Kuinka monta yötä kestät olla lapsuudenkodissasi vanhempiesi ollessa paikalla
Käytkö siellä mieluummin yksin vai oman perheesi kanssa?
Kommentit (62)
En ole asunut kuin putkiremontin ajan siinä asunnossa, jossa äitini asuu eli ei ole mun lapsuudenkoti sanan varsinaisessa merkityksessä. Muussa tapauksessa ei ole tarvinnut siellä yöpyä, kun alle kilometrin matka omasta kodistani.
Mieluummin 1 yö, mutta melkein aina pitää olla 2 yötä. Itse kestän paremmin, mutta miehellä ei ole kerrostaloasunnossa mitään tekemistä. Pari kertaa vuodessa nykyään käydään, vanhemmat käyvät meillä useammin. Jossain kohtaa tulee eteen se, että täytyy varmasti käydä useammin auttamassa kaikessa. Matkaan menee reilu 3h autolla ja 4-5h julkisilla, joten rankkaa tulee olemaan sitten kun siellä pitää alkaa useammin käydä kun töissä ollaan vielä 15-20v.
Talo jo purettu eli lumihangessa kahden kummituksen kanssa.
Riippuisi kai varusteista ja vaatteista - ja kummittelun laadusta (väkivaltainen poltergeistailu voisi lopettaa lyhyeen esim.)
Pari yötä. Olen niin kateellinen ystävilleni, joiden vanhemmat asuu täällä lähistöllä, ja voivat tavata useammin eikä koskaan tarvitse olla yötä toisten nurkissa. Varsinkin äitini on sellainen kyläluuta, ettei käsitä ollenkaan että nukkuisin mieluummin omassa kodissani (ilman yövieraita).
Mun vanhemmat ovat olleet yhdessä 60 vuotta, kyllä mä niitä kestäisin, mutta onneksi ei tarvitse.
Vietän nimenomaan öitä lapsuudenkodissa vanhempieni kanssa silloin tällöin, unissani, kun muu ei ole mahdollista. Kumpikin kuollut kauan sitten.
Voisinkin olla vanhempieni kanssa samassa talossa, mutta isä kuoli alkuvuodesta.
Hoidin kuolinpesän asioita ja olin kuukauden kahden äitini kanssa ja meni oikein hyvin.
Haluaisin, että aikuinen lapseni tulisi vaikka mökille viettämään aikaa minun ja mieheni kanssa. Hän voi käväistä mutta ei jää yöksi. Meillä on ihan mukavaa kun nähdään mutta hän ei halua viettää aikaa liikaa kanssani. Ilmeisesti kantaa kaunaa lapsuudestaan, oli raskasta aikaa yksinhuoltajana ainakin minulle enkä kait pystynyt olemaan niin hyvä äiti kun olisi halunnut. Vuosi vuodelta mielestäni kuitenkin välit vaan paranee.
Nyt kesälomalla olin melkein kuukauden M42
Omien 0. Appivanhempien kanssa 3.
Vaikka loppikäni. Meillä on siellä oma 3h+k, eteisestä pääsee vanhempien puolelle ja se ovi on yleensä lukossa. Tuossa asui lapsuudessani meidän mummo ja jossain vaiheessa isän veli, nyt se on meidän perheen lomien tukikohta.
En käynyt siellä kertaakaan lähtöni jälkeen.
En yhtään. Tuntui kuin olisi ollut vampyyrin kanssa samalla alueella.
Pystyn vaikka asumaan. Iso talo, tilaa riittää ja puutarha ihana. Hyvät välit. Jokainen puuhailee omiaan. Ruoka syödään yhdessä. Eri asia jos asunto olisi pieni.
Olen ostanut kotipaikkani, kun isäni kuoli, ja nyt äitini vierailee meillä minun äitinä ja lapsieni mummona parin kuukauden välein viikonlopun ajan. Toisena päivänä jo tapellaan 😅
No onhan se hermoja repivää. Meillä on välillä mahdollisuus yöpyä vierekkäisissä taloissa. Silloin menee monta viikkoa hyvin.
Olen ollut parikin viikkoa mutta jo parin yön jälkeen alkaa nuppi hajota. Asun ulkomailla niin en voi päiväseltään piipahtaa. Viimeaikoina on alettu olla myös osa reissusta hotellissa. Vahvasti olen myös harkinnut kämpän ostamista vanhempieni läheltä, jotta voitaisiin yöpyä siellä.