Ihastunut ystävän mieheen
Olen ollut jo viisi! vuotta ihastunut ystäväni mieheen. Meillä on saman ikäisiä lapsia ja lasten vuoksi vietämme myös aikaa paljon perheiden kesken yhdessä. Ikinä en ole hänelle mitään sanonut, enkä aio asian eteen mitään tehdä. Toivon että tämä menisi ohi, mutta olen alkanut hyväksymään sen, että ehkä se ei mene... ollessaan meillä hän katsoo minua useasti, mutta kun katson häntä, hän kääntää katseensa pois nopeasti. Hän tarjoaa usein apuaan esim. Kokkailussa. Ja usein me kaksi johdamme keskustelua. Hän on joskus yhteisten perheiltojen jälkeen laittanut myös viestiä minulle(ei miehelleni) ja kiittänyt ihanasta illasta. Illanistujaisista lähtiessään hän aina "kaappaa minut halaukseen", ja puristaa tosi voimakkaasti itseään vasten. Ikinä en ole hänelle tunteistani puhunut, enkä puhu. Mutta viimeaikoina olen alkanut miettiä, että voisikohan hänellä olla samanlaisia tunteita minua kohtaan. Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Välejä en oikein voi katkaista, koska Olemme tiiviisti samassa kaveriporukassa. Tunteistani en halua puhua, koska en missään nimessä halua tuoda tätä julki. Mutta tämä alkaa pikkuhiljaa nakertaan sisälläni aiva liikaa.. onko kohtalotovereita?
Hän varmaankin kiittää viestillä illanistujaisista sinua eikä miestäsi, koska olettaa sinun vastanneen järjestelyistä. Tai sitten on vain kohtelias ja pitää sinua läheisempänä kuin miestäsi.
Joka tapauksessa: hän varmasti pitää sinusta. Joko ystävänä tai sitten myös romanttisessa mielessä, mutta onko sillä väliä missä mielessä hän sinusta pitää? Et kuitenkaan aio tehdä asialle mitään.
Etkö voi vain jättää sitä tuohon? Sinä pidät hänestä, hän pitää sinusta ja voitte silloin tällöin tavata toisianne (perheen kanssa, ei kaksistaan), jutella ja viestitellä. Se on enemmän kuin moni muu voi tehdä ihastuksensa kanssa. Yritä olla kiitollinen siitä, mitä nyt on.