Lue keskustelun säännöt.
Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista
26.10.2023 |
Ei päde kaikkiin, mutta nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kyllä johtuu juurikin sekavista perhekuvioista. Vielä pahempaa on uusperheet.
Tälle asialle pitäisi tehdä jotakin.
Toinen ongelma on tänne muuttaneiden seuraavan sukupolven sopeutumattomuus. Eivät löydä paikkaansa kun kotikasvatus on kovin erilaista kuin yhteiskunta, jossa ollaan.
Kommentit (290)
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Voihan sitä itselleen selitellä kaikenlaista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Voihan sitä itselleen selitellä kaikenlaista.
Eli et osaa vastata kysymykseen. Kiitos.
Ei lasten kuulu kärsiä vanhempien ongelmista. Vanhempien pitää ymmärtää hakea ja saada apua heti ongelmiinsa ja lasten kuuluu elää lasten elämää ei aikuisten huolia. Lapsuus on niin lyhyt ja silti koko elämän perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Voihan sitä itselleen selitellä kaikenlaista.
Ehkäpä jos jokainen kysyisi lapsiltaan että kumpi on parempi. Turvallinen, tasainen ja rakastava ydinperhe vai viikko-viikko selkäreppuelämä?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Eipä ne lapset voi osaansa valita, niiden pitää hyväksyä vanhempien mieliksi asiat että ei mene vielä pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Yhteiskunnan varoja kuluu myös enemmän monenlaisiin tukiin, kun vanhemmat eroavat.
Niin? Sen nyt kaikki tietävät.
Mulle tuli yh korotus yhteen lapsilisään. Ei tullut muita tukia.
Joo ja sitten ihmetellään miksi nuoret eivät halua perustaa perhettä ja hankkia lapsia kun sellainen malli kokonaan puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, yksi tekijä todellakin on perheiden rikkonaisuus. Vaikutus poikiin on vielä isompi, koska isät on yleensä suoraviivaisempia ja parempia poikien kanssa kuin äidit, jotka alkaa lässyttämään. Lisäksi tuhoisinta on äidin uusi rakkaus ja pahimmillaan vielä tehdään rakkauden hedelmä teini-ikäisen pojan pää sekoittamiseksi. Isäpuolet on pojille myrkkyä. Just ja just menee, jos on ollut kuvioissa ihan pienestä saakka, mutta teini-ikää lähestyvälle pojalle ei pidä tuoda uutta miestä perheeseen. Varma keino saada poika oireilemaan ja vetämään kaikki ranttaliksi. Tietysti aikuisella on oikeus, mutta tämän toteaminen on realismia.
Toinen mielenterveysongelmia aiheuttava on tämä sekoilu identiteettien kanssa. Se on vielä isompi kuin perheiden rikkonaisuus. Lapsella, jopa teinillä, pitäisi olla karsina, jossa elää. 95% mielenterveysongelmista on juuri näillä nuorilla, jotka sekoilee sen kanssa, ovatko mitä sukupuolta ja tietysti ilmastoasiat on toisena mielessä. Aiemmin asian kanssa ei sekoiltu, porukka oli terveempää. Aina huudetaan, kuinka on hienoa nykyajan suvaitsevaisuus. Miten se on hienoa? Nuoret on sairaampia kuin koskaan, vaikka "saa olla oma itsensä". Ennen elettiin lokerossa, joku saattoi kokea sen ikävänä, mutta yhtä kaikki pysyivät terveempänä. Sama kuin seksuaalinen suuntautuminen. Ennen elettiin kaapissa, sitten tultiin aikuisiällä esille ja elämä jatkui. Nyt saa olla siinäkin lajissa on 14-vuotiaana avoimesti jotain ja silti ollaan sairaampia henkisesti, vaikka teorian mukaan asia pitäisi olla toisinpäin. Lopettakaa lapsille elämän monimutkaisuuden korostaminen! Lapsihan voi olla sellainen kuin on, mutta aikuisten ei pidä tukea ja hössöttää sen päälle. Jos joku tyttö tykkää poikamaisista vaatteista, voi hän tykätä niistä. Aikuisten ei pidä kuitenkaan lähteä noihin juttuihin mukaan. Nuoren voi antaa toteuttaa itseään pienissä asioissa, isoissa hänellä on roolinsa ja piste.
