Hoitajien kyykytys alkaa jo työharjoittelussa

Vierailija kirjoitti:

Aiemmalla työpaikalla itselläni oli työkavereina ennen hoitoalalla toimineita. Olivat vaihtaneet alaa täysin. Eräs totesi kerran, että "Kirveellä pitäisi uhata, niin silloin saattaisi mennä takaisin".

Minäkin vaihdoin huonommin palkatulle alalle ja takaisin en mene, vaikka maksettaisiin 10 000e/kk.

Miten hoitoala onkin täynnä niin sysipaskaa porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten hoitoala onkin täynnä niin sysipaskaa porukkaa. 

 

Se on kumma, miten aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Itse olen hoitoalalla, eikä tämä ole mikään kutsumus mulle, mutta hoidan silti aina kaiken asiallisesti.

Olen 60v, opiskelin lähihoitajaksi 10v sitten, jäädessäni työttömäksi yt- neuvotteluissa.  En kyennyt tekemään alan töitä, koska jokaisessa harjoittelupaikassa sain ala- arvoista kohtelua. Itsetuntoni romahti täysin. Tunsin, että en osannut tehdä mitään oikein, vaikka 15- vuotiaasta saakka olen ollut työelämässä, hoitanut äitini loppuun saakka kotona. Yksi ainoa paikka oli todella mukava. Sain työpaikan tehtaasta, jossa olen viihtynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hoitoala onkin täynnä niin sysipaskaa porukkaa. 

 

Se on kumma, miten aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Itse olen hoitoalalla, eikä tämä ole mikään kutsumus mulle, mutta hoidan silti aina kaiken asiallisesti.

 

Ja kaikki uskoo, kun vaan sanoo olevansa alalla.

Not. 

Kuultu ne solvaukset, jotka on tietysti aina vain kuulijan omassa päässä. Ja sitten ne samat ihmiset valittaa, ettei kestä sitä kohtelua. 

Näin iällä opiskelin monimuotona lähäriksi. Kolme palkatonta harkkaa, viimeisen paikan ymmärsin hakea palkallisena.

Joka paikassa söin ihan samassa taukohuoneessa kuin muutkin. Paikkoja on monenlaisia.

"Olin itse aikanaan harjoittelussa paikoissa, joissa harjoittelijat eivät saaneet edes syödä eväitä samassa tilassa kuin oikeat hoitajat."

Aika törkeää kohtelua jos kyse ei ole tilan puutteesta. Näinkö otetaan uudet mahdolliset keikkalaiset ja työkaverit mukaan työyhteisöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Opiskelin lähihoitajaksi 35-vuotiaana enkä ole tehnyt päivääkään niitä töitä. Työssäoppimispaikoissa pahimpia olivat 60+ naiset, ihan järkyttävää nälvimistä ja kyykyttämistä.

Ihan avoimesti ihmeteltiin että miten minulla muka ei ole vanhusten hoidosta mitään kokemusta, miten voisi edes olla kun omat isovanhemmat on kuolleet ns saappaat jalassa minun ollessa vielä alakouluikäinen... 

Kaikki koulussa opetettu kyseenalaistettiin samantien, ns. kuntouttava työote oli iso vitsi ja työpaikoilla naureskeltiin ihan päin naamaa niille hoitajille jotka yrittivät ehtiä kävelyttämään asukkaita jne.

Tuli tästä mieleen tilanne, jossa nuori hoitajaharjoittelija oli ollut lautanen kädessä menossa syöttämään potilasta. Vanhempi hoitaja oli napannut lautasen häneltä pois sanoen " ei se kuitenkaan syö". Ei ole se harjoittelija  hoitajan töitä tehnyt.

Samantapaisia tilanteita on ollut. Näin aikuisena olen tehnyt omat päätökseni, harjoittelija tai ei. Tuossa kohtaa sanoisin, että käyn kuitenkin kokeilemassa, syökö.

Koko Amk-systeemi on läpimätä ja amktyyppejä kohdellaan kuin alaluokkaa! Tiedän koska olen käynyt amkin ja siellä kaikki opettajat oli tyhmiä, sivistymättömiä ja ilkeitä ämmiä suojatyöpaikoissaan. Sama kandin tutkinto amkissa vie neljä vuotta kun yliopistolla selviää kahdessa vuodessa. Ei makseta palkkaa harjoittelusta, ei saa apurahoja myöhemmin ja pitää käydä töissä kaksi vuotta että saa opiskella maisteriksi! Lisäksi Aaltoon kauppikseen vaaditaan jotkut amerikkalaisten rahastus älykkyystestit jos amkkilainen  hakee tekemään maisteria kaupalliselle puolelle. Ei ihme ettei tässä maassa nuoret menesty kun  suuri osa nujerretaan noin jo opiskeluvaiheessa.

Viikonlopputyöt ovat välttämättömyys hoitoalalla. Ihmettelen opiskelijoita jotka menevät harjoitteluun sillä asenteella että en voi tehdä sitä tai tätä. Ne vuorot pitää pystyä tekemään ohjaajan kanssa jos meinaa opiskella. Valmistuneidenkin hoitajien elämä pyörii melko pitkälle työvuorojen ehdoilla. On ihan väärällä alalla jos ei niistä muutamista viikoista selviä. Jonkinlainen päiväraha olisi tarpeen ohjaajalle ja opiskelijalle mutta varsinaista palkkaa en kannata jos ei ole vastuutakaan.

