Lue keskustelun säännöt.
40 vuotiaalla, aina yksin asuneella sinkulla oli rutiinit joista ei joustanut parisuhteen alettua
27.10.2023 |
Yritin asua ikisinkuksi itseään kutsuvan henkilön kanssa mutta ei siitä mitään tullut. Hän ei muuttanut tottumuksiaan minun vuokseni vaikka itse muutin paljonkin.
Muutama esimerkki: hän osti auton kertomatta minulle, varasi matkan meille kysymättä mielipidettäni, kävi kaupassa ostelemassa itselleen mitä halusi ei mitään yhteiseen talouteen. Nämä niitä suurimpia asioita, puhumattakaan pienemmistä. Pesi vain omat pyykkinsä, teki ruuat itselleen, kävi Virossa tai Lapissa milloin tahtoi etc.etc.Hän ei ollut pröystäilevää tyyppiä mutta eli omaa elämäänsä ajattelematta minua ja minun mielipiteitä.
Ehkä joistakin se on ihan normaalia ja minä olen se valittaja mutta en vain jaksanut sitä. Meitä ei koskaan ollut. Oli vain minä ja hän.
Kommentit (137)
Vierailija wrote:
Et omistanut miestä = miehessä on vikaa.
Vaikka aika usein palstanaisille kontrollointi parisuhteessa on normaali, niin onhan se aika outoa, jos varaa matkan myös toiselle kysymättä tältä. Tai yhdessä asuttaessa ei voi pestä kaikkia saman värisiä pyykkejä kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sun sinkkusi oli löytänyt tyylinsä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Joo, ap nillitti sekä syystä, että ilman syytä.
Yhdessä nämä kyllä muodosti aika hyvän kokonaiskuvan siitä, ettei kannattanut.
Kaikkien luonne jäykistyy iän myötä yksin asuessa. Silloin on mahdotonta tehdä minkäänlaisia kompromisseja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No kyllä 40 vuotiaalla on rutiinit joista on vaikea luopua edes kumppanin vuoksi. En minäkään joustaisi matkustellusta jos kumppani ei halua matkustella lähden yksin.
Just tuollainen ajattelutapa tappaa suhteen, pässi.
Miksi?
Koska minäminä ajattelu ei sovi liittoon, olkoon avo tai avioliitto. Siinä on aina kaksi osapuolta ja asioista on neuvoteltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olen parisuhteessa olen säilyttänyt irrallisuuden miehestä, sekä säilyttänyt itsenäisyyteni. Parisuhteessa saa ja pitääkin olla jotain omaa. Esimerkiksi, auto jolla ajan on minun tahdon asia. Se laske yhtä miehen eikä meidän parisuhteen arvoa, kun valitsen sen omiin tarpeisiin. (eli kunnioita kyllä miestäni, vaikka varaan omat lomamatkani ja ostan OMAN autoni)
Ja se joka haluaa ne kausiverhot, tietyn kahvilaadun, tehosteseinän, jne on ihan iso ihminen itse ne hankkimaan.
Kyllä me puolison kanssa omia Lapin reissuja varataan, vaikka asutaan yhdessä. Toki yhteisiäkin. Olisin iloinen jos puoliso ostaisi jonkun yhteisen matkan meille. Ja on kivaa kun hän välillä menee omille reissuilleen ja saan olla yksinäni kotona.
Meillä on omat rahat ja omat tilit, asumisesta maksetaan yhdessä. Asumme puolison asunnolla ja minun vanha asunto on meidän kakkosasunto. Ruuat ostaa ja tekee se joka ehtii kauppaan. Autot on molempien omat, jos vaihtaisin niin toki saattaisin asiasta sanoa mutta en alkaisi puolisoni hyväksyntää asialle pyytelemään.
Molempien mielestä hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllä me puolison kanssa omia Lapin reissuja varataan, vaikka asutaan yhdessä. Toki yhteisiäkin. Olisin iloinen jos puoliso ostaisi jonkun yhteisen matkan meille. Ja on kivaa kun hän välillä menee omille reissuilleen ja saan olla yksinäni kotona.
Meillä on omat rahat ja omat tilit, asumisesta maksetaan yhdessä. Asumme puolison asunnolla ja minun vanha asunto on meidän kakkosasunto. Ruuat ostaa ja tekee se joka ehtii kauppaan. Autot on molempien omat, jos vaihtaisin niin toki saattaisin asiasta sanoa mutta en alkaisi puolisoni hyväksyntää asialle pyytelemään.
Molempien mielestä hyvä näin.
Ai niin ja pesemme omat pyykkimme, niin ei tarvitse toiselle kiukutella, että ei ole puhtaana sekään paita kun tarvitsisin.
Vierailija wrote:
Kaikkien luonne jäykistyy iän myötä yksin asuessa. Silloin on mahdotonta tehdä minkäänlaisia kompromisseja.