Vierailija wrote:
Joo ja sitten ihmetellään miksi nuoret eivät halua perustaa perhettä ja hankkia lapsia kun sellainen malli kokonaan puuttuu.
Koska nämä heppoisesti eroilevat luovat pelkoon ja epäluottamukseen perustuvan mallin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Silloin kun tämä viikko-viikko systeemi keksittiin mä järkyttyneenä pyörittelin silmiä. Ei vaan voi olla hyväksi kellekään. Ihan turha väittää.
Jaa. No mikäs sit sun mielestä eron jälkeen olis aukottomasti parempi? Meillä lapset asui ensin minun luona ja kävivät säännöllisesti öitä isän luona. Mutta kouluiässä he nimenomaan halusivat viikko-viikko, koska halusivat olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja idean he saivat kavereilta, jotka eli viikko-viikko-systeemissä.
Nyt ollaan oltu viikko-viikko sopimuksella jo pari vuotta eikä lapset ole kertaakaan valittaneet. Säännöllisesti kysellään miten se menee, miltä se tuntuu ja haluaako he jotain muutosta vai ei.
Voihan sitä itselleen
Aina se ensimmäinen ei ole mahdollista. Ylimielinen kommentti sulta. Sunkin tai esim. sun lasten suhde voi joskus kaatua, muista sitten nämä sanasi kun annat itsellesi tai lapsillesi ”neuvoja”.
Omat vanhempani eivät eronneet. Äiti kyllä järjesti sellaisia ”jätän teidät kaikki hyvästi ikuisesti!” -draamojaan tai muuten vain huusi ja haukkui isääni joka hetkessä oli syytä tai ei. Nämä olisi alle kouluikäisen henkisen kasvun tukemisen puolesta voinut jättää kyllä väliinkin. Tuollaisesta syntyy jäsentymätön kiintymyssuhde, kun yhtäkkiä omaa äitiään tai isäänsä pitää pelätä ja toisessa hetkessä ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille jää kyllä valinnanvaraa elämään eron jälkeenkin. Ihan jo laissakin sanotaan että lasta on kuunneltava ja moni vanhempi kyllä tottelee lakia näissä asioissa.
Se olisi lainvastaista, jos en sallisi lapsilleni viikko-viikko systeemiä heidän toiveestaan, vaan pakottaisin esim asumaan minun luona ja antaisin nähdä isää vain joka toinen vkl. Sitä sanotaan myös vieraannuttamiseksi.
Vierailija wrote:
Omat vanhempani eivät eronneet. Äiti kyllä järjesti sellaisia ”jätän teidät kaikki hyvästi ikuisesti!” -draamojaan tai muuten vain huusi ja haukkui isääni joka hetkessä oli syytä tai ei. Nämä olisi alle kouluikäisen henkisen kasvun tukemisen puolesta voinut jättää kyllä väliinkin. Tuollaisesta syntyy jäsentymätön kiintymyssuhde, kun yhtäkkiä omaa äitiään tai isäänsä pitää pelätä ja toisessa hetkessä ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Turvattoman kiintymyssuhteen omaavat eroilevat ja pettävät aikuisena tutkimusten mukaan selvästi enemmän kuin turvallisen ja vakaan kiintymyssuhdemallin saaneet.
Vierailija wrote:
Yhteiskunnan varoja kuluu myös enemmän monenlaisiin tukiin, kun vanhemmat eroavat.
