Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas wrote:

Voisin kyllä kuvitella, että aloittaja on pitkälti oikeassakin. Toisaalta pitääkö lapsen hankittuaan vanhemman hyväksyä se, että ei tule olemaan enää rakastettu ennenkuin lapset ovat aikuisia? Hyvin moni aikuinenkin - ei siis pelkästään lapsi - kaipaa rakkautta ollakseen onnellinen. Kun parisuhteesta rakkaus loppuu, joko erotaan tai ollaan vain lasten vuoksi yhdessä. Ja sitten odotetaan sitä päivää, kun nuorinkin lapsista lentää pesästä ja sen jälkeen voikin laittaa eropaperit vetämään. En kuitenkaan oikein usko, että ihmisen mielelle tekee hyvää sekään, jos saavat myöhemmin tietää olleensa ainoa syy, miksi omat vanhemmat olivat onnettomia. Että oli itse se, jonka vuoksi vanhemmat pysyivät vielä yhdessä, vaikka rakkautta ei enää ollutkaan. Tavallaan siis oli syyllinen siihen, että vanhempansa elivät pitkään onnettomina. 



En kuitenkaan usko, että vanhemp

Jos puoliso kohtelee ikävästi yleisesti tai jättänyt yksin lasten kanssa, niin ei sellaista unohda, eikä kannata unohtaa. Yleensä ongelmia on yritetty ratkoa ja miestä osallistaa, mutta jos ei tämä onnistu, niin ei onnistu. Ymmärrän hyvin, miksi joku sitten jää lasten takia ja lähtee vikan muuttokuorman lähtiessä pihasta.

Vierailija wrote:

Ei lasten kuulu kärsiä vanhempien ongelmista. Vanhempien pitää ymmärtää hakea ja saada apua heti ongelmiinsa ja lasten kuuluu elää lasten elämää ei aikuisten huolia. Lapsuus on niin lyhyt ja silti koko elämän perusta.

Ja sitä apua jos on itsellä ollut rikkonainen lapsuus pitää hakea aina ENNEN kuin itse alkaa perheitä perustelemaan. Ne jotka eivät sitä tee ovat kelvottomia ihmisiä ja vanhempia omille lapsilleen usein. Rikkovat perheitään ja lasten mahdollisuuksia. Tahallaan.

Vierailija wrote:

Kyllä se varmasti on iso osatekijä usean kohdalla.

Sinulla on vahva mutu kommentissasi. Arvailet ilman mitään aavistusta millainen tausta pahoinvoivilla nuorilla on tai liittyykö nuorten käytökseen edes mitään pahoinvointia. 

Vierailija wrote:

Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.

Itse väität omaa kuvitelmaasi kuitenkin. 

Tältä palstalta löytyy aina se paras tietotaito :D

Vierailija wrote:

Ei lasten kuulu kärsiä vanhempien ongelmista. Vanhempien pitää ymmärtää hakea ja saada apua heti ongelmiinsa ja lasten kuuluu elää lasten elämää ei aikuisten huolia. Lapsuus on niin lyhyt ja silti koko elämän perusta.

Mistä tiedät lasten kärsivän vanhempien ongelmista? Mistä tiedät vanhempien eron olevan lapsille mikään ongelma?

Nuorten pahoinvoinnin syyt:

Huumeet

Alkoholi

Ulkonäköpaineet

Kiusaaminen

Koti-ja katuväkivalta

Pitkälti olen otsikon kanssa samaa mieltä. Silti olen aika ehdottomasti sitä mieltä, että jos kumppanin kanssa on paha olla, pitää erota. Joten tarkemmalla kammalla saisi seuloa, kenen kanssa niitä lapsia hankkii.

Maamme syntyvyys ei tietysti ainakaan nousisi sillä, että ihmiset käyttäisivät enemmän järkeä. 

Ei näihin ole vain yhtä syytä. Taustalla on monen eri tekijän yhteisvaikutus. Avioerot ehkä vaikuttaa, tai niiden taustalla oleva sitoutumisen puute, joka monia vaivaa. Valinnoista ja sitoutumisesta on tullut hirveän vaikeaa monelle. Eletään välitilassa, ei asetuta, eikä juurruta. Lasten on vaikea löytää paikkaansa, jos vanhemmatkin vielä pohtivat keitä ovat ja mitä haluavat elämältään. Meidän yhteiskunta on pikaruuan yhteiskunta, nopeita uutisia, nopeita työsuhteita, nopeita parisuhteita jne. edetään hirveällä kiireellä, kun rastia pitää saada joka ruutuun. Jos tapahtumia (somen täytteeksi) ei ole riittävästi, kyllästytään ja tulee tunne, ettei "eletä täysillä". Olisi mielenkiintoista tietää, onko hidastempoisella maaseudulla nuorten mielenterveysongelmia samassa suhteessa, vai painottuuko ongelma enemmän kaupunkeihin. Jos sama ongelma on kaikkialla, niin ehkä teoriani ei toimi. Tai sitten se kertoo siitä, että some on se pääongelma. Nuorten mielenterveyshaasteethan hyppäsivät saman tien kattoon, kun somen käyttö yleistyi. 

