yllä niin ettei puoliso ole tiennyt menneestä masennuksestakaan ennenkuin hakeutui hoitoon, tuonkaan jälkeen ei ole turhia kysellyt. Eikö tuollainen ihmissuhdekin jo uuvuta?

Vierailija wrote:

Uupuneena ei jaksa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. On helpompaa jatkaa samalla raiteella kuin juna sen sijaan että pysähtyisi miettimään, mistä saisin apua, mistä varaisin ajan ensinnäkin, ja miten esitän avunpyyntöni niin, että tule ymmärretyksi ja saan sitä apua. On itse asiassa paljon työläämpää tehdä asialle jotain kuin jatkaa suorittamista.

Sitten kun tulee äkkipysäys, on pakko pysähtyä. Silloin muutkin ehkä helpommin uskovat, että tosiaan, oli se kai sittenkin uupumassa.

 

Näin se menee, eikä ota kuuleviin korviin kun koittaa sanoa tästä, mutta kai aikuisen on annettava sitten ajaa itsensä päin seinää, kun estääkään ei voi. Luulisi valituksen olevan avunpyyntö.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

MIKSI IHMEESSÄ UUPUNUT OTTAISI LISÄÄ TÖITÄ?

Eikö jokaisen järki sano että väsymys/uupumus vaatii VAPAATA???

Onko kyseessä joku MT-kuntoutuja? Vai työn kautta elävä?

Minulla ei ollut voimia siihen organisointiin, mitä töiden vähentäminen olisi vaatinut. Oli yksinkertaisinta mennä samaa rataa, vaikka isommalla kuormalla.

Luultavasti uupuneen vapaa-aika ei palauta. On joko joku elämäntilanteellinen ongelma tai itse uupumus niin paha jo. Siksi ei hingu vapaalle, koska se vain pahentaa oloa.

Tämä voi olla totta. Ilmeisesti siellä vapaalla ei ole mitään sitä työtä parempaa.

Eikö silloin kannattaisi panostaa sen vapaa-ajan

Tässä kohtaa jos puolisollekin ylläpidetään kulissia, ollaan kyllä jo aika syvällä.

Vierailija wrote:

Uupuneena ei jaksa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. On helpompaa jatkaa samalla raiteella kuin juna sen sijaan että pysähtyisi miettimään, mistä saisin apua, mistä varaisin ajan ensinnäkin, ja miten esitän avunpyyntöni niin, että tule ymmärretyksi ja saan sitä apua. On itse asiassa paljon työläämpää tehdä asialle jotain kuin jatkaa suorittamista.

Sitten kun tulee äkkipysäys, on pakko pysähtyä. Silloin muutkin ehkä helpommin uskovat, että tosiaan, oli se kai sittenkin uupumassa.

Minä valmistelin sitä lääkärikohtaamista pari kuukautta henkisesti ja ihan konkreettisesti viikon tai pari. Ei se mitään helppoa ollut ja vaati sen, että olen valmis pysähtymään ja yrittämään muutosta asioihin. Se äkkipysäys oli kyllä oikeastaan jo tullut, mutta itse kuvittelin vielä liikkuvani.

Olkaa ystävienne tukena, jos jaksatte, mutta paras neuvo on ohjata hoitoon, ei vapaalle. Ammattilaiset sitten kertovat mitä oikeasti kannattaa tehdä tai olla tekemättä.

Puoliso on monelle se syy ongelmiin. On monenlaista henkistä väkivaltaa mikä ei näy muille eikä uhri itsekään tunnista sitä vaan luulee olevan normaalia. 

Minusta on outoa, että jos ihminen on aivan loppu niin ei silloinkaan ole valmis hakemaan apua. Valittaa, mutta kieltää ettei mikään vialla. Miksi?

Vierailija wrote:

Minusta on outoa, että jos ihminen on aivan loppu niin ei silloinkaan ole valmis hakemaan apua. Valittaa, mutta kieltää ettei mikään vialla. Miksi?

Koska se ihminen on sairas, eikä sen sairauden vuoksi hahmota todellisuutta. Been laulun sanoin "kun olin kanssasi palavassa talossa, luulin, että koko maailma on tulessa".