Jotain pitäisi maksaa jos harjoittelut useamman viikon. Tuohan on hyväksikäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 60v, opiskelin lähihoitajaksi 10v sitten, jäädessäni työttömäksi yt- neuvotteluissa.  En kyennyt tekemään alan töitä, koska jokaisessa harjoittelupaikassa sain ala- arvoista kohtelua. Itsetuntoni romahti täysin. Tunsin, että en osannut tehdä mitään oikein, vaikka 15- vuotiaasta saakka olen ollut työelämässä, hoitanut äitini loppuun saakka kotona. Yksi ainoa paikka oli todella mukava. Sain työpaikan tehtaasta, jossa olen viihtynyt. 

Kamalaa. Tosi hyvä ettei sun tarvinnut jäädä ikävään paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopputyöt ovat välttämättömyys hoitoalalla. Ihmettelen opiskelijoita jotka menevät harjoitteluun sillä asenteella että en voi tehdä sitä tai tätä. Ne vuorot pitää pystyä tekemään ohjaajan kanssa jos meinaa opiskella. Valmistuneidenkin hoitajien elämä pyörii melko pitkälle työvuorojen ehdoilla. On ihan väärällä alalla jos ei niistä muutamista viikoista selviä. Jonkinlainen päiväraha olisi tarpeen ohjaajalle ja opiskelijalle mutta varsinaista palkkaa en kannata jos ei ole vastuutakaan.

Jos olet perheellinen opiskelija, ei lapsille saa vuorohoitopaikkaa opintojen vuoksi, jos toisellakin vanhemmalla sattuu olemaan epätyypilliset työajat. Ja minä jouduin elättämään perheeni opiskelujen aikana, joten viikonloput olin töissä enkä palkattomassa harjoittelussa.

En ainakaan minä. Itse olen alalla, mutten suosittele kenellekään.

Ihan joka paikassa ei ole viikonlopputöitä esim. poliklinikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopputyöt ovat välttämättömyys hoitoalalla. Ihmettelen opiskelijoita jotka menevät harjoitteluun sillä asenteella että en voi tehdä sitä tai tätä. Ne vuorot pitää pystyä tekemään ohjaajan kanssa jos meinaa opiskella. Valmistuneidenkin hoitajien elämä pyörii melko pitkälle työvuorojen ehdoilla. On ihan väärällä alalla jos ei niistä muutamista viikoista selviä. Jonkinlainen päiväraha olisi tarpeen ohjaajalle ja opiskelijalle mutta varsinaista palkkaa en kannata jos ei ole vastuutakaan.

Jos olet perheellinen opiskelija, ei lapsille saa vuorohoitopaikkaa opintojen vuoksi, jos toisellakin vanhemmalla sattuu olemaan epätyypilliset työajat. Ja minä jouduin elättämään perheeni opiskelujen aikana, joten viikonloput olin töissä enkä palkattomassa harjoittelussa.

Siinä tapauksessa pitää olla yhteydessä opettajaan ja työpaikkaan etukäteen ja selvittää onko harjoittelun suorittaminen mahdollista vai pitääkö lykätä aloitusta ja etsiä joku muu sopivampi paikka. Ei voi tehdä niin että vain ilmestyy työpaikalle ja sanelee mikä sopii ja mikä ei. Ohjattu harjoittelu ei pyöri opiskelijoiden ehdoilla siten että voi tulla ja mennä milloin itselle sopii.

Jos koulun meinaa suorittaa niin on omalla vastuulla löytää ratkaisut asioihin. Valmiitkaan hoitajat eivät saa enempää kuin yhden viikonlopun vapaata kolmessa viikossa vuorotyössä.

Kannattaa kouluttautua alalle jossa on paljon miehiä, niin palkka on myös parempi. Ei koskaan hoitoalalle

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin hammashoitajaksi. Ohjaajani ja työpari hammaslääkäri kiusasivat ja nöyryyttivät minua. En ole pystynyt kyseistä työtä tekemään 

Suomalainen työelämä on karseeta. Johtuu tuosta, että niin moni mt-ongelmainen huseeraa työpaikoilla. Sellaisia ihmisiä joiden kuuluisi itsensä olla jossain hoitolaitoksessa. Mutta koska ollaan niin pieni kansa niin ei voi mitään. Ne terveimmät ja normaaleimmat on sitten kortistossa koska niiden hullujen kanssa ei voi työskennellä tulematta itse hulluksi. Koskee muutakin kuin hoitoalaa.

Uskon, että on hierarkinen al, mutta millä alalla on palkalliset harjoittelut?

Olen ihmetellyt jo vuosia sitä, että kun kaikki tietää sen, että alalla on paljon ongelmia, ja mm. jäykkä hierarkia, niin mitä liitto tekee? Ei suinkaan yritä parantaa viihtyvyyttä, vaan vaatii aina vain lisää palkkaa. 

Ei kaikki suostu olemaan ikävällä työpaikalla edes isosta rahasta. Teillä on surkea liitto.