Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten poikien äidit jaksavat sitä riehumista?
Kommentit (121)
Vierailija wrote:
Täh? Minun poika ainakin ajelee rauhaksiin automatoilla, piirtelee ja tekee palapelejä ym. Miksi se sisällä riehuisi kun ei ulkonakaan? Poikalapsi ei ole synonyymi nesylle.
😂 Jepjep!
Mamma on kasvattanut flegmaattisen pojun, joka on vaan rauhakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Täh? Minun poika ainakin ajelee rauhaksiin automatoilla, piirtelee ja tekee palapelejä ym. Miksi se sisällä riehuisi kun ei ulkonakaan? Poikalapsi ei ole synonyymi nesylle.
Täh? HäH?! Täh???
Ei tee susta tai pojastasi yhtään parempaa ihmistä.
Monet lapset riehuu, erityisesti pojat vilkkaita, eikä siihen diagnosia tarvita, vaan ymmärrystä, rakkautta ja rajoja.
Niinpä. Poika on yleensä vilkkaampi, ja se on normaalia. Sen näkee siitäkin, mikä on energiakulutus lapsille; poika kuluttaa muistaakseni 100-200 kcal enemmän vuorokaudessa kuin tyttö. (lastenhoitaja-koulutuksesta muistelen)
Joku poika voi olla rauhallisempi. Mutta pääsääntöisesti ovat kyllä vilkkaampia ja leikit fyysisempiä. Olen huomannut että tämän sanominen ärsyttää etenkin tyttöjen vanhempia. (Ihan kuin olisi huonompaa olla rauhallinen ja loogisempia leikkejä leikkivä.)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nooo
Murrosiässä sitten usein toisinpäin. Pojat helpompia. Siltä vaikuttaa nyt todella monen kertomuksen perusteella (ja oman)
Tätä en käsitä. Jos pojalla murrosikä on vaikea niin se on todellakin vaikea aikuisuuteen asti ulottuvilla seurauksilla.
Suurin osa syrjäytyneistä on poikia. Ja syrjäytyminen lähtee siitä peruskoulun loppumetreillä päihdekokeiluista, murrosiän kapinahengessä. Roadman-kulttuuri on poikien. Liikenteessä törttöilevät mopoPOJAT ja juuri kortin saaneet kolaroijat ovat poikia.
Mitenkä niin tytöillä on vaikeampaa? Mikä tyttöjen käytöksestä tekee haastavampaa kuin väkivaltaisten poikarenttujen käytöksestä?
Pojissa ehkä näkyy ääritapaukset selkeämmin ulospäin vahingollisena käytöksenä. Siis niillä, jotka siihen ovat taipuvaisia.
Mutta pojilla yleisesti ottaen jotenkin seesteisempää elo. Omien lasten elämää seuranneena esim luokan tytöillä AINA hirveitä draamoja ja sisäisiä ongelmia. Pojat selvästi tyytyväisempiä elämäänsä. Toki sieltä aina löytyy ne ongelmatapaukset, jotka yrittää muita terrorisoida.
Myös muilta kuultu, et kotona paljon enemmän tyttöjen kanssa haasteita. Enkä ihmettele toisaalta. Aikamoinen hormoonimyrsky kun miettii koko kuukaustissysteemin käynnistymistä ym. Pojat myös lapsenomaisempia pidempään, kehittyy hitaammin.
Meillä tyttö , poika, tyttö järjestyksessä kolme lasta. Kaikki tosi energisiä ja ulkoiltu on aina 2 kertaa päivässä , säästä riippumatta. Kaikilla ollut harrastuksia 1-2 v iästä alkaen. Tiukka kuri ollut päättömän riehumisen suhteen tms fyysisen toilailun. Eikä ole ollut mitään ongelmaa. Ulkona on saanut juosta, riehua jne niin paljon kuin haluaa kunhan ei ole muille vahingoksi. Kaikki ovat kilpaurheilleet ja siinä lähtee 3 tunnin treenissä tarpeeksi energiaa kyllä :) Liikunta ja ulkoilu ja vanhempi mukaan pitämään säännöt selvinä tarpeeksi pitkään.
