Olen taas raivoissani myöhästyjälle. Aina sama juttu

"Älä toki vaivaa päätäsi minun ajankäytölläni. Saan käyttää aikani juuri niin kuin itse haluan ja juuri siihen, mihin itse haluan. Kuten jo kerroin, olen päättänyt, etten halua käyttää aikaani myöhästelijöiden odotteluun :) Keskustelen mieluusti asioista täällä"

Luuletko tosissas aiempien viestieni perusteella, että vaivaisin päätäni sinun ajankäytölläsi. Hah onpa suuret luulot itselläsi itsestäsi. Eiköhän kaikki ihmiset saa käyttää aikaansa miten JUURI haluaa et SINÄ ole yhtään sen parempi kuin muut. Onneksi voi asua jossain muualla kuin Suomessa ja huomata miten vapauttavaa se on kun ei tarvitse kello kaulassa nipoilla joka suuntaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Itse odottaisin max 10-15 minuuttia. Jos ei silloin ole paikalla, niin lähden muualle.

Meijän kylällä oli 30-vuotias mies menossa treffeille yheksäksi. Sanoi, että hän kahdeksaan menee, yheksään oottaa ja jos tyttö ei kymmeneltä oo tullu, niin hän  yheltätoista lähtee pois!

Turha vinkua. Kun tiedät hänen tapansa, sovit tapaamisajat aikaisemmaksi ja menet itse myöhemmin. Mullakin on tuollainen aikavaras tuttava. Myöhässä aina ja kaikkialta puoli tuntia.

Itsekin oon myöhästelijä. Olen kyllä silti useimmiten ajoissa junalla tms, mutta se vaatii ihan älyttömän stressaamisen ja valmistelun. Edellisenä yönä ei voi nukkua ollenkaan ja seuraava päivä pitää olla aamusta asti lähtövalmiina jatkuvasti kelloa vilkuillen, vaikka juna lähtisi vasta illalla. Mitään ei voi tehdä. Sitten olen yleensä tuntia aikaisemmin asemalla, koska en osaa olla sopivaan aikaan. Jotenkin minulla ei ole ajantajua. Aika vain poukkoilee hallitsemattomasti. Voitte kuvitella ehkä että en jaksa tällaista samanlaista stressiä ja unettomia öitä kaikkien mahdollisten tapaamisten ja kahvittelujen kanssa.  Tuskin olisin edes hengissä, jos tekisin niin. 

Jos jotenkin voisin kuvata tätä mun elämän ajankulua, niin minusta itsestä aika usein tuntuu, että joku varastaa sitä aikaa, siirtää kelloa yhtäkkiä harppauksittain eteenpäin. Esim. jos tapaaminen ois vaikka 8.00, niin saatan esimerkiksi herätä hyvissä ajoin klo 6.00.  Käydä suihkussa, katsoa kelloa joka on toivon mukaan 6.15. Pukeutua,  katsoa kelloa joka on 6.25. Syödä, katsoa kelloa, jonka oletan olevan 6.45, mutta se onkin tänään 7.00. No ei se mitään.  Laittaa hiukset, katsoa kelloa olettaen että se on n. 7.15, mutta se onkin yhtäkkiä 8.05 ja olo on Mitä v*ttua. Kuka siirsi kelloa???????  Aikahypyt saattaa tapahtua ihan missä välissä tahansa. Usein esimerkiksi lähden ihan ajoissa kotoa, mutta matkalla tapahtuu selittämätön aikahyppy, vaikka olisin kävellyt koko ajan kohti päämäärää enkä poikennut minnekään. Yksi varsin erikoinen aikahyppy tapahtui esim. kerran suihkussa. Pesin itseni ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin ja oletin, että siihen olisi mennyt 15 minuuttia kuin aina ennenkin, mutta siihen oli mennyt 1,5 tuntia! En vieläkään käsitä miten se oli mahdollista. Luulin ensin että kello oli seonnut, mutta kaikki kellot näyttikin samaa. No teidän onneksi olen ratkaissut ongelman niin, että en nykyään käy juuri missään enkä näe juuri ketään. Enpähän voi olla myöhässä ja elämä on paljon stressittömämpää.

Mä olen katkonut välit tuollaisiin muista piittaamattomiin myöhästelijöihin ja elämänlaatuni parani kummasti.

Nuo myöhästelijät kun ei yleensä muutenkaan arvosta kanssaihmisiään vaan pitävät itseään muita parempina kautta linjan. He levittävät ympärilleen pelkkää pahaa oloa, jonka huomaa kunnolla vasta kun se pahanolon aiheuttaja sontapilvineen ei enää ole saastuttamassa omaa elämää.

