Hoitajien kyykytys alkaa jo työharjoittelussa

Kaikki naisvaltaiset työpaikat ovat suoraan helvetistä koska vaihdevuosissa olevat naiset ovat ihmishirviöitä jotka töiss kiusaavat tuökavereita ja kotona ukkoansa ja hoitoalalla sairaanhoitajat luulevat olevansa jumalasta seuraavia,ovat lsiskoja jotka sälyttävät tehtävät lähihoitajille enkä ole vuosiin kuullut kuin valitusta heidän suustaan.Onneksi filippiineiltä tulee uusia hoitajia,ovat pieniä mutta sitkeitä eikä isoja lihavia valittajia.

Vierailija kirjoitti:

Itse te sen työilmapiirinne pilaatte. Tämäkään haukkumisketju ei edistä työntekijöiden hyvinvointia tai lisää alalle auttavia käsiä.

Sinä olet ilmeisesti hoitoalalla jossakin johtavassa tehtävässä. Millä tavalla se sitten edistää hyvinvointia lisää auttavien käsien saamista, että epäkohdista ei saa puhua, eikä niille koskaan tehdä mitään? Kai sinä olet huomannut, että entisetkin työntekijät pakenevat alalta.

Olen tavannut pari opiskeluaikana sairaanhoitajaopinnot keskeyttänyt ja alaa vaihtanutta. He olivat opiskelijoita jo vuosikymmeniä sitten, mutta sama meno ilmeisesti on jatkunut kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten hoitoala onkin täynnä niin sysipaskaa porukkaa. 

Mietipä tosiaan, millä tavalla hoitoalan opiskelijavalinta poikkeaa esimerkiksi useimpien yliopistoalojen valinnasta?

On pääsykokeet molemmissa, mutta hoitoalalle on soveltuvuustestit. Onkohan niissä testeissä jotain perusteellisesti pielessä, kun sinne valikoituu tuollaista porukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin lähihoitajaksi aikuisiällä muutama vuosi sitten, silloin kun korona oli uusi ja pelottava juttu. Päiväkodin työharjoittelussa oli tosi lämmin vastaanotto ja opiskelijoita kohdeltiin sillä mentaliteetilla, että hän saattaa olla tuleva työkaverisi.

 

Työharjoittelussa Atten...on hoivakodissa perehdytyspapereissa luki, että opiskelijat viettävät taukonsa taukotilan ulkopuolella, syöden asukkaiden parissa hoivakodin ruokalassa. Ainoana selityksenä tällaiselle oli, että taukotilassa keskustellaan potilaiden hlökohtaisista asioista. No, koronan vuoksi opiskelijatkaan eivät saaneet olla ilman maskia asiakkaiden luona, joten eivät voineet lounastaukoaan pitää ruokalassa ja näin sain viettää taukoni kuten muutkin.

 

Mitään henkilökohtaisia asioita asukkaista en kuullut, ellei heidän ja sukulaistensa ivaamista lasketa. Voin vain arvata, miten paljon opiskelijoita on solvattu selän takana ruokataukojen

Erikoista. Henkilökunnan tauko ei edes ole mikään potilasasioiden keskusteluhetki tai sellaiseen tarkoitettu. Opiskelijoilla on vaitiolovelvollisuus. Eiväthän he voi sitten tehdä koko hommaa jos asiakkaiden asiat ovat salaisia.

"niin mitä liitto tekee? Ei suinkaan yritä parantaa viihtyvyyttä, vaan vaatii aina vain lisää palkkaa. "

Mitenkä viihtyvyyttä parannetaan ja kuka varmistaa ja miten että puheet siirtyvät teoiksi?

Hoitajamitoituksesta esimerkiksi päättää eduskunta. Ei ammattiliitto tai työnantaja. Nyt sekin lykkääntyy loputtomiin ja varmasti perutaan lopulta.

On ikävää että moni nuori nainen tai mies (tai vanhempi) alistuu kyykytykseen ja kiusaamiseen. Se voi siirtyä sitten asiakkaita kohtaan kiusaamiseksi lopulta, joku kostaa sen asiakkaille? Ketä hyödyttää puutteelliset resurssit, liian pitkä työaika tai kyykytys. Asiallisuus ja fiksu tapa toimia olisi parempi. Ystävällisyys, neutraalius. Asiakas huomaa kireän, vihaisen tai tuskaisen hoitsun kilometrien päähän, puhumattakaan lekureista. Salliiko laki kyykytyksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Opiskelijoilta leikkaaminen osuu järkyttävällä tavalla hoitoalan opiskelijoihin. Palkattomia harjoitteluja, joita saa rahoittaa opintolainalla,

Lisäkuluja tulee, jos harjoitteluja joutuu tekemään kaukana opiskelupaikkakunnalta. Vaikka on muka työvoimapula, opiskelijoiden tilannettavei alalla saada kuntoon.