Vierailija wrote:
Meillä tyttö , poika, tyttö järjestyksessä kolme lasta. Kaikki tosi energisiä ja ulkoiltu on aina 2 kertaa päivässä , säästä riippumatta. Kaikilla ollut harrastuksia 1-2 v iästä alkaen. Tiukka kuri ollut päättömän riehumisen suhteen tms fyysisen toilailun. Eikä ole ollut mitään ongelmaa. Ulkona on saanut juosta, riehua jne niin paljon kuin haluaa kunhan ei ole muille vahingoksi. Kaikki ovat kilpaurheilleet ja siinä lähtee 3 tunnin treenissä tarpeeksi energiaa kyllä :) Liikunta ja ulkoilu ja vanhempi mukaan pitämään säännöt selvinä tarpeeksi pitkään.
Toivottavasti voivat hyvin myös psyykkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen vilkkaat leikit ja painit sun muut hyvänä asiana, lapset purkaa energiaa ja kehittävät fyysisiä taitojaan. Toisella pojalla on kömpelyyttä, mikä aiheuttaa aika paljon mustelmia, joten olen vain tyytyväinen kun kiipeilee ja hyppii. Ostettiin sisälle kiipeilytelinekin. Oppiipahan tasapainon hallintaa.
Tytär meillä on perinteiseen tapaan rauhallisempi, tykkää lukea ja olla omassa rauhassaan, mutta välillä innostuu veljien kanssa riehumaan.
Itse olin hiljainen lukutoukkalapsi, jolle liikkumaan lähtö on edelleen aika nihkeää, joten olen tyytyväinen jos lapset innostuisivat enemmän liikkumaan, varsinkin kun nykyaika ruutuineen meinaa olla mitä on. Saa riehua (kun ei vahingoita muita) ja räjäyttää sohvatyynyt pitkin kämppää, saa juosta ulkona ja myllätä vaikka oman pihan nurmikot pallon potkimisella. Lapsiahan ne on.
Tietty on päiviä, kun aikuiset ei jaksa ihan niin paljon meteliä ja liikettä, silloin panostetaan ulkoiluun tai ohjataan rauhallisempiin juttuihin tai toinen aikuinen menee lukitun oven taakse lepuuttamaan päätään tai lähtee omiin juttuihin.
Lapset on lapsia ja pitää niiden antaa tiettyyn rajaan asti sitä ollakin. Käytöstapoja pitää tietysti oppia, mutta ei kaiken tarvitse koko ajan olla aivan kontrollissa ja matot suorassa. Mutta ehkä nykyään kodit on myös niin pieniä, että pienempikin vauhti ja meteli kuormittaa vanhempia eri malliin? Me muutettiin syrjempään ja ostettiin isohko talo, että mahtuu kaikki elämään ja hengittämään.
Lapset on persoonia. Tyttökin voi riehua, poika olla riehumatta. Esim oma 5v poika on helppo ja rauhallinen; keinuu tuntikausia yksin kotipihassa, sisällä rakentelee legoilla. Toisaalta poikien kanssa on ihana pelailla jalkapalloa, metsäretkeillä, pulkkamäkeillä ja pysyy itsekin samalla hyvässä kunnossa. En osaisi elää sohvalla puhelin kädessä istuvan prinsessan kanssa. Monet tytöt on omaan silmään vähän tyhjäpäisen oloisia, tylsiä, itsekeskeisiä, huumorintajuttomia, nipoja kantelupukkeja.. en tajua miten joku jaksaa asua pienten tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt kysymystä psyykkisestä voinnista? Mutta siis hyvin voivat, vanhin jo 19 v.