(Lisään vielä, että ensin siis vaan jätin sopimatta mitään yhteistä menoa kun myöhästelijän kanssa ei mikään pidä, mutta oltiin kyllä edelleen tekemisissä puhelimitse ja esim kun sattumalta nähtiin niin mentiin ex-tempore-kahville jne, mutta lopulta sitten se toisen omahyväinen asenne alkoi näkyä/kuulua kaikessa muussakin. Se vain jäi aiemmin sen myöhästelyn "alle" ja kun tuo savuverho poistui niin sitten paljastui se inhottava pahantahtoinen ja ylimielinen asenne vaikka toki se on sellaista hienovaraista ja enemmänkin sivulauseissa. Nykyään tuon omahyväisyyden näkee helpommin uusistakin tuttavista ja muustakin kuin myöhästelystä)

Kuulostat aika saman tyyppiseltä ihmiseltä kuin mun mies. Aikaoptimisti on nimittäin hyvin kuvaava ilmaus hänestä - en tiedä kuinka monta kertaa ollaan väännetty siitä, kuinka kauan aikaa johonkin oikeasti menee. Olen tullut lopulta siihen tulokseen että me hahmotetaan aika vain eri tavalla. Olen lopulta tullut siihen lopputulemaan, että jos ollaan sovittu että tavataan jossain niin lasken hänelle vain eri tapaamisajan niin pääsen helpommalla. Hän kyllä pyrkii kovasti tsemppaamaan ja on jopa joskus ollut pari minuuttia etuajassa mistä olin otettu!

Myönnän kyllä sen, että olen välillä turhan tarkka ajasta (kotoa opittu tapa) ja yritän myös itse höllätä pipoa. Kotona aina teroitettiin sitä, että ajoissa oleminen osoittaa toiselle arvostusta, että välitetään ihmisestä ja tapaamisesta ja siksi myöhästely on vähän hankala pala. Minullakin voisi olla kotona kaikenlaista puuhaa, mutta ne odottavat koska halusin olla kohtelias kaverilleni ja sitten kun kaveri ilmoittaa olevansa myöhässä koska päätti tehdä sitä sun tätä, niin siinä sitten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen katkonut välit tuollaisiin muista piittaamattomiin myöhästelijöihin ja elämänlaatuni parani kummasti.

Nuo myöhästelijät kun ei yleensä muutenkaan arvosta kanssaihmisiään vaan pitävät itseään muita parempina kautta linjan. He levittävät ympärilleen pelkkää pahaa oloa, jonka huomaa kunnolla vasta kun se pahanolon aiheuttaja sontapilvineen ei enää ole saastuttamassa omaa elämää.

 

(Lisään vielä, että ensin siis vaan jätin sopimatta mitään yhteistä menoa kun myöhästelijän kanssa ei mikään pidä, mutta oltiin kyllä edelleen tekemisissä puhelimitse ja esim kun sattumalta nähtiin niin mentiin ex-tempore-kahville jne, mutta lopulta sitten se toisen omahyväinen asenne alkoi näkyä/kuulua kaikessa muussakin. Se vain jäi aiemmin sen myöhästelyn "alle" ja kun tuo savuverho poistui niin sitten paljastui se inhottava pahantahtoinen ja ylimielinen asenne vaikka toki se on sellaista hienovaraista ja enemmänk

Etpä itsekään vaikuta yhtään mukavalta ihmiseltä. Täällä ollaan kovia tuomitsemaan ja haukkumaan kaikki ihmiset mitkä ei sovi omaan muottiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisaalta olen ihminen, joka ei pysty jättämään asioita kesken eli kun joku asia on kerran aloitettu, se tehdään loppuun vaikka menisi klo 1 asti yöllä. Tämä tekee minusta mm. varsin tehokkaan ja aikaansaavan työntekijän, kunhan työpaikalle ei tarvitse saapua juuri tietyllä kellonlyömällä"

Minäkin olen tuollainen ahkera työntekijä. Sen lisäksi olen kuitenkin myös aina ajoissa. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita. 

Eihän kukaan ole niin väittänytkään. Mutta pystyt siis ilmeisesti kuitenkin jättämään asioita kesken, jos olet aina ajoissa?

Osaan priorisoida. Osaan myös arvioida, paljonko tarvitsen aikaa erilaisten juttujen suorittamiseen. Ja kyllä, pystyn jättämään hommat kesken ja jatkamaan myöhemmin. Mikäli on sovittu meno, en aloita tekemään mitään sellaista, minkä tiedän kestävän liian kauan, jos se on homma, jota ei voi keskeyttää, kun tulee aika lähteä kotoa.

