Muita, jotka eivät halua päästää lastaan yökylään?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yökyläily oli lapsena tosi jännää, joten aikuinen joka ei päästä lastaan jonkun tutun kaverin luo yöksi on jotenkin outo. Siis mitä siinä voi tapahtua? Siis painotan et tuttu kaveri jonka perheolot suht hyvin tiedät.

Minusta se on jotenkin outo, joka ottaa muiden lapsia kotiinsa yön yli. Monessa perheessä varmaan käydään tiukkoja keskusteluja ennen moista. Ja yleensä mies on vastaan, mutta nainen saa tahtonsa läpi.

Ei meillä ainakaan mitään tiukkoja keskusteluja käyty. Kysyttiin kuka tai ketkä tulee ja mihin aikaan. Ja meitä sisaruksia oli kolme joilla kaikilla usein kavereita kylässä, ainakin kerran kuussa oli joku kaveri. Samassahan se menee kolme lasta tai useampi. En muista että vanhemmat olisi pahemmin hössöttäneet asiasta, joskus kesällä mulla oli kaveri viikonkin kylässä putkeen :D 

Olen tiktokissa nähnyt useita amerikkalaisia äitejä jotka kertovat etteivät päästä lapsiaan yökylään, ikinä. Sen takia olenkin miettinyt näitä yökylä-juttuja, kun tuli yllätyksenä että monilla on noin ehdottoman kielteinen suhtautuminen. Itselläni ei siis lapsia ole. 

 

Mulle yökylät oli ala-asteen loppupuolella ja yläasteen alussa lähes joka viikonloppuisia, oltiin usein joko kahdestaan parhaan kaverin kanssa meillä tai heillä, tai sitten isommalla porukalla. Parhaimmat muistotkin liittyy näihin yökyliin. Siinä hitsautuu porukka yhteen kun pelätään kello kolmelta yöllä jotain kummitusjuttuja tai mennään kesäyönä ajelemaan pyörillä. Se on sellaista mitä ei aikuisena enää oikein koe, ja jos itsellä olisi lapsi niin kyllä haluaisin että hänkin pääsisi osalliseksi näihin hetkiin joita sitten muistella aikuisena. 

Vierailija wrote:

Mä en hirveesti tykkää siitä että meillä käy yövieraita. Siksi en kauheesti tykkää siitäkään että oma lapsi on missään yökylässä, kun tiedän miten ärsyttävää/stressaavaa se voi olla sille isäntäperheelle. Oma lapseni on kyllä rauhallinen, mutta on se silti eri asia olla kotona kun on ylimääräisiä ihmisiä. Usein tuntuu että menee koko viikonloppu piloille kun tulee yövieraita, ei jotenkin kehtaa maata sohvalla ja ruuankin pitäis olla vähän parempaa. Tai ainakin pitää olla enemmän. En saa myöskään mitään iloa siitä että oma lapsi on poissa kotoa. Nautin siitä että ovat kotona. Ja kyllä meillä siis on ollut varmaan kymmeniä kertoja yövieraita, mutta en vaan tykkää siitä.

Taidat olla nainen?

Itse en tajua, miksi kylässä kävijöistä pitäisi ottaa minkäänlaista stressiä. En siivoa. Jos en viitsi alkaa tehdä ruokaa, niin otan pakastimesta ranskiksia ja lihapullia, joita siellä pidetään aina tämmöisten tilanteiden varalta. Ei vanhemman poikani paras kaveri minua siellä ole tapaamassa, vaan sitä poikaani, ja välillä omia juoppovanhempiaan pakoon. Siellä he touhuavat omassa huoneessa jutellen, pelaten tai kitaraa soitellen. Ja välillä kutsuvat minutkin korttirinkiin tai sitten joskus katsotaan joku hyvä elokuva, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Ja ihan sama kun poikani serkku aina välillä tulee viikonloppukylään. En minä siitä saa itselleni stressiä kehitettyä. Ovat vieraatkin tyytyväisempiä, kun toivotan heidät iloisesti tervetulleiksi enkä ala säätää ja häärätä.

T: Kahden pojan yksinhuoltajaisä