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minusta on outoa, että jos ihminen on aivan loppu niin ei silloinkaan ole valmis hakemaan apua. Valittaa, mutta kieltää ettei mikään vialla. Miksi?

 

Koska se ihminen on sairas, eikä sen sairauden vuoksi hahmota todellisuutta. Been laulun sanoin "kun olin kanssasi palavassa talossa, luulin, että koko maailma on tulessa".

Eli ts. riittävän sairaalle, joka kieltää kaikki mahdolliset oloonsa johtavat syyt, on käytännössä aika mahdoton saada apua

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minusta on outoa, että jos ihminen on aivan loppu niin ei silloinkaan ole valmis hakemaan apua. Valittaa, mutta kieltää ettei mikään vialla. Miksi?

 

Koska se ihminen on sairas, eikä sen sairauden vuoksi hahmota todellisuutta. Been laulun sanoin "kun olin kanssasi palavassa talossa, luulin, että koko maailma on tulessa".

Eli ts. riittävän sairaalle, joka kieltää kaikki mahdolliset oloonsa johtavat syyt, on käytännössä aika mahdoton saada apua

 

Kyllä se näin on jos pitää paikkaansa että piilottelee todellisuutta puolisoltaan ja pitää rahaa tärkeämpänä kuin terveyttään eikä osaa luovuttaa ja kieltää vielä että esim. työ ei väsytä vaikka olisi aivan loppu.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minusta on outoa, että jos ihminen on aivan loppu niin ei silloinkaan ole valmis hakemaan apua. Valittaa, mutta kieltää ettei mikään vialla. Miksi?

 

Koska se ihminen on sairas, eikä sen sairauden vuoksi hahmota todellisuutta. Been laulun sanoin "kun olin kanssasi palavassa talossa, luulin, että koko maailma on tulessa".

Eli ts. riittävän sairaalle, joka kieltää kaikki mahdolliset oloonsa johtavat syyt, on käytännössä aika mahdoton saada apua

Ei se ole ystävien vastuulla. Mutta voi suositella kerta toisensa jälkeen menemään hoitoon. Siis sillä lailla vakavasti: olen huolissani sinusta, näin ulkopuolelta näkee, että asiat eivät ole hyvin ja sinun olisi todella tarpeellista nyt käydä puhumassa riittävän ammattitaitoisen henkilön kanssa tilanteesta. Ei niin, että puolihuolimattomasti tokaisee, että terapia olisi paikallaan.

Itselleni tuli apu tuolla tavalla. Muutaman vuoden ystävät olivat yrittäneet tsempata ja tukea ja suositella lomaa ja vapaata jne. Kiitos heille siitä, että olivat ja ovat ystäviä ja oli varmaan turhauttavaa.

Palstamammatkin jaksaa toistella miten töissä ei pidä olla hauskaa. Johan tuollainen mielenterveyteen vaikuttaa kun työ on kumminkin neljännes elämästä. Ei nyt välttämättä tarvitse olla hauskanpitoa, mutta vähintään miellyttävää.

Lapsuustraumojen yksi ilmenemismuoto on aikuisena itsensä ajamien loppuunpalaneeksi. Silloin ongelmat eivät ole ne, jotka päälle näkyvät työholismina - rahan ja töiden haaliminen, vaikka voimat on loppu.

Jos hänen päälleen on kasattu kaikki vastuu taloudessa  ja perhe mankuu vain ostamaan kaikkea uutta ja keksii loputtomasti rahanmenoa eikä hän voi pysähtyä koska sitten loppuu tulot ja laskujen maksaminen. On pakko jatkaa kunnes seinä tulee vastaan. 

Vierailija wrote:

Jos hänen päälleen on kasattu kaikki vastuu taloudessa  ja perhe mankuu vain ostamaan kaikkea uutta ja keksii loputtomasti rahanmenoa eikä hän voi pysähtyä koska sitten loppuu tulot ja laskujen maksaminen. On pakko jatkaa kunnes seinä tulee vastaan. 

Tämä on mennyt juuri toisinpäin. Mies elättänyt koko elämän. Nyt vissiin joku buusti tehdä jotain vaikka mitään ei maksa.