Vierailija wrote:

Tältä palstalta löytyy aina se paras tietotaito :D

Kyllä, joku on aina oikeassa. Ja se on ainoa oikea ja toimiva asia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei lasten kuulu kärsiä vanhempien ongelmista. Vanhempien pitää ymmärtää hakea ja saada apua heti ongelmiinsa ja lasten kuuluu elää lasten elämää ei aikuisten huolia. Lapsuus on niin lyhyt ja silti koko elämän perusta.

Mistä tiedät lasten kärsivän vanhempien ongelmista? Mistä tiedät vanhempien eron olevan lapsille mikään ongelma?

Tieteelliset tutkimukset osoittavat että merkittävä osa lapsista kärsii vanhempien ongelmista ja perheen rikkoutumisesta. Toki aina somessa ja tällä kommenttipalstalla löytyy tarinaniskijöitä jotka levittävät valhetta kuinka ero on aina ja kaikissa tilanteissa lapsille hyväksi. Se vaan pidä tieteen mukaan paikkaansa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Suomessa on vapaus mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. No okei ei lähisukulaisensa. Mutta siihen vapauteen onneksi kuuluu myös oikeus erota.

Miksi ei voi valita niin huolellisesti, että ei tarvitse erota. 

Mielestäni pitäisi olla edelleen voimassa eroon syyllisen etsintä ja laittaa syyllinen maksamaan. 

1970-luvulla oli noin. 

...ja kun huolellinen valitsija tuskailee ettei löydä puolisoa jonka kanssa perustaa perhettä, sanotaan häntä nirsoksi, joka saisi kyllä puolison kun vähän laskisi kriteerejään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Suomessa on vapaus mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. No okei ei lähisukulaisensa. Mutta siihen vapauteen onneksi kuuluu myös oikeus erota.

Miksi ei voi valita niin huolellisesti, että ei tarvitse erota. 

Mielestäni pitäisi olla edelleen voimassa eroon syyllisen etsintä ja laittaa syyllinen maksamaan. 

1970-luvulla oli noin. 

...ja kun huolellinen valitsija tuskailee ettei löydä puolisoa jonka kanssa perustaa perhettä, sanotaan häntä nirsoksi, joka saisi kyllä puolison kun vähän laskisi kriteerejään.

Riman pitää nykypäivänä olla korkealla. Oman hyvinvoinnin vuoksi.

Keskittyminen nagatiivisiin asioihin, kuten tässäkin ketjussa.

Vierailija wrote:

Keskittyminen nagatiivisiin asioihin, kuten tässäkin ketjussa.

Eroista lapsille koituvien haittojen esille tuonti on hyvästä. Turhaan asioita laitetaan tämän osalta maton alle.

Mun tyttärellä on murroiässä tullut ahdistusta ja henkistä pahoinvointia. Meillä on kuitenkin ihan perusyhdinperhe: ei väkivaltaa, ei päihteitä, ei pahoja riitoja tai muuta sellaista, josta suoraan voisi johtaa syyn ahdistukseen. Esikoinen, poika, ei ole sen suuremmin ahdistunut ja hänellä pahin murrosikä meni ohi sillä, että hän oli noin vuoden ajan sangen pahantuulinen ja inhosi koulua. Tyttärellä on vaikeampaa ja mä luulen, että somella (jonka käyttöä on kyllä hänen kohdallaan aina rajoitettu), ulkonäköpaineilla ja yleisesti sillä, miten me aikuiset maailmasta ja tapahtumista puhutaan, on tähän iso vaikutus. 

Hallituksen syy

Vierailija wrote:

Olen eronnut kerran, vanhimman lapseni ollessa pieni. Ei ero ollut mikään helppo asia tai pikkujuttu. Ei kukaan suhteen alkaessa suunnittele eroavansa. Mutta kun elämä ei aina mene niin kuin itse haluaisi vaikka tekisi mitä.