Harjoittelut ovat palkattomia joka alalla. Saahan siitä samat opintotuet kuin muistakin opintosuorituksista T: sossu, joka teki 6vkk palkatta

Ei todellakaan ole. Miksi valehtelet? Monilla aloilla harjoitteluista saa palkkaa, varsinkin opintojen loppuvaiheessa.

Hoitajien opinnoista vielä hyvin suuri osa on harjoittelua, vuorotyönä. Ei miståån parin viikon jaksosta puhuta. Eikä monellakaan alalla joudu vuokraamaan asuntoa eri paikkakunnilta ja maksamaan tuplavuokria. 

 

Ei muillakaan käytännönläheisillä aloilla harjoittelut ole mitään "parinviikon jaksoja" ja niitä on useita. Ainakin omat harjoitteluni kaksista eri opinnoista oli palkattomia. Olen ajanut pitkää matkaa harkkapaikkaan ja olen muuttanut harkkapaikan perässä. Itselleni oli tärkeintä saada mahdollisimman laajat kokemukset harjoitteluista ja olin valmis näkemään sen muuttamisenkin vaivan. Opiskelupaikkakunnalla asuin halvoissa soluasunnoissa, jotka pystyi sanomaan irti ja vuokraamaan uudestaan. Muutot, asumiset ja harkat muualla kustansin opintolainoin ja kesätyörahoilla. Joku pikkuinen yksiö aina jostain irtosi. Se oli sitä opiskelijaelämää se. 

Epäkohdat niin työelämässä kuin opiskellessa on tietenkin harmillisia ja niihin pitäisi saada muutoksia, mutta itse olen ainakin hirveän ärsyyntynyt tähän hoitajien  "kurjuuteen yksinoikeudella". Jos joku yrittää tulla sanomaan, että hei, meillä muillakin on näin, niin takuuvarmasti saat jonkun nokittamaan "no eihän voi olla!". Ja tämä sama täällä palstoilla kuin ihan tosielämässä hoitajatuttujen kanssa jutellessa. 

Tuo kyykytysongelma on kyllä ihan teidän oma ja siitä olen pahoillani. 

Itsekin olen niitä, jotka eivät päivääkään alan töitä tehneet, koska kokemukset harjoitteluista oli niin hirveitä. Se kyykyttäminen ja simputtaminen on lähinnä naurettavaa. Hyppyytetään harjoittelijaa kesken taukojen joka päivä. Ei anneta palautetta edes pyydettäessä kesken harjoittelun, mutta loppuarviossa haukutaan ihan lyttyyn. Aikuiset ihmiset nakkelevat niskojaan ja kääntävät selän/alkavat kuiskaamaan, kun harjoittelija tulee huoneeseen. Ja sitten, jos onnistuu löytämään jonkun, jonka kanssa jutella normaalisti vaikka lounastauolla, tulee joku Ritva heti raivoamaan, että ei tänne ole tultu hankkimaan kavereita. Itse toki juoruavat jokaisen tilaisuuden tullen ja jättävät työt harjoittelijalle ja nuoremmille työkavereille. Totesin jo ensimmäisessä harjoittelussa, että minulla on sen verran omanarvontuntoa, etten jää alalle, jossa ihmisiä kohdellaan noin. Ja ihan hyvä päätös oli. Samanlainen käytös toistui melkein joka harjoittelussa. Vain pari hassua harjoittelupaikkaa oli mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopputyöt ovat välttämättömyys hoitoalalla. Ihmettelen opiskelijoita jotka menevät harjoitteluun sillä asenteella että en voi tehdä sitä tai tätä. Ne vuorot pitää pystyä tekemään ohjaajan kanssa jos meinaa opiskella. Valmistuneidenkin hoitajien elämä pyörii melko pitkälle työvuorojen ehdoilla. On ihan väärällä alalla jos ei niistä muutamista viikoista selviä. Jonkinlainen päiväraha olisi tarpeen ohjaajalle ja opiskelijalle mutta varsinaista palkkaa en kannata jos ei ole vastuutakaan.

Jos olet perheellinen opiskelija, ei lapsille saa vuorohoitopaikkaa opintojen vuoksi, jos toisellakin vanhemmalla sattuu olemaan epätyypilliset työajat. Ja minä jouduin elättämään perheeni opiskelujen aikana, joten viikonloput olin töissä enkä palkattomassa harjoittelussa.

