Miten poikien äidit jaksavat sitä riehumista?

Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.

Vierailija wrote:

Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.

Naurahdin tälle. Ap

Mulla on tyttö, joka riehuu. Tosin veljensä kanssa, että ehkä se velipoika villitsee, en tiiä.

Mä olen myös miettinyt tätä mutta en kehtaa kysyä miten ne vanhemmat jaksaa. 

Meillä on kaksi "stereotyyppistä" tyttöä jotka istuvat tuntitolkulla kirjan kanssa tai piirtämässä tai sitten leikkivät nätisti yhdessä pehmoleluilla tms. 

Vierailija wrote:

Mulla on tyttö, joka riehuu. Tosin veljensä kanssa, että ehkä se velipoika villitsee, en tiiä.

Annatteko heidän juosta sisällä?

Ei kaikki tuollaisia ole. Minulla on ollut hyvinkin rauhallinen poika. Riehui ulkona, jos riehututti. Nyt jo yliopistolla. 

Eihän sitä aina meinaa jaksaakaan, mutta onneksi pojat kasvavat ja kenties meno rauhoittuu. Kaikki jo koululaisia.

Vierailija wrote:

Meillä kaksi autistipoikaa, eivät aikoinaan riehuneet sisällä eikä oikein ulkonakaan. Toinen on nyt töissä Brysselissä pankissa ja toinen on lääkäri. Aikoinaan pelotti, mitä heistä tulee, kun jatkuvasti sai huomautuksia siitä, että ovat pojiksi outoja.

Kaikki pojat on jossakin kehitysvaiheessa, siitähän on se vitsimainoskin, missä pikkupoika arvioi jotain syötävää viinitermeillä.

Ei sitä oikein jaksakaan. Monet vanhemmat ovat väsyneitä. 

En jaksa. Mitenkään.

Sitten kun niiden kaveritkin tulee meille riehumaan. Sotkua syntyy eikä puhettakaan, että korjaisivat jälkensä. En vaan v*ttu jaksa.



Kun komennan niin liukenevat nopeasti pihalle.

En muista. Muistan, että poika oli aina pihalla, jäällä, jalkapallokentällä, koropallokentällä yms. 

Toisaalta myös - miksi poikien äidit pitävät itseään joinakin sankareina, koska ovat kasvattaneet poikia? Tää tulee monesti esiin ihan absurdeissakin tilanteissa. "Minä olen kasvattanut neljä poikaa!"

Meillä ei saanut juosta sisällä, kannattaisko kasvattaa niitä penikoita?

Vierailija wrote:

Meillä ei saanut juosta sisällä, kannattaisko kasvattaa niitä penikoita?

Lapsuudestani muistan, että naapurissa tosiaankin kasvatettiin "niitä penikoita". Hyvin käyttäytyivät kotona, mutta muualla eivät. Nyt toinen niistä istuu vankilassa.

Itse mietin, miten poikien isät jaksaa sitä sekoilua

Poikani on autistisia. He ei riehuneet. Oli hyvin hiljaisia, hyvä käytöksisiä mutta tosiaan passiivisia, eivät myöskään leikkineet. Ei tuolla teininkään huoneessa mikään liiku vaikka kolmeen kuukauteen ei siivoaisi. Vain pöly laskeutuu. Tyhjää on kun ei harrasta mitään roinan keräilyä.

Meillä on tyttö ja poika, joiden kaikki toiminta on tosi herkästi aina ollut sitä riehumista. Juoksua, painia, hyppimistä jne. 1. ja 3. luokkalaisia jo. Yritän viedä heitä paljon ulos ja sisällä kehitän älyä vaativia tehtäviä. Olen huomannut, että kaikki älyä vaivaava rauhoittaa liikkumisen tarpeen. Lukijoita eivät ole, mutta pelataan kortti-, lauta- ja älypeliä. Hamataideteoksia suunnittelevat ruutupaperille ja tekevät suunnitelmista. Piirtelyä, erilaisia tehtäviä, tiedekokeita, leipomista. Viimeisin villitys on ollut opetella kiinalaisia aakkosia, jäljentävät niitä mallista paperille.

En toki kokoaikaa kehitä heille tekemistä, mutta sitten, kun kierroksia ja riehumista alkaa olla liikaa, ohjaan järkevämpään toimintaan. Ja joskus huudan, että lopettakaa nyt se samperin riehuminen. Huuto ei tietenkään tehoa, mutta koska olen ihminen, välillä riehuminen käy liikaa hermoon.

Vaihtelevasti. Paljon ulkoilua, ja oma huone sisustettu niin että siellä saa pompotella jalkapalloa, ampua nerfeillä jne. Kavereiden kyläillessä sovitut rajat (ihan sisaruksenkin takia): nyt voitte leikkiä lasersotaa puoli tuntia yhteisissä tiloissa, sitten leikit jatkuu omassa huoneessa tai ulkona.

Tässä oli useampi kaveri kylässä kerralla hetki sitten, ja järkytyin kyllä miten fyysisesti rajua leikki oli näiden kylässö olleiden kavereiden kesken. Toistuvasti keskeytin esim. kuristamisen ja toisen väkisin maahan painamisen, mutta molemmat kirkkain silmin väitti että se on yhteistä leikkiä, vaikka äsken toisen kurkusta kuului koronaa. Kielsin silti, ei näyttänyt terveeltä, vaikka pientä painia ja nujuamista ymmärränkin. Eipä ole tällaistakaan tarvinnut miettiä sisaruksen kavereiden (tyttöjä) kohdalla. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Meillä ei saanut juosta sisällä, kannattaisko kasvattaa niitä penikoita?

Lapsuudestani muistan, että naapurissa tosiaankin kasvatettiin "niitä penikoita". Hyvin käyttäytyivät kotona, mutta muualla eivät. Nyt toinen niistä istuu vankilassa.

Ette voi tietää, mitä niistä lapsista tulee vaikka kuinka kasvattaisitte. Jonkun äidin poikia nekin vankilassa istuvat ovat.

Meillä ei juosta sisällä, eikä hypitä jne.