Töissäni menee suhteellisen usein yllätysylitöiksi, ja siitä syystä en juuri koskaan sovi tapaamisia työpäivän jälkeen vaan viikonlopuille ja lomille. Jos joku haluaa välttämättä yrittää nähdä viikolla, muistutan etukäteen, että äkillinen peruuntuminenkin on mahdollinen, jos meneekin huomattavasti pidempään. Mutta nämä ovatkin olleet "kotitreffejä" ystävieni kotiin, eli he eivät ole lähteneet odottelemaan minua esim. ravintolaan, vaan ovat voineet puuhastella rauhassa kotonaan ajatuksella "tulee jos pääsee". Tähän asti olen päässyt eikä ole tarvinnut perua, mutta työviikolle en siis sovikaan tapaamisia tietylle kellonajalle. En missään tapauksessa sopisi esim. leffa- tai teatterikäyntiä. Viikonloppuisin ja lomilla tottakai eri juttu, koska voin suunnitella aikatauluni töistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat tarkkaa kansaa, pitää olla minuutilleen aikataulussa. Sitten on maita joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus olla myöhässä.

Itse en ymmärrä minuuttiaikatauluja, vaikka paljon myöhässä oleminen ei sekään mukavaa ole.

Jos ollaan menossa elokuviin ja on sovittu, että mennään tietyllä junalla, jolla ehtii paikalla ennen elokuvan alkua niin on se nyt aika hanurista jos myöhästelijän takia myöhästytään sekä junasta että elokuvasta.

Hei, osaisiko joku avata tätä logiikkaa:

Mulla on myöhästelijäystävä (en tosin enää pidä ystävänä), joka myös 95-prosenttisella varmuudella "siirtää" (=peruu) tapaamisia. Lakkasin pyytämästä häntä mihinkään pari vuotta sitten, koska tapaamiset eivät juuri koskaan toteutuneet, ja kun jo moneen kertaan siirretty tapaaminen lopulta onnistui, tyyppi tuli vähintään puoli tuntia myöhässä. Ajattelin, että ehkä hän ei halua tavata minua, muttei kehtaa sanoa. Hän kuitenkin itse ehdottaa edelleen tapaamisia kuukausittain. Sanon aina, että "koska vain käy, ehdota pois", että ei sitten tulisi sitä lykkäämistä ja siirtelyä ja myöhästelyä, mutta ei ole auttanut. Vaikka hän siis itse ottaa minuun päin yhteyttä, saa päättää päivän, ajan ja paikan, niin ei silti onnistu! Ja myös sellainen piirre, että hän puhuu aina, että lähtisinkö kahville "tunniksi". Hänellä on aina aikaa vain "ihan pikatreffeille, tunti tai puolitoista", ja saapuu paikalle aina sen puoli tuntia myöhässä. Tapaaminen kuitenkin kestää tosiaan sen puhutun tunnin tai puolitoista, ja mukavaa on. Mietin kuitenkin, että mitä tää on. Kauhea vaiva ja säätö, ja siitä syystä mulla olo, ettei hän oikeasti haluaisi nähdä mua, mutta kun vihdoin päästään näkemään, on oikein kiva jutella. 

Itse olen sellainen puoli tuntia etukäteen lähtijä, joka käy vaikka hakemassa kahvin ärrältä ja lompsii paikalle, koska vihaan kiirejuoksemusta ja puolisoni taas aina juoksee paikalle, että ehtii junaan tms., kun lähti myöhässä.

Palaa käpy tähän, kun toinen vetää itkupotkuraivarit, jos itse lähden ja jätän hänet säätämään niinkuin säätää.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin oon myöhästelijä. Olen kyllä silti useimmiten ajoissa junalla tms, mutta se vaatii ihan älyttömän stressaamisen ja valmistelun. Edellisenä yönä ei voi nukkua ollenkaan ja seuraava päivä pitää olla aamusta asti lähtövalmiina jatkuvasti kelloa vilkuillen, vaikka juna lähtisi vasta illalla. Mitään ei voi tehdä. Sitten olen yleensä tuntia aikaisemmin asemalla, koska en osaa olla sopivaan aikaan. Jotenkin minulla ei ole ajantajua. Aika vain poukkoilee hallitsemattomasti. Voitte kuvitella ehkä että en jaksa tällaista samanlaista stressiä ja unettomia öitä kaikkien mahdollisten tapaamisten ja kahvittelujen kanssa.  Tuskin olisin edes hengissä, jos tekisin niin. 

Jos jotenkin voisin kuvata tätä mun elämän ajankulua, niin minusta itsestä aika usein tuntuu, että joku varastaa sitä aikaa, siirtää kelloa yhtäkkiä harppauksittain eteenpäin. Esim. jos tapaaminen ois vaikka 8.00, niin saatan esimerkiksi herätä hyvissä ajoin klo

Tää kuullostaa siltä, että sulla on poissaolokohtauksia. Ne voivat liittyä esimerkiksi migreeniin tai epilepsiaan.