Tämä. Itse jouduin sumplimaan harjoittelujen kanssa, kun mies oli puolet ajasta työmatkoilla ja lapsi päiväkodissa, joka oli auki 7:30-17:00. Monesti äitini tuli 250km päästä auttamaan niiksi ajoiksi. Aika monta kertaa tästä mainitessa tuli suoraa vittuilua harjoittelussa vanhemmilta työntekijöiltä, että ei tällä alalla voi pitää lasta tuollaisessa päiväkodissa. Ei jotenkin yhtään ymmärretty, että en vaihda lasta toiseen päiväkotiin koska kaksi kertaa vuodessa on jakso, jolloin tarvitsisi erilaisia hoitopäiviä. Eikä sitäkään, että lapsi olisi jo koululainen, kun valmistun.

En jäänyt alalle. Tämä nyt ei ollut varsinainen syy siihen, mutta kuvaa hyvin ilmapiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen niitä, jotka eivät päivääkään alan töitä tehneet, koska kokemukset harjoitteluista oli niin hirveitä. Se kyykyttäminen ja simputtaminen on lähinnä naurettavaa. Hyppyytetään harjoittelijaa kesken taukojen joka päivä. Ei anneta palautetta edes pyydettäessä kesken harjoittelun, mutta loppuarviossa haukutaan ihan lyttyyn. Aikuiset ihmiset nakkelevat niskojaan ja kääntävät selän/alkavat kuiskaamaan, kun harjoittelija tulee huoneeseen. Ja sitten, jos onnistuu löytämään jonkun, jonka kanssa jutella normaalisti vaikka lounastauolla, tulee joku Ritva heti raivoamaan, että ei tänne ole tultu hankkimaan kavereita. Itse toki juoruavat jokaisen tilaisuuden tullen ja jättävät työt harjoittelijalle ja nuoremmille työkavereille. Totesin jo ensimmäisessä harjoittelussa, että minulla on sen verran omanarvontuntoa, etten jää alalle, jossa ihmisiä kohdellaan noin. Ja ihan hyvä päätös oli. Samanlainen käytös toistui melkein j

Ei kannata lopullisia johtopäätöksiä vetää alasta ihan alkuvaiheessa. Kun kokemusta ja ikää kertyy niin helpottaa ja aikanaan löytyy paljon tosi mukaviakin työpaikkoja. 

Muistan itsekin alkuajoilta kuinka ilkeästi neuvottiin ja huomauteltiin pikkuasioista. Oli työkavereita jotka niuhotti ja kaikki piti mennä kuten he halusivat.

Vaikka itse olen ollut alalla 20 vuotta jo, niin en voisi ajatellakaan että kohtelisin nuoria tai aloittelevia sillä tavalla kuten minua on jossain työpaikoissa kohdeltu.

Meillä oli kolme harjoittelua. Kaikissa paikoissa (saman sairaalan kolme eri osastoa) mua kohdeltiin asiallisesti ja ohjattiin hyvin. En tehnyt yövuoroja. Eväät syötiin yhdessä hoitajien ja lääkärien kanssa. Kukaan ei kuittaillut tai kyykyttänyt tai ainakaan mun kuullen käyttäytynyt huonosti. 

Eka harkka oli palkaton mutta sitten seuraavat palkallisia. Pohjois-Suomi. Täällä on tosiaan pulaa hoitajista. 

Ikävää on joissakin harjoittelijoiden kohtelu. Olen itsekin kokenut aikanaan huonoa kohtelua. Jäi pitkään ikäviä muistoja. Läheistäni en suositellut siihen hoitopaikkaan hoidettavaksi. 

No kyllähän kuljetusalallakin työpäivä harjoittelijalla voi olla yhtä mieletön kuin oikealla työntekijälläkin, eikä mitään palkkaa tule. Hoitoalalla on varmasti paljon korjattavia epäkohtia, mutta joskus ihmettelen näitä hoitajien käsityksiä, että heidän alansa olisi heittämällä kaikkein raskain ja huonosti palkatuin. Ei tämä tällainen retoriikka tuo heille sympatiaa ja tukea muilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopputyöt ovat välttämättömyys hoitoalalla. Ihmettelen opiskelijoita jotka menevät harjoitteluun sillä asenteella että en voi tehdä sitä tai tätä. Ne vuorot pitää pystyä tekemään ohjaajan kanssa jos meinaa opiskella. Valmistuneidenkin hoitajien elämä pyörii melko pitkälle työvuorojen ehdoilla. On ihan väärällä alalla jos ei niistä muutamista viikoista selviä. Jonkinlainen päiväraha olisi tarpeen ohjaajalle ja opiskelijalle mutta varsinaista palkkaa en kannata jos ei ole vastuutakaan.

