Muita, jotka eivät halua päästää lastaan yökylään?

Omat lapset ei halua yökylään eivätkä halua meille yökyläilijöitä. Kunnioitan heidän toivettaan.Mukavasti nuo on pärjänneet keskenään, kun ovat kahdestaan yöpyneet mökillä (9v ja 11v) eli kokemusta pärjäämisestä ja erosta vanhemmista on saatu.

Meillä on ollut vain kerran yökyläilijä ja se saa riittää. Lapsi arvosteli kaikkea, kyseenalaisti kaiken ja vaati, että hän saa vieraana nukkua yksin vanhempien makuuhuoneessa, koska siellä on pukeutumishuone ja oma kylppäri. Minun meikkini kiinnosti enemmän kuin leikki lapseni kanssa.

Vierailija wrote:

Minusta se on jotenkin outo, joka ottaa muiden lapsia kotiinsa yön yli. Monessa perheessä varmaan käydään tiukkoja keskusteluja ennen moista. Ja yleensä mies on vastaan, mutta nainen saa tahtonsa läpi.

Meillä isä ei halunnut meidän lasten kavereita käymään ollenkaan. Kun isä sitten oli joillakin metsästysreissuilla ja kerran sairaalassa jonkin operaation takia, äiti kutsui meille heti kavereitani yökylään. Kai äiti koki, että se on lapselle tärkeä juttu, ja halusi tarjota sen minulle edes silloin kun kotidespootti oli poissa.

Kaikki vanhemmat eivät ole yltiösosiaalisia. Eikä se ole mikään vika. Sori, meille ei käy.

Lauantaiaamuna klo 8. *lindblom* "Hei, onko Yannica kotona? Voix tulla leikkii?"

No ei voi.

Yökyläily kuuluu lapsuuteen siinä missä Linnanmäellä tai uimarannalla käynnitkin. Vanhempi joka ei salli yökyläilyä omien pelkojensa tai mukavuutensa takia on itsekäs. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Yökyläily oli lapsena tosi jännää, joten aikuinen joka ei päästä lastaan jonkun tutun kaverin luo yöksi on jotenkin outo. Siis mitä siinä voi tapahtua? Siis painotan et tuttu kaveri jonka perheolot suht hyvin tiedät.

Minusta se on jotenkin outo, joka ottaa muiden lapsia kotiinsa yön yli. Monessa perheessä varmaan käydään tiukkoja keskusteluja ennen moista. Ja yleensä mies on vastaan, mutta nainen saa tahtonsa läpi.

Kaden pojan yksinhuoltajaisänä en ymmärrä tuollaista asenteellisuutta ollenkaan.

Vanhemman poikani paras kaveri on ollut meillä yökylässä useammin kuin osaan laskea. Hän tulee alkoholistiperheestä, joten olen jo aikaa sitten tehnyt hänelle selväksi, että meillä on koko lailla avoimet ovet hänen suhteensa. Toivottavasti pystyn edes vähän pelastamaan hänen nuoruusvuosiaan.

Pelottaa jos perheen isä onkin p*dofiili.

Vierailija wrote:

Pelottaa jos perheen isä onkin p*dofiili.

Tai äiti.

Mä en hirveesti tykkää siitä että meillä käy yövieraita. Siksi en kauheesti tykkää siitäkään että oma lapsi on missään yökylässä, kun tiedän miten ärsyttävää/stressaavaa se voi olla sille isäntäperheelle. Oma lapseni on kyllä rauhallinen, mutta on se silti eri asia olla kotona kun on ylimääräisiä ihmisiä. Usein tuntuu että menee koko viikonloppu piloille kun tulee yövieraita, ei jotenkin kehtaa maata sohvalla ja ruuankin pitäis olla vähän parempaa. Tai ainakin pitää olla enemmän. En saa myöskään mitään iloa siitä että oma lapsi on poissa kotoa. Nautin siitä että ovat kotona. Ja kyllä meillä siis on ollut varmaan kymmeniä kertoja yövieraita, mutta en vaan tykkää siitä.

Miksi vanhemmat ylisuojelevat nykyisin lapsiaan? Sehän oli jännää mennä yökylään jonkun kaverin luokse. Ja pyytää joku kaveri myös yökylään.

Luin tuolla yhdeltä palstalta että lapset heittelivät lumipalloja autoja kohden. Sitäkin joku tuli puolustelemaan??! 

Kummalliseksi on mennyt maailma. Toivottavasti kaikista näistä uniikeista lumihiutaleista kasvaa sitten sellaisia ihmisiä jotka kestää elämän ylä- ja alamäet. Kasvaahan??!

Inhosin itse lapsena yökyläilyä. En osannut nukkua vieraassa paikassa ja siellä herättiinkin kauhean aikaisin. Ei sitä kehdannut mennä ottamaan syötävää, vaikka oli nälkä. Kamalinta oli vessassakäynti.