Mikä vika siinä jos lapsi tykkää kuraleikeistä, talvella luistella, olla lumileikeissä?? - tähän viittasin säällä kuin säällä. Kesällä uimassa jne . Aikuisille se on yleensä suurempi ongelma viedä lapset ulos, kuin et lapset ei viihtyisi siellä. Itse oikeen halusivat sateella ulos pomppimaan lätäkköön jne. Talvella pitänyt houkutella sisälle välillä.
Kilpaurheilla ovat itse halunneet nimenomaan joukkuelajeja, joissa on kavereita ja tekemistä yhdessä. Lopettaa ovat saaneet kun siltä tuntuu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.
Naurahdin tälle. Ap
Aikoinaan ei naurattanut, kun muiden poikien äidit ihmetteli menoa meillä kotona. Pojat ei rikkoneet kirjahyllyä, keikkuneet lampuissa tai repineet ikkunaverhoja liaaneina alas paikaltaan eikä heistä ollut jalkapallossa kuin maaliin, missä tosin olit aika hyviä, koska seurasivat palloa, eivät pelaajia. Mutta ikinä eivät riehuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.
Ei kehitysvammaisista ole lääkäriksi tai muihinkaan vaativiin töihin.
Silti heitä tuollaisissa tehtävissä työskentelee.
Vierailija wrote:
En ymmärtänyt kysymystä psyykkisestä voinnista? Mutta siis hyvin voivat, vanhin jo 19 v.
Mikä vika siinä jos lapsi tykkää kuraleikeistä, talvella luistella, olla lumileikeissä?? - tähän viittasin säällä kuin säällä. Kesällä uimassa jne . Aikuisille se on yleensä suurempi ongelma viedä lapset ulos, kuin et lapset ei viihtyisi siellä. Itse oikeen halusivat sateella ulos pomppimaan lätäkköön jne. Talvella pitänyt houkutella sisälle välillä.
Kilpaurheilla ovat itse halunneet nimenomaan joukkuelajeja, joissa on kavereita ja tekemistä yhdessä. Lopettaa ovat saaneet kun siltä tuntuu.
Kuka sulta kysyi yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No vähän vaikea tätä useinkin on jaksaa.
Meidän keinot:
Vähintään 2x on päivässä ulos vapaapäivinä, vain toinen vanhempi mukaan ja toinen nauttii kotona rauhasta
Pari ohjattua harrastusta arki -iltoihin jo pienestä pitäen
Kova kuri
Aika usein toinen vanhempi lähtee pois kotoa harrastuksiin tms et saa olla rauhassa
Luetaan kirjoja heille että rauhoittuvat
Tiukat ruutuajat. Sen hetken mitä ne on ruudulla hiljaa niin sitä pahempi riehuminen sen jälkeen...
Ja silti joka päivä hirvee älämölö ja molemmille käy varmaan 10 erinäistä haaveria päivässä.
Onneksi isompi voi vuoden sisään alkaa ulkoilla kavereidensa kanssa keskenään. Nyt jo vähän harjoitellut. Joskus varmaan tulen kaipaamaan tätä meteliä ja kaaosta. Tällä hetkellä tunnen usein kateutta niitä kohtaan jotka lasten kanssa vaan ovat ja henga
Sanoinko etten rakastaisi? :)
Tottakai rakastan heitä mutta se ei silti poista sitä faktaa että minun on ollut vaikea päästä sinuiksi sen kanssa että lapseni ovat niin riehakkaita kun itse rakastan esim. lukemista ja kaikenlaista pientä puuhastelua. Ja että olen joutunut tietoisesti keksimään tapoja joilla pidän oman rauhaa rakastavan pääni kasassa.
Tietenkin ymmärrän sen että lapset voivat olla täysin erilaisia kuin vanhemmat mutta se että vanhempi kokee siitä vaikeita tunteita ei vähennä rakkauttani heitä kohtaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No vähän vaikea tätä useinkin on jaksaa.