Luonne jäykistyy vaikka asuttaisiin kaksin.Sillon se vaan jäykistyy toisen rutiinien ympärille. Todella vaikeata on löytyy enää yli 50v naista, joka olisi enää valmis rutiineistaan luopumaan (esim. vaihtamaan asuntoa). Kuusikymppiset naiset on sitten jo täysin kalkkeutuneet. Vaan miksi tässä iässä pitäisi parisuhdepainetta enää ottaakaan. M63
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kyllä me puolison kanssa omia Lapin reissuja varataan, vaikka asutaan yhdessä. Toki yhteisiäkin. Olisin iloinen jos puoliso ostaisi jonkun yhteisen matkan meille. Ja on kivaa kun hän välillä menee omille reissuilleen ja saan olla yksinäni kotona.
Meillä on omat rahat ja omat tilit, asumisesta maksetaan yhdessä. Asumme puolison asunnolla ja minun vanha asunto on meidän kakkosasunto. Ruuat ostaa ja tekee se joka ehtii kauppaan. Autot on molempien omat, jos vaihtaisin niin toki saattaisin asiasta sanoa mutta en alkaisi puolisoni hyväksyntää asialle pyytelemään.
Molempien mielestä hyvä näin.
Monille vanhoille sopii tuollainen kämppisasuminen
Mä olen asunut yhdessä vain yhden kumppanin kanssa, vaikka ollut aikuisiälläni sinkkuna vain muutaman vuoden. En usko, että pystyisin enää asumaan kenenkään kanssa, koska juurikin nuo omat rutiinit ja tottumukset alkavat olla elinehto.
Kotini ulkopuolella olen seurustelusuhteissa sopeutuvaisempi ja osin liiankin mukautuvainen, mikä tuottaa ongelmia. Moni mies tuntuu pitävän selvyytenä, että nainen sujahtaa suoraan elämään hänen elämäänsä ja naisen oma elämä jää sivuun. Yhdessä tavataan miehen kavereita, harrastetaan miehen harrastuksia, kaikki päätökset tehdään kuten miehen elämässä aiemminkin. Kaikki muu on liikojen vaatimista ja "sinä vaadit minua muuttumaan!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vaikka olen parisuhteessa olen säilyttänyt irrallisuuden miehestä, sekä säilyttänyt itsenäisyyteni. Parisuhteessa saa ja pitääkin olla jotain omaa. Esimerkiksi, auto jolla ajan on minun tahdon asia. Se laske yhtä miehen eikä meidän parisuhteen arvoa, kun valitsen sen omiin tarpeisiin. (eli kunnioita kyllä miestäni, vaikka varaan omat lomamatkani ja ostan OMAN autoni)
Ja se joka haluaa ne kausiverhot, tietyn kahvilaadun, tehosteseinän, jne on ihan iso ihminen itse ne hankkimaan.
Yhteisasumisessa ei ole mitään pahaa, mutta onko se parisuhde?
Mulla meni myös parisuhde nurin tällaisen tyypin kanssa. Kyseessä siis 43-vuotias mies joka oli edellisen kerran ollut parisuhteessa 22v- 27v. sen jälkeen hänellä oli ollut pelkkiä enemmän tai vähemmän lyhyitä säätöjä, eikä edes yritystä asua kenenkään kanssa. Mies muutti minun ja lasteni luokse ja vaikka aluksi tehtiin yhteiset pelisäännöt selväksi, eli että kotityöt tehdään yhdessä, samoin kulut jaetaan niin ettei kaikki kasaannu minun maksettavaksi.
Asuimme 6 kk yhdessä. Mies kävi ruokakaupassa kaksi kertaa niin että osti meille yhteisesti ruokia, muuten oletti että minä ostan kaikki ruoat ja hän haki itselleen mitä tahtoi. Asumiskustannuksiin ei osallistunut mitenkään koska "samat kustannuksethan sulla olis tässä asuisin mä täällä tai en". Siivoukseen osallistuminen jäi yhteen tai kahteen kertaan. Ja kaiken tämän keskellä kehtasi valittaa minulle kun en lähtenyt hänen kanssaan matkalle. Minulla oli töissä todella stressaavaa ja kiireellistä sekä rahatilanne epävarma, joten ei, minulla ei noin vain ollut varaa lähteä reissuun. Kyllästyin tähän aikuisen lapsen elättämiseen ja kun otin asian puheeksi, mies loukkaantui suunnattomasti- piti ensin 3 päivän mykkäkoulua ja sen jälkeen MITÄÄN ILMOITTAMATTA pakkasi tavaransa ja lähti. Emme keskustelleet asiasta sen enempää emmekä ole olleet tekemisissä sen jälkeen. En ikinä, koskaan enää ota riesakseni miestä joka on ollut melkein koko elämänsä sinkku, sellaiset ukot on piintyneen itsekeskeisiä ja kykenemättömiä joustamaan tai tekemään myönnytyksiä. Oma napa tulee aina ensin. Olen yhteisiltä ystäviltämme kuullut että mies on vikissyt jälkeenpäin miten suhteemme kaatui koska MINÄ odotin häneltä epärealistisia asioita, kuinka en ymmärtänyt mitä tasa-arvo parisuhteessa on tai etten minä osannut keskustella. Itsessään ei nähnyt mitään vikaa, ja minua harmittaa lähinnä se että tuhlasin tuollaiseen äijään aikaani.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Jep, just näin. Eiköhän ap ole nainen ja ex mies. Jos mies alkais samalla tavalla ruotimaan naisen ostoksia, ni sehän olis paskamyrsky ja itkupotkuhuutoa sit
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Siis miksi ihmeessä ihminen ei saa omilla rahoillaan ostaa itselleen autoa??? Mitä hemmettiä taas...
