Miten ihmisillä on varaa johonkin 20 000e autoon?
Olen nyt katsellu että iltapäivälehdissä jatkuvasti puhutaan "edullinen sähköauto tulee markkinoille" mutta näilläkin on hintaa se 20 000e-30 000e vähintään.
Itse käyn töissä ja makselen asuntolainaa pois, ajan sillä edullisella autolla jolla on arvoa 2000e.
20 000e autoon varaa ehkä sitten kun asuntolainan olen saannut kuitattua pois eli joskus 10v päästä.
Kommentit (119)
Ostimme 40 000 euron sähköauton rahoituksella. Kilometrejä tulee, joten kuukaudessa autoiluun menevä rahasumma on sama kuin jos lyhentäisimme 20 000 euron autoa ja tankkaisimme sikahintaista dieseliä.. Laitoimme käsirahaa 10t, niin kk-lyhennys on maltillinen. Olemme keskituloisia, ja meillä on pieni asuntolaina. Auto on pakko olla, kun asumme syrjässä.
20000€:n uusi auto on kovine veroineen laadukas tuote nykyään siellä missä sitä tarvitaan. Jos asuu hyvien julkisten yhteyksien varrella, joita kunta tukee vaikka 50%, niin ei ymmärrä kokonaisuutta.
Hullu kun olin, 2011 ostin 60000e uuden Volvon. On se siinä mielessä hyvä ostos, että on perushuolloilla kestänyt, ei ole vielä kiinalaisten pilaama. Jos autosta aika jättää ennen kuin miehestä, niin saletisti en enää uutta enkä näin kallista autoa hanki.
Meidän auto on vm 2020, ja maksettiin siitä kaksi vuotta sitten 23k€ käsirahan jälkeen. Ostettiin rahoituksella. On loistava lataushybridi, joka puolet kerroista latautuu ilmaiseksi puolison työpaikalla ja toisen puolen yöllä edullisella sähköllä. Tankata tarvitsee kerran kuussa.
Kuukausilyhennys on n. 300€, autovero edullinen ja vakuutus täyskasko.
Itse koen, että auto ei ole sijoitus jossa tavoitellaan voittoa vaan kulutushyödyke, jossa maksetaan siitä mitä halutaan. Meidän tapauksessa haluttiin päästä eroon jatkuvasti remonttia vaatineesta lainattomasta autosta, ja tilalle ostettiin uudempi, turvallisempi, taloudellisempi ja kieltämättä myös tyylikkäämpi auto.
Auto on sama kuin ostaisit uudet kengät tai puhelimen tai laukun: ei niillä tienaa kuin äärimmäisen harvoin.
Minun kauppakassikseni ostamani Mini Cooper SE maksoi vähän päälle 40.000€. Miehellä on hybridi BMW, mutta sanoi seuraavaksi ostavansa täyssähköisen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Suomessa myytiin viime vuonna 82000 uutta autoa joiden keskihinta oli noin 36600€.
Kyllä suurimmalla osalla suomalaista kotitalouksista menee edelleen ihan hyvin.
Periaatteessa uuteen autoon pitää olla iso raha vain kerran. Kun vaihtaa parin vuoden päästä uuteen, suurin osa hinnata kuittaantuu sillä vaihtoon menevällä autolla, käytännössä vain arvonalenema jää itselle kustannettavaksi.
Tämä on kallein mahdollinen tapa autoilla. Koko ajan maksetaan ensimmäisten vuosien arvonalemia.
Ostan itse uusia autoja, mutta pidän niitä 15-20 vuotta, jolloin kuukausihinnaksi jää aika mitätön summa.
Varaa olis kyllä, mutta en näe mitään järkeä laittaa tuollaisia summia autoon. Sehän on vaan kulkuneuvo jolla siirrytään paikasta toiseen. Ihan samalla tavalla hoituu se siirtymä paljon halvemmallakin autolla.
Mun auto oli uutena 60 000 e.
Käytettynä sain sen 6000 eurolla.
Uutta autoa en osta koskaan.