Meidän keinot:
Vähintään 2x on päivässä ulos vapaapäivinä, vain toinen vanhempi mukaan ja toinen nauttii kotona rauhasta
Pari ohjattua harrastusta arki -iltoihin jo pienestä pitäen
Kova kuri
Aika usein toinen vanhempi lähtee pois kotoa harrastuksiin tms et saa olla rauhassa
Luetaan kirjoja heille että rauhoittuvat
Tiukat ruutuajat. Sen hetken mitä ne on ruudulla hiljaa niin sitä pahempi riehuminen sen jälkeen...
Ja silti joka päivä hirvee älämölö ja molemmille käy varmaan 10 erinäistä haaveria päivässä.
Onneksi isompi voi vuoden sisään alkaa ulkoilla kavereidensa kanssa keskenään. Nyt jo vähän harjoitellut. Joskus varmaan tulen kaipaamaan
Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä? Oletko joku kontrollifriikki? Vai täysin itsekeskeinen ihminen?
Ei poikasi ole, eikä tarvi olla, sinun kopioitasi. Anna heidän olla mitä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.
Ei kehitysvammaisista ole lääkäriksi tai muihinkaan vaativiin töihin.
Silti heitä tuollaisissa tehtävissä työskentelee.
Autismi ei ole kehitysvamma.
Pojat ovat äideilleen vähän niinkuin pikkukoirat omistajilleen. Ei viitsitä kasvattaa kunnolla ja siinä ne sitten käyttäytyvät miten käyttäytyvät ja räksyttävät miten räksyttävät.
Itse ihmettelen, miten mitä tahansa sukupuolta edustavien lasten vanhemmat jaksavat sitä riehumista, meteliä ja jatkuvaa tarvitsemista. Minulta palaisi hihat vajaassa päivässä, jos joku olisi jatkuvasti roikkumassa lahkeessa ja inttämäasä sitä tätä ja tuota, joutuisi koko ajan vahtimaan, ettei napero telo itseään tai aiheuta vahinkoa omaisuudelle jne. En oikeasti tajua, miten kukaan jaksaa vuosikausia elää niin, että omaa aikaa on vain hetki silloin, toinen tällöin ja sekin useimmiten kodin ulkopuolella.
Vien ulos purkamaan energiaa säästä riippumatta. Usein lähdetään myös kotipihaa pidemmälle, joten joutuvat liikkumaan muun puuhan lisäksi kohteeseen ja takaisin. Nykyään on alkanut tulla huonoimmilla ilmoilla voidaanko jäädä sisälle -kysymyksiä ja totta kai voidaan, mutta sitten ei voi hyppiä seinille. Jos ei onnistu, sitten lähdetään ulos hyppimään.
Vierailija wrote:
Ei kaikki tuollaisia ole. Minulla on ollut hyvinkin rauhallinen poika. Riehui ulkona, jos riehututti. Nyt jo yliopistolla.
Samoin meillä ei riehunut poika eikä tyttökään.
Ai kauhee muistan vieläki kauhulla noi poikien kaverisynttäritouhut.. Tyttären juhlissa aina luuli, et on vilkasta menoa, mut joka kerta pojan juhlassa tajus et eihän se tyttöjen touhu ollut mitään verrattuna poikien sekoiluun. Ihan huumorilla niistäkin selvittiin me vanhemmat.
Nyt on jo rauhallisempaa, kun ovat isompia.
Alue: Aihe vapaa
Onko kokemusta muusta ikäerosta? Yleensä kaikki on sitä mieltä, että omat valinnat on just ne parhaat. Omilla pojillani ikäeroa on alle 2 vuotta ja ei mitään ongelmia. Nyt ovat jo aikuisia ja heillä on hyvät ja läheiset välit. Ei ne lapset kauaa riehu, vaikka joskus siltä tuntuukin.