Lapseni isä sai onnettomuuden seurauksena aivovamman, mikä muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hänen oli vaikea sopeutua elämään aivovamman kanssa, kuten meidän kaikkien. Hän eli pitkään kieltämisvaihetta ettei hän halunnut hyväksyä koko asiaa, mistä seurasi masennusvaihe. Hän oli pitkään työkyvytön ja tarvitsi apua monissa ihan arkisissakin asioissa, apua hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan. Hänestä tuli myös käytökseltään hyvin arvaamaton, hän hermostui helposti ja oli jopa väkivaltainen. Käytännössä olin yksin vastuussa sekä lastenhoidosta että arjesta, kuten myös miehen asioista.

Vuosien aikana tilanne tasaantui sen verran että mies palasi työelämään. Silti meidän suhteessa o

Tuntuu, että nämä eronneiden syyllistäjät elävät hyvin mustavalkoista tilannetta, jossa ero on otettu aina koska "haluan deittailla ja elää lapsivapaata", tai muuta vastaavaa.

Omalla kohdalla miehen käytös muuttui lapsen synnyttyä, kun tämän omat lapsuustraumat iskivät päälle. Itselläni oli synnytyksen jälkeen vähintäänkin alakuloa jos ei masennusta, ja jäin tämän kanssa sitten yksin. Mies pysyi mieluiten poissa kotoa, kävi välillä kertomassa miten kotona ja meidän kanssa oleminen ahdistaa häntä. 

Ero meinasi tulla jo vauva-aikana, mutta mies halusi pysyä yhdessä kun ei voi näin vain luovuttaa. Mitään ei kuitenkaan parisuhteen eteen halunnut tehdä. Oli pitkiä aikoja poissa kotoa, ja kotona huokaili miten "ei jaksa tätä". Sama se, kuinka helpoksi yritti tälle asiat tehdä.

Tällä menolla räpiköitiin muutama vuosi, kunnes lopulta sitten erottiin. Ja ero toi kyllä enemmänkin rauhallisen tilanteen, ei enää kireyttä ja jännitettä. Hyvät välit on nyt, asutaan lähekkäin ja lapsi näkee kumpaakin yhtä paljon.

Mutta joo. Mistä niitä kristallipalloja saa siis ostettua? Mekin olimme yhdessä ennen lasta n. 7-vuotta, niin mielelläni jatkossa katson tulevaisuuden siitä kristallipallosta, kun aina ei voi luottaa siihen, että mennyt aikaisemmin hyvin.

Vierailija wrote:

Mun tyttärellä on murroiässä tullut ahdistusta ja henkistä pahoinvointia. Meillä on kuitenkin ihan perusyhdinperhe: ei väkivaltaa, ei päihteitä, ei pahoja riitoja tai muuta sellaista, josta suoraan voisi johtaa syyn ahdistukseen. Esikoinen, poika, ei ole sen suuremmin ahdistunut ja hänellä pahin murrosikä meni ohi sillä, että hän oli noin vuoden ajan sangen pahantuulinen ja inhosi koulua. Tyttärellä on vaikeampaa ja mä luulen, että somella (jonka käyttöä on kyllä hänen kohdallaan aina rajoitettu), ulkonäköpaineilla ja yleisesti sillä, miten me aikuiset maailmasta ja tapahtumista puhutaan, on tähän iso vaikutus. 

Varmasti näin. Somessa levitetään ihmiskuvaa kuinka muut ihmiset ovat vain käyttöesineitä , välineitä itselle. Ei ihme että pahoinvointi lisääntyy.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen eronnut kerran, vanhimman lapseni ollessa pieni. Ei ero ollut mikään helppo asia tai pikkujuttu. Ei kukaan suhteen alkaessa suunnittele eroavansa. Mutta kun elämä ei aina mene niin kuin itse haluaisi vaikka tekisi mitä.

Lapseni isä sai onnettomuuden seurauksena aivovamman, mikä muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hänen oli vaikea sopeutua elämään aivovamman kanssa, kuten meidän kaikkien. Hän eli pitkään kieltämisvaihetta ettei hän halunnut hyväksyä koko asiaa, mistä seurasi masennusvaihe. Hän oli pitkään työkyvytön ja tarvitsi apua monissa ihan arkisissakin asioissa, apua hän ei kuitenkaan suostunut ottamaan vastaan. Hänestä tuli myös käytökseltään hyvin arvaamaton, hän hermostui helposti ja oli jopa väkivaltainen. Käytännössä olin yksin vastuussa sekä lastenhoidosta että arjesta, kuten myös miehen asioista.

Vuosien aikana tilanne tasaantui sen verran että mies

Ei kukaan täällä syyllistä eroamista sellaisesta joka ei halua tehdä työtä parisuhteen eteen. Kritiikki kohdistuu nimenomaan parisuhteen vapaamatkustajiin jotka loppu viimein hakevat vain sitä huumaa ja kokemuksia.