Kuten täälläkin on jo monesti todettu, on myöhästymisessä asioita mihin voi vaikuttaa ja ei voi.    Jos esim.  julkinen liikenne on yhtäkkiä pysähdyksissä vaikka onnettomuuden vuoksi, lapsenvahti sairastui, päivystysjono venyi todella pitkäksi,  työpaikalla joku tilanne että ylitöihin on vaan jäätävä jnejnejne.    Nämä tilanteet ovat niitä, mihin et voi itse vaikuttaa ja silloin myöhästymisen riksi on hyvin todennäköinen.  Hyvä tapa on kuitenkin ilmoittaa asap sille, jonka kanssa on sopinut tapaamisen. 

Ne, mihin krooniset myöhästelijät taas voivat vaikuttaa, on se, että se yllättävä hinku kampaajalle juuri kun pitäisi nähdä,  viimehetken tiskikasa, " just tajusin että on alennusmyynnit, joten piipahdanpa vielä siellä",  kelloon ei yllättävästi ilmesty takautuvaa puolta tuntia ellei ole lentokoneessa matkalla eri aikavyöhykkeelle yms.  Näihin taas voitte vaikuttaa ja paljon.   Se tiskikasa ei lähde kävelylle sillä aikaa kun käyt tapaamisessa sovitusti, kampaajalle ehdit kyllä myöhemminkin jos se oli muutenkin extempore ajatus, jos tiedät esim. kärsiväsi vaatekriisistä, niin katso rauhassa se asukokonaisuus valmiiksi vaikka edellisenä iltana äläkä lipsu siitä sitten viime hetkellä.  

Nämä ovat niitä seikkoja, miksi moni ei siitä  jatkuvasta myöhästelystä pidä, sillä ne asiat, mitkä voit oikeasti tehdä sitten myöhemminkin, mutta päätät tehdä ne juuri silloin kun on sovittu jtn yhteistä menoa, saa kieltämättä sellaisen tunteen aikaiseksi, ettei toinen arvosta kuin vain omaa aikaansa. Ja en puhu mistään 5 - 10 min myöhästymisestä, vaan jatkuvista  vähintään 30-60 min myöhästymisistä.

Minulla on yksi tuttava joka on kenties vielä myöhästelijääkin ärsyttävämpi alalaji.

Eli sopii jonkin tapaamisen tänään klo 16, tuntia ennen ilmoittaa että voimmeko siirtää ensi viikkoon. Ensi viikolla ilmoittaa että unohti, voimmeko siirtää ensi viikkoon. Sitten taas sinä sovittuna päivänä ilmoittaa, voimmeko siirtää huomiseen. Ja sitten kun viimein tulee paikalle, tulee ainakin tunnin myöhässä.

En edes tiedä mikä tuon alalajin nimi olisi. Omituista kyllä kyseessä on menestynyt yrittäjä, ja vaatii kyllä alaisiltaan täsmällisyyttä jota itsellään ei ole tippaakaan.

Tuon alalaji nimi on kyykyttäjä.

Miksi raivostua myöhästyjälle. Jos kaveri myöhästyy niin itse voi lähteä pois tai kaverin ilmoittaessa myöhästyvänsä niin sanoo, että meni jo.

Myöhästyjät ovat itsekkäitä aikasyöppöjä. Muut sallivat toiminnan kerta toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Sillä on varmaan hoitamaton ADHD, jos aina sama juttu. Niillä ei ole ajantajua. 

Ei se silti ole syy, mullakin on ADHD ja oon aina laittanut itselleni monta herätystä/muistutusta etten ole myöhässä sovituista tapaamisista tai jopa unohda niitä.

ADHD lääkitys ollut vasta vuoden ja ennen sitä muistutuksia oli paljon kaikesta arkisestakin, mut ADHD ei oikeuta mua käyttäytymään toisia kohtaan epäkunnioittavasti

Vierailija kirjoitti:

Myöhästyvät, koska muut ihmiset sen sallivat. Moni myöhästyjä haluaa myös, että häntä varten ollaan ja odotetaan. On siis ihan tietoistakin toimintaa. 

Mihinkään adhd:hen on turha vedota. Eivät todellakaan myöhästy silloin, kun kyseessä on heille tärkeä juttu. 

Mulla on ADHD ja olen aina paikalla 5-10 minuuttia etukäteen. Olen huono arvioimaan aikaa joten otan mieluummin varman päälle. Lähdön odottaminen on vaikeaa, koska siinä äkkiä harhautuu johonkin eikä huomaa ajan kulua. Senkin takia tulee usein lähdettyä hyvissä ajoin, kun se odottaminen on vaan niin helvetillisen vaikeaa. Sitten kun on paikan päällä, voi rauhassa upota jonnekin someen odotellessaan.