Jos isäsi olisi sanonut sinulle Lapsena, että sinut pitäisi ampua
Antaisitko anteeksi? Entä jos hän toistuvasti puhui vielä lemmikkiesi ampumisesta aikuisena, kuten "mitä sä nyt tuon koiran eläinlääkäri kuluihin tuhlaamaan rahaa, mä ammun sen, niin pääset siitä" ja puhuu ampumisesta, kuin se olis jonkinlainen palvelus.
Kommentit (17)
Vierailija wrote:
"niin entisvanhaan maaseudullakin ammuttiin eläimiä, eikä niitä surtu."
Kyllä se oli kuolemanvakavaa touhua se kotieläinten lopettaminen ennenkin. Lemmikistä puhumattakaan. Vaikka ei karummissa oloissa olisi ollut turhaan tunteiluun varaan, esim. hevosen ja koiran kohdalla ihminen on ymmärtänyt olevansa joskus elämänsä velkaa niille. Tai jos on jouduttu lypsylehmä lopettamaan. Ei ehkä surtu, mutta ei puhuttukaan.
Entisaika on eri asia kuin sota-aika ja sen traumat. Sodan jälkeen tulee tollaista periytyvää asennetta että "ton saatanan pikkurääpäleen pitää lopettaa tunteilu heti pikkusena kun itekin jouduin"
Olisi kuitenkin ilmaissut kantansa suoraan, parempi kuin että olisi hautonut salassa.
En antaisi anteeksi. Aivan samoin kuin en anna anteeksi raivohullun äitini puheita siitä kuinka heittää meidät alas parvekkeelta (koska olimme tavallisia lapsia ja pidimme ääntä tms).
Kaikilla sekopäillä sitä tässäkin maassa aseita on, miettikää.
Toikin ukko voi olla vaikka mikä silmäätekevä kunnassaan.
No ei tarvitse tuollaista antaa anteeksi, mene tekemään rikosilmoituksia vain.
Vierailija wrote:
Aika häiriintyneeltä asehullulta kuulostaa
Taitaa olla amerikkalainen. Siellähän niitä asehulluja on joka puolella.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aika häiriintyneeltä asehullulta kuulostaa
Taitaa olla amerikkalainen. Siellähän niitä asehulluja on joka puolella.
Niin, ne amerikkalaiset asehullut, voi niitä meksikolaisia, bolivialaisia ja jopa argenttiinalaiset, nekin on AMERIKKALAISIA.
Vierailija wrote:
En antaisi anteeksi. Aivan samoin kuin en anna anteeksi raivohullun äitini puheita siitä kuinka heittää meidät alas parvekkeelta (koska olimme tavallisia lapsia ja pidimme ääntä tms).
Eise tuollaisia tosissaan sanonut. Vähän rankempaa huumoria vaan.
Vierailija wrote:
No ei tarvitse tuollaista antaa anteeksi, mene tekemään rikosilmoituksia vain.
Jotain rajaa kuitenkin niihin rikosilmoituksiin. Nykyään niitä tehdään aivan liian herkästi.
Mitä jos isäsi olisi sanonut, että tulet tekemään itsemurhan ennen 27 ikävuotta tai että hänen pitää tappaa itsensä minun (lapsensa) takiani. Niin tuttua puhetta nuoruudessani narsistiselta isältäni. Elämä jatkuu, en muistele sinänsä pahalla, tosin omia lapsiani suojelen hänen käytökseltään. Kyllä tuo käytös on jättänyt jälkensä ja sisarussuhteet ja suhde vanhempiin on hyvin etäinen. Lastenlasten suhde vanhempiini etäinen myös sisarusten lasten osalta.
En muistele pahalla, mutta siitä anteeksi antamisesta. Mielestäni vaikea antaa anteeksi asiaa, joka on tabu, josta ei puhuta, jota ei ole pyydetty anteeksi.
Tuollainen on erittäin ikävää, mutta kannattaa jättää tapahtunut menneisyyteen ja mennä itse eteenpäin.
Eivät aina omat vanhempammekaan ole fiksuja käytöksessään ja puheessaan. Se tuntuu pahalta, mutta sen ei pidä antaa pilata omaa elämäänsä.
"niin entisvanhaan maaseudullakin ammuttiin eläimiä, eikä niitä surtu."