Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset liimautuu parisuhteessa yhteen?
30.10.2023 |
Koko ajan ollaan yhdessä ja töihinkin lähetetään jatkuvaa viestiä, ei kestetä olla erossa yhtään. Missä oma elämä? Miksi tukahdutetaan toinen? Perhesuhteet ja kaverit jää. En ymmärrä. Ei kai tuollainen suhde kauaa kestä.
Kommentit (34)
Kyllä meillä on myös "omaa elämää", omia harrastuksia, omia ystäviä jne., mutta aika paljon kyllä teemme asioita yhdessä. Minulla on kokemusta suhteesta, jossa elettiin ns. erikseen miehen näin halutessa. Tästä suhteesta ei tullut mitään, jäi liian kylmäksi ja etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mieheni kanssa toistemme parhaita ystäviä. Olemme muuttaneet niin monta kertaa töiden takia, että jäljelle on jäänyt vain me kaksi. Teemme kaikkea kivaa yhdessä, mutta työpäivän aikana emme lähettele toisillemme viestejä.
Käyn joskus mökillä yksin, mutta kaipaan miestäni silloin. Hän on minulle kaikki kaikessa. Toivon, etä meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia jäljellä. Ensi vuonna vietämme 30-vuotishääpäivää.
Me ollaan myös oltu samoissa työpaikoissa, jopa työpareina. Ei mitään ongelmaa, vaikka oltiin silloin ihan 24/7 yhdessä. Lomia ei tulisi mieleenkään viettää erillään tai eri aikaan. Aina yhdessä. Kuten edellinen niin puoliso on kaikki kaikessa. Hänen kanssaan on hyvä olla, joten miksi ei silloin oltaisi.
Ei varmasti kaikille sovi mutta ei se mitään. En minäkään haluaisi suhdetta jossa toinen menisi jatkuvasti omissa menoissaan, reissailisi yksin tai kavereiden kanssa. Jokaiselle omansa tapa löytyy!
Me ollaan liimautuneita ja se on ihanaa. Sinkut voi kulkea keskenään.
Se on vaan sellaista hyvää liimaa, kun sitä molemmat tahtoo. Tärkeimmän kanssa on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia ystäviä ei kannata unohtaa. Voi tulla ikävä jos vaikka se puoliso kuoleekin.
Vierailija wrote:
Omia ystäviä ei kannata unohtaa. Voi tulla ikävä jos vaikka se puoliso kuoleekin.
Myös ystävät voivat kadota tai kuolla. Pelkästään muutto toiseen kaupunkiin tai se että kasvetaan erilleen voi saada ystävyyssuhteen hiipumaan. Uusia ystäviä voi kuitenkin saada halutessaan lisää. Tällä hetkellä oma paras ystäväni on mieheni ja siskoni tulee heti toisena. Introverttina tämä riittää itselleni. Muut kaverisuhteet ovat sitten enemmän pinnallisempia ja sidottuna esimerkiksi sen hetkiseen työpaikkaan tai harrastukseen. Mieheni kanssa meillä on molemmilla omia harrastuksia, joten omaa aikaa on riittävästi, mutta muuten viihdymme parhaiten toistemme seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla avioliittoa takana 20 vuotta. Heti ensi hetkestä kun tavattiin oltiin samalla aaltopituudella. Samat kiinnostuksen kohteet, sama huumorintaju, samat arvot. Oli outoa löytää ihminen jonka kanssa oli niin luontevaa olla, keskustella ja nauraa jutuille.
Ei ole 20 vuodessa muuttunut asia. Ollaan syvästi kiintyneet toisiimme. Olemme toistemme parhaat kaverit. Etenkin mies on kiinni minussa. Mieheni on jopa tunnustanut että minä vaimona menen jopa lasten edelle. Itselläni lapset on tärkein sitten vasta mies.
Vietämme kaikki vapaa-ajat yhdessä. Pitkässä liitossa oppii toisen tuntemaan paremmin kuin kenenkään muun ihmisen. Sitä hitsautuu toiseen kiinni syvästi. En osaa kuvitella elämääni ilman miestäni, eikä hän ilman minua.
Varmaan yhdyntä? Pariutuminen tapahtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon parisuhdetta, jossa mies on paras ystäväni ja suhde kestää aina. Toki molemmilla saa olla omat jutut.
Vierailija wrote:
Haluaisin sellaisen suhteen, jossa voidaan tehdä asioita yhdessä oikeasti pariskuntana. Sellaisen, jossa sitten eläkeikäisenäkin vielä ollaan aidosti toistemme parhaat ystävät.
Enkä nyt tarkoita mitään jatkuvaa viestittelyä tai mustasukkaisuutta toisesta. Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia jossa mies ei halua minua mukaan mihinkään illanviettoihin, eikä vastaavasti sitten keksiä yhdessäkään mitään kotisohvaa kummempaa.
Sama täällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Toivon parisuhdetta, jossa mies on paras ystäväni ja suhde kestää aina. Toki molemmilla saa olla omat jutut.
Minäkin.
Valitettavasti musta kiinnostuu vaan ne, jotka ei oikeasti ole musta kiinnostuneita.
Oisikin kiva tietää, onko tällaisia miehiä olemassa enää? Jotka haluaa ihan oikean vakavan parisuhteen?
En myös oikein tajua tuota "mies voi kuolla"-logiikkaa. Koska mies voi kuolla milloin tahansa, kuten ihan jokainen meistä, niin sitä suuremmalla syyllähän haluan viettää hänen kanssaan aikaa nyt. Koska elämä ON nyt. Minusta on ihanaa olla paljon yhdessä, kaikki mahdollinen aika ja erossa ollessakin viestit liikkuu aktiivisesti.
Enkä ole ystäviä unohtanut, he ovat nykyään yhteisiä ja heitä tavataan yhdessä. Ja ystäviä tosiaan tulee lisääkin elämän aikana. Toista miestä toivottavasti koskaan ei, haluan pitää tämän 😊
Pointtihan on se että kaksi samoin ajattelevaa on yhdessä. Me viestitellään paljon jos ollaan erillämme, soitellaankin useasti. Jos ollaan vapaalla, ollaan 24/7 yhdessä. Yleensä mennään nukkumaankin samaan aikaan, toiselle on tylsää jäädä katsomaan tv:tä yksin 😄 Omia harrastuksia ei juurikaan ole, yhteisiä on useita. Kaverit on nykyään pitkälti yhteisiä ja heitä tavataan pääsääntöisesti yhdessä ihan käytännön syistäkin. Sukuloidaan yhdessä.
Kumpikin vaan viihtyy parhaiten yhdessä, toisen kanssa. Esimerkiksi miehellä oli just työpaikallaan tyhy-päivä, lähti heti kotiin kun pakollinen osuus päättyi ja saunailtaosuus alkoi. Minä en myöskään osallistu yhteenkään tyhy-juttuun jos se on vapaa-ajalla. Sitten jos työpaikoilla on jotain avec-juttuja, ollaan aina osallistuttu, se on mukavaa. Reissuja tms ei tehdä ilman toista.
Ei meillä kumpikaan tukehdu, vaan tämä on meille oikeanlainen tapa olla ja elää. Mies on elämäni rakkauden lisäksi paras ystäväni ja luotettuni, samoin minä hälle, niin mikäs on yhdessä ollessa 😊 Ja yli 29 vuotta on näin viihdytty.