Mitä lisätukia yhteiskunnalta olisi voinut saada, kun lasteni toisen vanhemman kanssa muutama vuosi sitten erosimme? Lapsilisät ovat pyörineet kuten ennen eroa, mutta muuten asia ei ole yhteiskunnan kuluihin vaikuttanut. Ei ole myöskään lapsilla havaittavissa mitään pahoinvointia vaan koulu kulkee hyvin ja tyytyväisenä lapset harrastavat sekä touhuava kavereidensa kanssa.
Vierailija wrote:
Vanhempien ero sotki mun elämän, tai pikemminkin se naikkonen jonka kanssa isä petti ja joka alkoi ilkeilemään mulle heti avioiduttuaan isäni kanssa. Itsetunto poljettu maahan silloin kun se oli vasta kehittymässä.
Karseeta. Onneksi näet asian, miten se vääryys on.
Harmittaa niin vietävästi, kun aikuisten toilailut ja avuttomuus vaikuttavat aina lapsiin.
itsellä alkoholisti isä ja se pelko. Aina. Ja pelko että satuttaa äitiä pahasti.
En ole kuin vasta aikuisena tajunnut, miten paljon se kaikkeen on vaikuttanut. Olen vaan porskuttanut ja voinut pahoin, hyvin pahoin. Tavallaan nuorena jo tajusin/tiesin että tämä normaali on kamala, mutta muuta ei ollut. Olihan siellä paljon myös hyvää
Nyt aikuisena ymmärrän, kuinka huonosti olen voinut.
Nyt on nyt. Nyt voi aloittaa alusta. Sen syyllisyyden pyrin ainakin jättämään pidemmälle ja tulemaan elämään armollisemmin itseä kohtaan.
Se ankara pahoinvoiva nuori isä on takuulla vaikuttanut minun henkiseen ahdistukseen. Ja äiti, joka ei osannut, vaan pelkäsi ja pakeni työhön.
Äidin suku ei tukenut- kun köyhistä oloista. Isääni vaikutti evakkous;evakot olivat uhka paikallisille (karseeta nokkimista ja keräilyä ja uhmaa)- vaikka evakkoon jotutneet olivat ne, jotka joutuivat jättämään kaiken) ja kipakka rintamalta tullut isä ja iso lauma lapsia.
Minuun ainakin on vaikuttanut sota. Se vaikuttaa monta sukupolvea.
Silti koen paljon hyvää. Olen itseasiassa pärjännyt ulkoisesti ihan kelpoisesti, vaikka tuo sisäinen maailma on sirpaleita. Sitä kokonaisuutta kokoilen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yhteiskunnan varoja kuluu myös enemmän monenlaisiin tukiin, kun vanhemmat eroavat.
Mitä lisätukia yhteiskunnalta olisi voinut saada, kun lasteni toisen vanhemman kanssa muutama vuosi sitten erosimme? Lapsilisät ovat pyörineet kuten ennen eroa, mutta muuten asia ei ole yhteiskunnan kuluihin vaikuttanut. Ei ole myöskään lapsilla havaittavissa mitään pahoinvointia vaan koulu kulkee hyvin ja tyytyväisenä lapset harrastavat sekä touhuava kavereidensa kanssa.
Se kaikki on usein harhaa mitä nyt näet. Kun vuosia kuluu niin vanhempien eroon liittyvät asiat tulevat tavalla tai toisella esiin. Kenties aikuisena omissa parisuhteissaan ja perheissään. Mutta eihän siitä helposti eroilevat hetkessä elävät välitä. Koska hetki, sanoinko jo hetki?
Vierailija wrote:
Ei lasten kuulu kärsiä vanhempien ongelmista. Vanhempien pitää ymmärtää hakea ja saada apua heti ongelmiinsa ja lasten kuuluu elää lasten elämää ei aikuisten huolia. Lapsuus on niin lyhyt ja silti koko elämän perusta.
Juu. Olen sanaa mieltä. Niinhän se varmaan on, mutta me ollaan niin hemmetin keskeneräisiä kaikki vielä vanhempanakin -ja vanhempina.
Kyllä se varmasti on iso osatekijä usean kohdalla.