Jos olet perheellinen opiskelija, ei lapsille saa vuorohoitopaikkaa opintojen vuoksi, jos toisellakin vanhemmalla sattuu olemaan epätyypilliset työajat. Ja minä jouduin elättämään perheeni opiskelujen aikana, joten viikonloput olin töissä enkä palkattomassa harjoittelussa.

 

Siinä tapauksess

No ei ollut mikään ongelma yhdessäkään harkkapaikassa. Eikä sekään, että ESH:n harjoittelussa tulin aamuvuoroon vasta 7.15. Päiväkoti ja eskari aukesivat 6.30 ja sairaalalle matkaa 40 km, siihen vielä pysäköinti (ilmaiselta parkilta kilometri matkaa sairaalalle) ja vaatteidenvaihto kellarin pukkarissa. Hyvin ymmärrettiin tilanne ja valmistuinkin vähän etuajassa. Vuorotyötä en tee edelleenkään, olen th ja teen nyt sairaanhoitajan hommia. Neuvottelin päiväni alkamaan 7.30.

Kyllä hoitajillakin työelämä joustaa tarvittaessa elämäntilanteen mukaan, täytyy vain osata perustella. Ja vaihtaa pois sellaisesta paikasta, jossa ei jousteta.

Harjoittelun aikana harjoitellaan myös sitä,minkälaista on tehdä töitä hoitajana. Todellisuus on se, että monessa yksikössä hoitajat on töissä lähes joka viikonloppu. Lisäksi, henkilökuntaa on vähän ja lähes kaikilla ne opiskelijat,joten jos opiskelija meinaa saada jatkuvuutta ohjaukseen , on pakko olla se sama ohjaaja.

Palkan maksamisesta: Jos opiskelijat alkavat tekemään itsenäisesti työtä,niin,minun puolestani harjoitteluista voidaan maksaa palkka,muuten ei. Ei ole mitään järkeä siinä, että ohjaaja vahtii koko ajan, ja opiskelija saa palkan. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoilta leikkaaminen osuu järkyttävällä tavalla hoitoalan opiskelijoihin. Palkattomia harjoitteluja, joita saa rahoittaa opintolainalla,

Lisäkuluja tulee, jos harjoitteluja joutuu tekemään kaukana opiskelupaikkakunnalta. Vaikka on muka työvoimapula, opiskelijoiden tilannettavei alalla saada kuntoon.

No ei muillakaan aloilla makseta palkkaa harjoittelusta mitenkään oletuksena. 

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelun aikana harjoitellaan myös sitä,minkälaista on tehdä töitä hoitajana. Todellisuus on se, että monessa yksikössä hoitajat on töissä lähes joka viikonloppu. Lisäksi, henkilökuntaa on vähän ja lähes kaikilla ne opiskelijat,joten jos opiskelija meinaa saada jatkuvuutta ohjaukseen , on pakko olla se sama ohjaaja.

Palkan maksamisesta: Jos opiskelijat alkavat tekemään itsenäisesti työtä,niin,minun puolestani harjoitteluista voidaan maksaa palkka,muuten ei. Ei ole mitään järkeä siinä, että ohjaaja vahtii koko ajan, ja opiskelija saa palkan. 

Minusta on hyvä asia, että on eri ohjaajien kanssa saman harjoittelun aikana. Jos kulkee vain yhden mukana, saattaa oppia asioita väärin, koska tämä ohjaaja on "aina tehnyt niin", edes osaamatta kyseenalaistaa oman toimintansa oikeellisuutta. Yksinkertainen esimerkki: yhtenä päivänä pistin potilaalle osastolla Klexanea ilman pistokohdan puhdistamista, koska ohjaaja ohjasi niin. Seuraavana päivänä sama potilas, eri ohjaaja: pistokohta ohjattiin puhdistamaan. Opetus: älä usko sokeasti yhteenkään ohjaajaan, koska rikkinäinen puhelin -ilmiö opettaa vain vääriä toimintatapoja. Ota itse selvää luotettavista lähteistä kuinka asia oikeasti kuuluu tehdä. 

Opiskelijalle ei voi maksaa palkkaa jos työpanos ei riitä. Jos puoli tuntia tai tuntikin menee helposti jossain hommassa ja vakituinen väki hoitaa ne 20 muuta, niin ei ole iso apu.

Totta puhut. Sairaaseen työyhteisöön ei kannata jäädä.