Oma lapsi ei ole halunnut yökylään enkä minä ole pyytänyt meille, koska en osaisi olla rennosti. Vierailut on ok, mutta yön yli.. ei kiitos. Ehkä sitten kun osaavat nukkua eivätkä nouse aamuseitsemältä huudattamaan jotain tiktokkia.

Täälläpäin maailmaa lasten yökyläilyt eivät ole ollenkaan tavallista. Meilläkin tytär yökyläili vain joitakin kertoja parhaan tyttökaverinsa/ koulukaverinsa luona, samoin hän meillä. Me vanhemmat olimme "hyvän päivän" tuttuja.

Koskaan ei voi tietää, kenen perheessä asuu joku pervo tai miltä sellainen ihminen näyttää. En luota keneenkään niin paljon, että lapseni päästäisin sellaisen armoille. Ette voi tuntea ketään niin hyvin. Kysykää uhreilta, että kannattiko yökyläily, näitä nimittäin käy. 

Jotenkin ihan hullua, että somessa paheksutaan kovasti jotain lasten kuvien laittamista someen, mutta sitten joku yökyläily nähdään vaarattomana. Kumpikohan oikeasti vaarallisempaa...

Vierailija wrote:

Koskaan ei voi tietää, kenen perheessä asuu joku pervo tai miltä sellainen ihminen näyttää. En luota keneenkään niin paljon, että lapseni päästäisin sellaisen armoille. Ette voi tuntea ketään niin hyvin. Kysykää uhreilta, että kannattiko yökyläily, näitä nimittäin käy. 

Hohhoijaa. On se vaikeaa kasvattaa lastaan tasapainoiseksi, kun joka pensaan takana vaanii kauhea pedofiili. Eikö voisi ottaa maalaisjärki käyttöön ja tutustua lapsen kavereihin ja niiden vanhempiin. Ihan keskiverto ihmistuntemuksella pystyy seulomaan joukosta ne pahimmat tapaukset. Veikkaan että harvassa ovat.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Koskaan ei voi tietää, kenen perheessä asuu joku pervo tai miltä sellainen ihminen näyttää. En luota keneenkään niin paljon, että lapseni päästäisin sellaisen armoille. Ette voi tuntea ketään niin hyvin. Kysykää uhreilta, että kannattiko yökyläily, näitä nimittäin käy. 

Hohhoijaa. On se vaikeaa kasvattaa lastaan tasapainoiseksi, kun joka pensaan takana vaanii kauhea pedofiili. Eikö voisi ottaa maalaisjärki käyttöön ja tutustua lapsen kavereihin ja niiden vanhempiin. Ihan keskiverto ihmistuntemuksella pystyy seulomaan joukosta ne pahimmat tapaukset. Veikkaan että harvassa ovat.

 

Harvassa, mutta ei sitä päältäpäin tai välttämättä edes elämällä saman katon alla voi tietää. Minun isästäni paljastui kuolemansa jälkeen sellainen asia, että hän oli kuvannut nukkuvia lapsia. Vaatteet oli päällä, mutta peittoa raotettu alaosasta.

Riippuu monesta asiasta. 

Minulla on kaksi lasta, 7-vuotias ja 2,5-vuotias, kumpikaan ei ole vielä ollut yökylässä missään. Vanhempi on autistinen, joten saa nähdä tuleeko yökyläily koskaan ajankohtaiseksi. Pienempi ei myöskään ole ollut, kun on niin pieni vielä ja kova vierastamaan. 

Jos lapsia pyydettäisiin yökylään vaikka kaverille, haluaisin ensin tutustua vähän paremmin vanhempiin, jotta voi rauhallisin mielin antaa mennä yöksi.

Lasten mummo on kyllä pyytänyt että saisi lapset yökylään, mutta meillä on välimatkaa 300km suuntaansa, niin ei ole toteutettu, jos sitten ei onnistuisikaan lasten puolelta yön tullen. Ja totta puhuen lasten mummot ovat sellaisia, joille en lapsia antaisi yön yli. Toinen mummo on alkoholisti, jota ei tietenkään myönnä, mutta on aina humalassa, joten hän on ehdoton ei. Toinen mummo taas "ei tajua" erilaisia asioita. Vain muutamia asioita mainitakseni, kun olimme hänellä kylässä, halusi kovasti vahtia yksin lapsia takapihalla, kun me vanhemmat olimme kahvipöydässä. No mikäs siinä, lapset menivät mummon kanssa pihalle. Meni kymmenisen minuuttia ja ovi kävi, hetken päästä saatiin isän kanssa kahvit juotua ja mentiin sitten katsomaan mitä lapset touhuavat. Lapsia ei ole missään, mutta mummo löytyi sisältä laittelemassa pyykkejä, lapset kuulemma jäivät aitaamattomalle takapihalle yksinään, lapset tuolloin 6- ja 1,5-vuotiaita. Ja mainittakoon vielä, että mummolle teroitettiin, ettei saa jättää vahtimatta, kun toinen todella pieni ja toinen erityislapsi, juu kyllä hän vahtii hyvin. Ja varsinkin isomman koko iän mummolle oli kerrottu, painotettu ja teroitettu, miten hänen kanssaan toimitaan, koska ymmärrys ei ole normaalilla ikätasolla, lähelläkään.