Mieheni, keski-ikäinen ja 2500 brutto (siis melko pienipalkkainen ikäisekseen), osti just 30000 käytetyn auton säästöillään. Edellisen osti joskus 10v sitten, eli ajaa loppuun. Asumis- ja ruokakulut jaetaan 50-50.
Itselläni tulee sen verran paljon ajokilometrejä, että maksan sähköautoni rahoituksen sillä summalla, mikä menisi polttoaineisiin. Lisäksi säästän huolloista ja veroista. Saan näin ajaa uudella autolla, jos jotain vikaa tulee, korjaukset takuun piikkiin eikä itse joudu maksamaan.
Vierailija wrote:
Varaa olis kyllä, mutta en näe mitään järkeä laittaa tuollaisia summia autoon. Sehän on vaan kulkuneuvo jolla siirrytään paikasta toiseen. Ihan samalla tavalla hoituu se siirtymä paljon halvemmallakin autolla.
Siinä vaiheessa, kun ajaa paljon ja pitkiä matkoja, nousee kyllä ajomukavuus merkittäväksi tekijäksi.
Ostin oman autoni noin 20k muutama vuosi sitten osamaksulla. Nyt maksettu jo pois joten kuluna ei enää ole tuota.
Kilometrejä tulee tosi vähän. Bensa auto enkä pois vaihda koska on jo oma ja sinänsä suht ilmainen.
Vakuutukset ja huollot vaan menee enää kulua. Tankkaus kerran 2 kk.
Tienaan 4k kuussa. En koe olevani rikas.
Mielestäni auto (ja sen käyttö) on sellainen kuluerä jossa kannattaa seurata enemmän sitä että paljonko maksat ajetusta kilometristä kaikki kulut huomioiden. Hankintahinta on siinä aika epäoleellinen seikka.
Ostin omani rahoituksella jossa ei ollut korkoa eikä kuluja. Viisi vuotta sitten sellaisia rahoituksia sai vielä. En ole katunut, nyt on uudehko velaton auto ja samalla olen voinut sijoittaa rahojani. Tässä iässä tykkään, että on hyvä ja varma auto alla jota ei tarvitse käyttää jatkuvasti korjaamolla, riittää huolto kerran vuodessa.
Jos kokeilisit työntekoa. Siitä saa rahaa jolla voi ostaa erilaisia asioita.
Onneksi ei tarvinnut ottaa rahoitusta, kauheat korot niissä.
Meillä vuositulot 60k€ ja 55k€ ja ajetaan ikivanhoilla autoilla. Asuntolainaa ei ole, mutta mökkilainaa lyhennetään n. 300e/kk. Miehen auto on 28v vanha ja minun 20v vanha. Mies jää parin vuoden päästä eläkkeelle, niin ei ole välttämätöntä enää toinen auto. Itse ajattelin ajaa omallani vielä neljä vuotta, koska sitten saan alkaa nostamaan eläkerahaston tuottamia rahoja ja sitten saatan ostaa sähköauton ja jopa ihan uuden sellaisen.
Meillä ei ole koskaan ollut tarvetta pullistella autoilla. On riittänyt se, että pääsee tarvittaessa kulkemaan omalla autolla. Itse laskeskelin tuossa, että minun autoni vuosittaiset korjaukset ja huollot kustantavat n. 50e/kk plus tietysti polttoainekustannukset. Ja miehen vanhemman auton kustannukset ovat jopa vähemmän kuin minun. Eli eipä se vanha auto ole välttämättä mikään rahareikä. En vain halua pistää hirveitä summia kulkuneuvoon, kun halvemmallakin pääsee.
Meidän auto on rahoituksella. Todellinen vuosikorko on 1,5%. Saamme sijoituksista paremman tuoton, viime vuosi +16%. Kovin vaikea on siis perustella itselleen, että miksi ostaisin auton käteisellä - sijoitan ne rahat mieliummin. Asuntolaina on muuten maksettu 5 vuotta sitten. Nuorena ajettiin halvoilla autoilla, nyt keski-iässä ei jaksa enää stressata, että mistä se tonnin kottero seuraavaksi hajoaa.