Vierailija wrote:
Mä olen asunut yhdessä vain yhden kumppanin kanssa, vaikka ollut aikuisiälläni sinkkuna vain muutaman vuoden. En usko, että pystyisin enää asumaan kenenkään kanssa, koska juurikin nuo omat rutiinit ja tottumukset alkavat olla elinehto.
Kotini ulkopuolella olen seurustelusuhteissa sopeutuvaisempi ja osin liiankin mukautuvainen, mikä tuottaa ongelmia. Moni mies tuntuu pitävän selvyytenä, että nainen sujahtaa suoraan elämään hänen elämäänsä ja naisen oma elämä jää sivuun. Yhdessä tavataan miehen kavereita, harrastetaan miehen harrastuksia, kaikki päätökset tehdään kuten miehen elämässä aiemminkin. Kaikki muu on liikojen vaatimista ja "sinä vaadit minua muuttumaan!"
Tää on se naisen mielikuva, mutta jos oikeasti aletaan asiaa katsomaan ja seuraamaan mihin tunnit kuluu, tosiasia on yleensä ihan toisinpäin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Mulla ja mun ex-miehellä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta ei me silti ilman toisen kanssa keskustelua mitään autoja ostettu tai matkoille lähdetty. Oltiin naimisissa ja samaa taloutta elettiin. Ihan kunnioituksesta toista kohtaan parisuhteessa keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä. Jos haluaa tulla ja mennä miten lystää, niin sitten parempi pysyä sinkkuna.
Kyllä omilla rahoillaan saa ostaa minkälaisen auton lystää. Minulta ei ole kysytty jos puolisoni on halunnut jotain hankkia omilla rahoillaan eikä se minulta ole ollut pois, hän on ihan yksipuolisesti päättänyt. Itselläni ei ole varaa niin isoihin hankintoihin mutta en sitten ole omissa pienissä hankinnoissa mitään kysellyt eikä sitä ole vaadittukaan kun hän tietää järkevän makuni. Matkoille emme ole yksin lähteneet ja sehän tuntuisikin ihan hullulta jos emme lähtisi yhdessä. Aina on puoliso halunnut minut mukaan.
Tuo viimeinen lause on todella hyvä. Ilman puolisoa matkusteleminen kuullostaa todella vinksahtaneelta vaikuttaen siltä että sieltä kalastellaan mahdollista uutta puolisoa sivusilmällä tai syrjähyppyjä katsellen.
Vierailija wrote:
Mulla meni myös parisuhde nurin tällaisen tyypin kanssa. Kyseessä siis 43-vuotias mies joka oli edellisen kerran ollut parisuhteessa 22v- 27v. sen jälkeen hänellä oli ollut pelkkiä enemmän tai vähemmän lyhyitä säätöjä, eikä edes yritystä asua kenenkään kanssa. Mies muutti minun ja lasteni luokse ja vaikka aluksi tehtiin yhteiset pelisäännöt selväksi, eli että kotityöt tehdään yhdessä, samoin kulut jaetaan niin ettei kaikki kasaannu minun maksettavaksi.
Asuimme 6 kk yhdessä. Mies kävi ruokakaupassa kaksi kertaa niin että osti meille yhteisesti ruokia, muuten oletti että minä ostan kaikki ruoat ja hän haki itselleen mitä tahtoi. Asumiskustannuksiin ei osallistunut mitenkään koska "samat kustannuksethan sulla olis tässä asuisin mä täällä tai en". Siivoukseen osallistuminen jäi yhteen tai kahteen kertaan. Ja kaiken tämän keskellä kehtasi valittaa minulle kun en lähtenyt hänen kanssaan matkalle. Minulla oli töissä todella
Ja sinussa ei tietenkään ollut mitään vikaa!
Vierailija wrote:
Vähän nyt 50/60, esim auton osto, Viron, Lapin, jne matkat ei kuulu toiselle ellei ole yhteisiä lapsia ja muutenkin omalla rahalla saa ostaa niitä omia asioita ilman lupaan, eikä siihen yhteiseen kotiinkaan voi ketään pakottaa ostamaan jotain jos itse koe sitä tarpeelliseksi.
Sinusta on ok että AVOPUOLISO ostaa itselleen matkan kysymättä sinulta ja vain häipyy? Kyllä minä saisin raivarin jos tulisin töistä,miestä ei olisi missään ja poliisit löytäisivät tämän Egyptistä.
Diagnoosista en tiedä, mutta on helppo ymmärtää, miksi tyyppi oli sinkku. Vaikeampi ymmärtää, miten ap onnistui muuttamaan sen kanssa yhteen, ilman että ongelmat olisivat olleet selviä ennen sitä.