(Jatkuu)

(Jatkoa)

Kauhealla kiireellä kengät jalkaan ja ulos kylmään lasten perään. Pienempi huusi hysteerisenä jossain kauempana, löytyi vajan takaa kaatuneena puoliksi jäätyneeseen vesilätäkköön, oli onneksi tajunnut pitää päätään ylhäällä eikä hörpännyt vettä. Isompaa ei näkynyt missään, eikä myöskään kuulunut. Minä lähdin huutelemaan lasta ympäristöstä, kun isä vei pienemmän sisälle, mieheni isäpuoli lähti naapureilta kyselemään ja mummo vollottaa minun perässäni, että ei hän tiennyt että lapset lähtisivät johonkin pihasta, kun käski heidän pysyä siinä.

Kyllä siinä paniikki nousi, kun alkoi kovaa vauhtia hämärtyä, oli loka- tai marraskuu silloin, eikä jälkeäkään isommasta lapsesta. Ajattelin lapsen löytyvän ihan lähistöltä, mutta kun en löytänyt häntä 50m säteeltä, soitin hätäkeskukseen ja jatkoin etsimistä. Naapurit eivät olleet nähneet lasta, isä, mummo ja miehen isäpuoli ja muutamat naapuritkin lähtivät etsimään, hätäkeskus lähetti koirapartion etsimään. Koira pääsikin nopeasti jäljille ja löysi lapsen hanskat maastosta, mummon talon lähellä oli pieni metsikkö, hanskat löytyivät siis sieltä. Siinä kohtaa olin varma, että lapsi on hukkunut, siinä metsikössä on syvä lampi ja kuten sanoin, lapsen ymmärrys ei ole lähelläkään ikäistensä tasoa, olin varma että löytyy lammesta, häntä oli kuitenkin etsitty jo reilu tunti, siinä ajassa hän ehtisi vaikka minne. Koira lähti seuraamaan jälkeä syvemmälle metsikköön, lampea kohti kuten pelkäsinkin. Lapsi löytyikin lammelta muutaman minuutin päästä, mutta luojan kiitos sen rannalta, joku oli rakentanut pienen "majan" jostain risukoista siihen lammelle ja lapsi leikki siinä. Selvittiin siis vain vähän kylmettyneillä sormilla.

Mutta sanomattakin selvää, ettei mummo tuon jälkeen ole saanut lapsia vahtia yksinään, mutta hänhän ei ymmärrä tätä yhtään! Ja tuon jälkeen hän kertoi suurieleisesti, miten on käynyt terapiassa kun tapahtuma oli HÄNELLE niin kovin kamala ja raskas, kuten sekin, että lapsi on erityinen, niin HÄNEN pitää käydä asian takia terapiassa. 

Toinen tapaus, tämän jälkeen, tapahtui hänen mökillään. Halusi taas kovasti vahtia lapsia yksin, sanoin että senkus vahdit mutta minä vahdin myös. Tästä nakeltiin niskoja hetken aikaa ja sitten meni järven rantaan lasten kanssa, minä vahdin lapsia pienen matkan päästä. Mummon mökillä on laituri ja meni sinne lasten kanssa. Kuinkas muutenkaan, antoi isomman lapsen juosta edeltä laiturille, minä tiesin miten tulee käymään joten pinkaisin lapsen perään ja nappasin hänestä kiinni juuri ennen laiturin päätyä, josta meinasi juosta alas. Mummo ei siis vain tajua näitä vaaran paikkoja yhtään, ei vaikka miten kertoisi ja ohjeistaisi. Joskus ihmettelen, miten on saanut omat lapsensa aikuisiksi asti hengissä.

Ja kaiken tämän ja monen muun asian jälkeen ihmettelee ja kehtaa kiukutella minulle, kun lapset eivät pääse hänen luokseen yökylään ilman vanhempia. Ja sanotaan vielä, että minä en yksin kiellä tätä yökyläilyä, vaan myös lasten isä on kieltänyt jyrkästi yökyläilyn mummon luona, kuten myös lasten yksin jäämisen mummon kanssa. Mutta siis tämähän on vain minun päätökseni mummon mielestä.

Vierailija wrote:

Yökyläily oli lapsena tosi jännää, joten aikuinen joka ei päästä lastaan jonkun tutun kaverin luo yöksi on jotenkin outo. Siis mitä siinä voi tapahtua? Siis painotan et tuttu kaveri jonka perheolot suht hyvin tiedät.

Miten hyvin tunnet vanhemmat ja isoveljet? Tiedäthän sinä, että hyväksikäyttäjät todennäköisesti löytyvät lähipiiristä. Kyllä vanhempien on paras olla varuillaan.